Kokonaiset sukupolvet ovat jo kymmenien vuosien ajan haaveilleet mahdollisuudesta hypätä rakastetun Tähtien sodan maailmaan sisään. Nyt modernin virtuaaliteknologian avulla se on vihdoin lähes konkreettinen vaihtoehto. Jediksi ei vielä tällä reissulla ole asiaa sapelia heiluttelemaan, mutta DL-44 pistooli sentään osuu kätösiin useammin kuin kerran.
Tarina saa alkunsa, kun avaruudessa seilaavan rahtialuksen kimppuun hyökätään pahamaineisten rosvojoukon toimesta. Aluksen mekaanikko jää keskelle toimintaa ja pelastautuu tuhoon tuomitulta alukselta hätäkapselin avulla. Batuu-planeetalle haaksirikkoutuvan sankarin vaatteissa on sitten ruvettava heittämään hanttihommia muun muassa paikallista räkälää pyörittävälle Sleezleslakille. Duunit aloitetaan kapakin jukeboksia korjaamalla, mutta loppua kohden päästään pistämään kampoihin jopa itse First Orderin joukoille.
Galaksin reunamien turinat on todella näyttävä ja todella vahvasti Tähtien sodalta tuntuva räiskintäseikkailu, joka sisältää myös jonkin verran pulmaelementtejä. Ison osan ajasta lasautellaan lasereita droidien tai stormtrooperien suuntaan, mutta aika ajoin pitää pysähtyä paikoilleen esimerkiksi muinaisen jeditemppelin mekanismeja aukomaan. Vaikka tapahtumat sijoittuvat pääosin yhdelle planeetalle, on vaihtelua maisemien välillä kuitenkin kiitettävästi. Noin viisituntinen kesto takaa myös sen, että seikkailun parissa ei kerkiä missään vaiheessa tylsistymään.
PSVR2:n uusia ominaisuuksia hyödynnetään kiitettävästi. Uudet Sense-ohjaimet loistavat käyttötarkkuudessaan, joten avaruusruuvimeisselin pyörittely, F-11D-kiväärin tai vaikkapa termisen laukaisimen käyttö on juuri niin intuitiivista kuin odottaa voi. Vihollisten pelaajaa kohti sinkoamat laukaukset puolestaan saavat kypärän haptiset moottorit värisemään ja hyrräämään siihen malliin, että ajoittain todella alkaa pelkäämään näköä kohti lentäviä säteitä.
Audiovisuaalisesti Tales from the Galaxy’s End on hieman kaksijakoinen tapaus. Visuaalisesti tarjolla olevat näkymät ovat nättejä ja ennen kaikkea lähdemateriaalilleen uskollisia. Missään tapauksessa kuvallinen anti ei ole esimerkiksi Horizon Call of the Mountainin tasolla, mutta selvästi kuitenkin esimerkiksi ensimmäisen PSVR-laitteiston antia näyttävämpää. Aseiden äänet, droidien piipitykset ja muutaman tutun hahmon ääninäyttelijät ovat myös totuttua laatukamaa. Valitettavasti isoin murheenkryyni on teoksen musiikkivalinnat. John Williamsin ikonisia sävellyksiä ei hyödynnetä käytännössä lainkaan. Peliin erikseen sävelletyt raidat ovat kertakaikkisen ärsyttäviä tai pahimmillaan jopa junnaavia. Kun iso osa kuuluisasta Star Wars -tunnelmasta muodostuu nimenomaan musiikillisen annin kautta, on valinnasta ehdottomasti rokotettava pisteitä.
Pienestä äänipuolen kompuroinnista huolimatta paketti on kuitenkin saagan faneille kaikin puolin suositeltava kokemus. PSVR2-laitteiston julkaisupelien joukossa se on myös ehdottomasti näyttävimpien kokemusten joukossa. Vaikka jedinä ei päästäkään seikkailemaan, on Voima silti vahvasti läsnä.
Saatavilla: Oculus Quest, PlayStation VR2 (testattu)
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
YHTEENVETO:
**** / *****
Erinomainen Tähtien sota -universumiin sijoittuva seikkailu. VR-standardeilla melko sisältörikas kokemus vetää mukaansa, ja vuoristorata on viihdyttävä koko kestonsa ajan. Elokuvasarjan faneille pakko-ostos, mutta myös muille VR-pelaajille ehdottoman suositeltava hankinta.
Puotilan ostarilla Kultakiiltoseppo ja Tannilan Rane testasivat uutta sähköisesti avautuvaa roskapönttöä.