Mestarietsivän ensiaskeleet – arvostelussa Sherlock Holmes: Chapter One

Sherlock Holmesin vaikea lapsuus vaatii purkamista kokonaisen seikkailun verran. Tämä tarjoaa kiinnostavan pohjan uudenkarhealle tarinalle, jossa ikonisesta etsivästä paljastuu täysin uudenlainen puoli.

20.01.2022

Mestarietsivä Sherlock Holmes on pyörähtänyt pelirintamalla säännöllisin väliajoin jo lähes kahden vuosikymmenen ajan, mutta teokset ovat jääneet yllättävän pienelle huomiolle. Edes Benedict Cumberbatchin tähdittämä Uusi Sherlock -tv-sarja ei tuonut tähän muutosta, vaikka sen ympärillä riitti pöhinää kuin Baker Street 221B:n edustalla konsanaan. Nyt uusimmat seikkailut ovat jälleen pelipuolella, kun Sherlock Holmes: Chapter One toi ikonisen hahmon sekä valokeilaan että uutuuskonsoleille.

Chapter One vie pelaajan Sherlockin nuoruusvuosiin. Roima parikymppinen etsivänalku on monin tavoin tuttu sekä uudenkarhea hahmo. Nokkeluus ja sosiaalinen kyvyttömyys ovat luonnollisesti läsnä, mutta muu elämänhallinta on melkoisen alkeellisella tasolla. Ja ennen kaikkea rakastettu John Watson on saanut tehdä tilaa muille näkymättömän Jonin tieltä. Lapsuudesta asti kulkenut mielikuvitusystävä on kuin huolehtiva, rakastava ja sympaattinen veli – käytännössä Mycroftin vastakohta siis.

1800-luvun loppupuolen Cordona-alueelle sijoittuva seikkailu keskittyy samaan aikaan Sherlockin lapsuustraumoihin sekä avoimen saarikaupungin salaisuuksiin. Tiivis pääjuoni palauttaa mieleen etsivän muistikuvia äidin kuolemasta, joka jätti jälkensä niin sankariin kuin tämän velisuhteeseen. Vahvasti päähahmoon keskittyvä tarina yllättää rajauksellaan, sillä se jättää lähes kaiken ylimääräisen pois. Eittämättä olisin toivonut näkeväni Mycroftin isommassakin roolissa, mutta näin kokonaiskuvan hahmottaminen jää pelaajan tulkittavaksi. Suuria yllätyksiä ei matkan varrelle lopulta osu, mutta samalla käänteitä seuraa into piukassa. Lähestyvä loppu valintoineen saa tunnevyöryn välittymään aina kotisohvalle asti.

Siinä missä konsoleilla nähdyt edeltävät osat Crimes & Punishments sekä Devil’s Daughter kulkivat vielä varsin lineaarisissa ympäristöissä, Chapter One vapauttaa pelimaailman vapaaseen käyttöön. Historiallisen tyylikkäässä miljöössä riittää puuhattavaa ja nähtävää runsain mitoin. Osa sivutehtävistä vaatii ohikulkijoiden jututtamista, toisaalla taas etsitään torikauppiaiden varannoista kodin vanhoja mööpeleitä. Kanssaeläjät myös noudattavat takavuosien luokkajakoa. Siinä missä työväki ei kavalla omiaan poliisipukuun sonnustautuneelle Sherlockille, hiukan repaleisemmat kuosit avaavat sanaisen arkun. Erilaisia vaihtovaatteita sekä tekopartoja onkin tarjolla runsain mitoin.

Peli sisältää kokonaisuudessaan 30 tehtävää, mutta todellisuus ei ole aivan näin mehevä. Pääjuonen seikkailut ottavat pari tuntia laaki, kun taas sivutehtävien saralla vaihteluväli on melkoinen. Muutamassa tilanteessa kelataan aikajatkumoa muutaman minuutin ajan ilman yhtäkään päätöstä, toisaalla taas etsitään murhaajaa kissojen ja koirien kanssa. Tosin valitettavasti vain kuvainnollisesti, sillä Toby-lemmikki ei ole tällä kertaa mukana.

