Pokémon-sarja on pysynyt lestissään jo useamman vuosikymmenen ajan. Kun ensimmäiset osat Pokémon Blue ja Red julkaistiin vuonna 1996, vähänpä tekijät todennäköisesti tiesivät, että sapluuna mullistaisi kokonaisen pelaajasukupolven nuoruuden. Loppuvuodesta 2021 julkaistu Pokémon Brilliant Diamond -uusioversio osoitti, ettei magia ole kadonnut mihinkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pelimekaniikkaa olisi toisinaan aika päivittää. Tähän iskee Switchin alkuvuoden isoin pelijulkaisu, Pokémon Legends: Arceus.
Jo Legends-lisänimikin kertoo, että kyseessä ei ole aivan tavallinen osa. Taskuhirviöiden täyttämän maailman myytteihin pureutuva seikkailu tarkastelee ikonisia otuksia hyvin toisenlaiselta kantilta. Siinä missä saagan perusosat ovat satsanneet maineen kerryttämiseen sekä toinen toistaan seuraaviin taisteluihin, tällä kertaa valokeilassa ovat hirviöturret syvimpine salaisuuksineen. Syväluotaava ote tuo mieleen New Pokémon Snapin, vaikka aivan näin äärimmäiseen suuntaan ei sentään kumarreta.
Hisuin alueella ollaan vasta tutustumassa taskuhirviöihin. Perusosat ovat tavanneet keskittyä aikaan, jossa ihmiset ja otukset elävät sulassa sovussa. Tällä kertaa epätietoisuus mörököllien syvimmästä olemuksesta sen sijaan vielä arveluttaa. Pelaajan tehtävä onkin täyttää Pokédex-muistiinpanot mahdollisimman kattavasti ymmärryksen lisäämiseksi. Tällä kertaa tieto ei lisää tuskaa vaan pitää vahvasti otteessaan.
Pokédexin täyttäminen on tyypillisesti tarkoittanut hirviön kaappaamista omaan kokoelmaan. Arceus lähestyy tilannetta toisin, sillä pelkkä pokepalloon vangitseminen ei tarjoa sen enempää tietoa kuin lukematta jäävä tietokirjakaan. Jotta otuksia oppisi oikeasti tuntemaan, on niitä analysoitava erilaisin tavoin. Lisäinformaatiota kertyy hirviöitä vangitsemalla, niitä vastaan taistelemalla, erikoisliikkeitä tutkailemalla sekä muilla erilaisilla keinoilla. Tämä kannustaa miettimään lähestymistapaa tarkkaan. Aina ei kannata vain murjoa vihulaista sairasvuoteelle työkalupakin tehokkaimmalla iskulla, koska tällöin jää vastapuolen temmellys näkemättä.
Uudenlainen systeemi on todella kutkuttava, kiinnostava ja terapeuttinen. Etenkin näin helmikuun lopun uutisvirtaa seuratessa huomasi kaipaavansa Hisuin alueelle, sillä hetkellinen eskapismi toi pirteyttä muutoin perin synkkään ajanjaksoon. Samalla olisin toivonut tekijöiden menneen vieläkin pidemmälle. Kiinnostuksenkohteiden tutkittavat piirteet paljastuvat Pokédexistä, mikä on tietyllä tavalla turhankin alleviivaavaa. New Pokémon Snapin parhaisiin puoliin kuului juuri yllätyksellisyys. Kenties tutkittavat kohteet olisivat voineet olla mysteereitä siihen asti, että pelaaja keksii ne itse? Tämä olisi kannustanut entistä enemmän uppoutumiseen sekä otuksiin tutustumiseen.
Vaikka hirviöitä tutkitaan kuin koulumateriaaleja konsanaan, myös perinteisempää Pokémon-menoa on mukana. Arceuksen toinen myyntivaltti on sen avoin maailma, jossa taistellaan, tutkitaan ja seikkaillaan ilman turhia siirtymiä. Pensaikossa kykkivä pelaaja voi itse päättää oman lähestymistapansa. Jos taskusta viskoo poképallon, voi otus jäädä sen asukiksi. Vastaavasti vyöltään voi heittää myös oman örvelönsä taistelua varten. Kummassakin valinnassa on omat puolensa. Erityisen hienoa on kuitenkin yllätystaisteluiden puuttuminen. Jos kokemuspisteet kiiluvat silmissä, voi vastaan tulevaa ötökkää kurmuuttaa tulihirviöllä ilman turhaa valikkojumppaa. Tämä tekee pelaamisesta sekä sujuvampaa että helpompaa.
Pokémon Legends: Arceus tarjoaa pääjuonen lisäksi runsaasti sivutehtävää. Arvostelumatkan aikana sai kulumaan sutjakat 30 tuntia ennen kuin paketti tuntui riittävän kahlatulta. Tekemistä olisi toki edelleen piisannut, joten aivan kaiken tekevät voivat varata kalenteristaan aikaa vielä muutaman lisäkymppituntisen verran. Roposilleen saakin siis mitä mainioimman vastineen.
Audiovisuaalinen toteutus on hyvässä ja pahassa tuttua Pokémon-laatua. Vaikka Switchin tehoja selvästi valjastetaan, jää graafinen silmäkarkki kuitenkin monista muista isoista julkaisuista. Värikylläisyys ja positiivisuus pitävät kuitenkin otteessaan ilman lisäpikseleitäkin. Siitä on kuitenkin motkotettava, ettei pelissä ole vieläkään ääninäyttelyä. Etenkin seikkailun alkumetrit ovat täynnä jutustelua, joten vaitonainen tekstinluku tuntuu hiukan vanhanaikaiselta. Onneksi peli kuitenkin pyöri Switch OLED -konsolilla ilman minkäänlaisia murheita.
Pokémon Legends: Arceus on rohkea irtiotto sarjan peruskaavasta. Keskittyminen hirviöiden opiskeluun viehättää ja tuttuihin karvakamuihin perehtyminen palkitsee. Audiovisuaalisesti olisi vielä varaa parantaa, mutta jo tällaisenaan teos imaisee mukaansa omalla persoonallisella tyylillään. Vaikka vanhanaikaiselle mekaniikalle piisaa varmasti edelleen kysyntää, osoittaa Arceus hienosti, että uudistamisesta voi poikia hienoja asioita.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)
Kovasta yrityksestä huolimatta Cyndaquil hävisi jälleen kerran vatsakaasujen pidätyskilpailun.