Sinivalkoisen ötökän ninjailu kiehtoo ja haastaa – arvostelussa Shadow Bug

Kotimaisen Muro Studiosin kehittämä Shadow Bug ninjaili itsensä Switchin valikoimaan. Olisiko ötökän kannattanut jäädä metsän uumeniin, vai tarjoaako kokemus viihdettä kevään peli-iltoihin?

Helsingistä ponnistava Muro Studios on niittänyt kehuja ja kiitosta jo pari vuotta sitten ilmestyneellä Shadow Bug -luomuksellaan. Mobiilialustoilla ja PC:llä aiemmin nähty teos julkaistiin nyt myös Switchille, joka tuntuu kosketusnäytön ansiosta mitä sopivimmalta alustalta peliä varten. Luvassa on edulliseen hintaan mainio, persoonallinen tasoloikinta matkapelattavaksi.

Shadow Bug tarjoaa läjällisen lyhyitä kenttiä, jotka ovat täynnä tappavia ansoja, ilkeämielisiä vihollisia ja synkkiä metsämaisemia. Pelaajan ohjastama ötökkäninja liikkuu vain sivuttain sekä hirviöiden kimppuun syöksähtämällä. Hyökkäyksiä voi ympätä pitkäksi pötköksi, jolloin hahmo liikkuu ilmassa pitkiäkin välimatkoja. Metsän asukkeihin osuminen koituu kuolemaksi, mutta vastaavasti murhanhimoiset köriläät kuolevat yhdestä iskusta. Vihollisista ei ole todellista haastetta, mutta niiden hyödyntäminen etenemisessä onkin oma pähkinä purtavaksi.

Edetä voi sekä Joy-Coneja hyödyntämällä että pelkästään ruutua näpräämällä. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu paremmalta, vaikka siinä on omat murheensa. Kosketusnäytöllä liikkuminen tapahtuu nimittäin ruudun sivuja painelemalla, jolloin ninja tallustaa haluttuun suuntaan. Etenkin tarkkaa ajoitusta vaativissa tilanteissa joutuu kuitenkin ikäviin työtapaturmiin, kun ohjastamisen lomassa painaa vahingossa vihollista. Tällöin ninja syöksyy suoraan kimppuun, mikä tarkoittaa monesti kuolettavaan ansaan osumista tai tipahtamista.

Äkkikuolemat eivät onneksi ole järin suuri ongelma, sillä etenkin seikkailun alkupäässä tarjotaan välitallennuspisteitä sangen avokätisesti. Tosin helpotuksille ei ole erityistä tarvetta, sillä liki 40 kentän mittaisen paketin ensimmäinen puolikas on helppoa köntystelyä. Haaste kasvaa sopivasti pitkän aikaa, kunnes loppumetreillä ruuvia käännetään tosissaan. Muutamat kentät ovat jopa ärsyttävän vaikeita, sillä niitä joutuu hinkkaamaan kymmeniä kertoja ennen onnistunutta lopputulosta. Etenemisen helpottamisen vuoksi olisi toivonut, että liian haastavat tasot voisi ohittaa, mutta minkäänlaista juksutusominaisuutta ei ole peliin kuitenkaan laitettu.

Yritysten, erehdysten ja pienten tuurisatsillisenkin kautta läpäistäviä kenttiä arvioidaan parilla eri mittarilla. Läpäisyyn vaadittu sekuntiraja on näistä selvin, minkä lisäksi matkalta pitäisi vielä saada kerättyä riittävä läjä valopalloja. Kumpaakaan ei tarvitse tehdä, mutta onnistumisista palkitaan ninjatähdillä. Etenkin kelloa vastaan taistelu on mukava piristysruiske, sillä sen ansiosta tekee jatkuvasti mieli hioa vielä muutamia kymmenyksiä ja sekunteja pois suorituksesta. Eihän kaveria voi jättää kentän mestariksi, eihän?

Shadow Bugin onnistuneinta antia on pelin upea audiovisuaalinen tunnelma. Varsin rajatulla värimaailmalla luodut miljööt ovat sopivan synkkiä ja pimeitä olematta kuitenkaan ahdistavia. Taustaa koristava väripaletti luo sopivasti toiveikkuutta mukaan. Äänimaisemaakin täytyy kehua. Kaiken kaikkiaan teosta on ilo katsoa ja kuunnella.

Teoksessa ei ole mukana tarinaa, minkä vuoksi mittava lokalisointi ei tarjoa merkittävää lisäiloa. Ninjailua voi pelata suomeksi, mikä tarkoittaa kenttien nimien sekä harvojen ohjeistusten kääntymistä sinivalkoiselle äidinkielelle. Vaivannäkö on kuitenkin kunnioitettavaa.

Shadow Bug on mainio tasoloikintaa ja pulmailua yhdistävä paketti Switchin kirjastoon. Kokonaisuutta voi moittia lyhyydestä, sillä taitava pelaaja kahlaa kentät läpi muutamassa tunnissa. Tavalliselle pelurille on sen sijaan tarjolla ratkottavia pulmia ja turhankin vaikeita tasoja muutaman illan ajaksi. Komea ulkoasu, nokkela pelimekaniikka sekä ennätysaikojen rikkominen nostavat kokonaisuuden selvästi plussan puolelle. Kyseessä on mainio paketti, jonka parissa viihtyy varmasti.

Saatavilla: PC, Switch (testattu), Android, iOS
Ikäraja: Ei PEGI-ikärajaa