Tekijätiimi Frogwares on onnistunut luomaan kelpo määrän mielenkiintoisia tarinoita. Jo alkuteksteissä korostetaan, että aikakautta on pyritty kuvaamaan realistisesti siitä huolimatta, että se ei kaikilta osin ole mieluisa ja nykytermein turvallinen ympäristö. Tämä luo mielenkiintoisen ristiriidan oikeudenmukaisuuden sekä aikakauden välille. Paljastunutta murhaajaa ei välttämättä halua passittaa telkien taakse, kun takana on moninaisia väärinkäytöksiä sekä pahoinpitelyjä. Osa asioista joutaakin jäädä historiaan.

Varsinainen rikosten selvittäminen on kuitenkin kaiken keskiössä. Mekaniikat ovat pysyneet pitkälti ennallaan, mutta kokemus tuntuu jälleen miellyttävän monimutkaiselta. Rosmon kiinniotto vaatii rikospaikan tutkimista, todisteiden keräämistä, kuulustelua, tieteellisiä analyysejä sekä lopuksi vielä johtopäätösten tekemistä. Yhtäällä tempaukset liittyvät takavuosien kaunoihin, jolloin lisätietoja on etsittävä esimerkiksi poliisin tai paikallislehden arkistosta. Valitettavasti käytössä ei ole suoranaista Googlea, mutta kaivatun tuloksen etsiminen sopivilla hakusanoilla on palkitsevaa. Ainoa isompi murheenkryyni koskee ainaista tehtävävalintaa. Jotta keskeiset todisteet tai halutut yksityiskohdat nousevat esille, on pelaajan aktivoitava muistiinpanoistaan sopiva tehtävä. Systeemi toimii loogisesti, mutta samalla se tarkoittaa monesti turhan isoa valikkorumbaa.

Vaikka Sherlockin tapauksessa rauhallinen rikosselvitys loistaa seikkailun keskiössä, mukaan on ahdettu myös toimintaa. Valitettavasti taisteluosuudet ovat pelin heikointa antia. Pyssytaistoissa saa valita sen, haluaako konnan pidättää vaiko päästää päiviltään. Ensin mainittu vaatii kohteen pelästyttämistä erilaisin keinoin, kuten hatun päästä ampumisella tai vyönsoljen tuhoamisella. Sinänsä hauska idea kompastuu liialliseen toistoon. Erilliset vihollisluolat ovat onneksi pitkälti vapaaehtoisia sivutehtäviä, mutta pääjuonessakin riittää tulitaistokertoja turhan paljon. Idea olisi vaatinut enemmän mietintää ennen toteutusta.

Avoin maailma tuo pelille upeat puitteet. Vaikka tekijätiimin budjetin rajallisuus eittämättä näkyy graafisessa ilotulituksessa, on etenkin Cordonan maailma tunnelmallinen kokonaisuus. Muutamia teknisiä bugeja on kuitenkin mukana. Esimerkiksi ensimmäisellä pelikerralla oli ladattava tallennus uudelleen, kun Sherlock jäi jumiin hovimestarin hahmomallin kanssa. Onneksi tällaiset kömmähdykset ovat harvassa ja tekijätiimi on osaltaan tiedostanut asian. Marraskuussa varsin salakavalasti julkaistu peli on saanut sittemmin päivityksiä, joiden määränä on lakaista tekniset kompastuskivet.

Sherlock Holmes: Chapter One on laadukas kokemus, joka sekoittaa onnistuneesti vanhan ajan point’n’click-pelien hengen nykyajan standardeihin. Moninaiset rikokset, nokkelat pulmat, upea Cordona ja ennen kaikkea kiinnostava juoni pitivät otteessaan sen roiman 20 tuntia, jonka platinapytyn saaminen vaati. Samalla on mukava huomata, että luvassa on useamman tehtävän verran lisäsisältöä. Toivottavasti nämä keskittyvät rauhallisiin rikosmysteereihin, sillä aivottomat pyssyhipat voidaan suosiolla jättää hölmömpien luomusten vastuulle.

Saatavilla: PC, PlayStation 5 (testattu), Xbox Series X|S
Tulossa: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, seksi)

Perjantain ja sunnuntain välisen yön selontekoa ei ollut väistäminen.

Lisää luettavaa