Pokémon-sarja on omalle ikäluokalleni vähintään Harry Potterin veroinen ilmiö. Kun sarja aikanaan pärähti pyörimään MTV3:n lauantaiaamussa, ei tämän jälkeen voinut mennä mihinkään ilman korttikokoelmansa esittelijöitä tai peleistä puhuneita. Jossain kohti vähäisillä viikkorahoilla ostettuja kortteja intouduttiin oikein heittelemään mahdollisimman lähelle seinää, kun varsinaiset taistot alkoivat kyllästyttää. Oi aikoja, oi tapoja. Eivät ne entisetkään nuoret järin lupaavia olleet.
Samaisesta nostalgisesta syystä alkuperäinen pelikolmikko Red, Blue ja Yellow on lähimpänä sydäntä. Tulipa pelit tahkottua läpi ties kuinka ja monesti. Tämän jälkeen sarjan innostus on jossain määrin tuntunut rapisevan osa osalta. Ongelma ei ole pelillinen, sillä ovathan pelit parantuneet sukupolvesta toiseen. Sen sijaan hirviömäärän lisääntyminen on pudottanut alkuperäiset 151 otusta entistä pienempään rooliin, eivätkä uudet ole jaksaneet samalla tavalla sykähdyttää. Tästä syystä innostus alkuperäisten pelien uusioversioihin kutkuttaa jopa uutuusseikkailuja enemmän. Vuonna 2007 julkaistut Pokémon Diamond ja Pokémon Pearl tuntuvat näin lähes 15 vuotta myöhemmin mukavalta yhdistelmältä tuoretta ja tuttua otuskaartia. Arvosteluun saatu Pokémon Brilliant Diamond säväyttää lisäksi kokemusta parantavilla uudistuksillaan.
Pokémonit eivät perinteisesti ole tarinalla mässäilleet. Tälläkin kertaa pelaajan valitsema sankari päätyy muutaman mutkan kautta tavoittelemaan johtavan kouluttajan titteliä, kun professori Rowanin unohtama taskuhirviö totteleekin noviisikäskyttäjää ongelmitta. Samalla Sinnohin aluetta vaivaa rosvokopla Team Galacticin tavoite varastaa evoluutiovoima. Juoni jää nopeasti taka-alalle, kun omien hirviöiden kasvattaminen ja kehittäminen nousevat tikunnokkaan. Ja sekös viihdyttää.
Brilliant Diamond on pääasiallisesti sama peli kuin 14 vuotta sitten. Vaikka maailma on modernisoitu ja graafinen ilme kestää nykystandardeilla tarkastelun, seikkailu itsessään soittaa takaraivossa kelloa. Reitit, kouluttajat ja hirviöt ovat alkuperäisteosta pelanneelle tuttuja. Ja kuten tyypillistä, versioiden väliset erot jäävät mörkövalikoimaan. Brilliant Diamond ja Shining Pearl tarjoavat nipullisen omia otuksia, jotka saa näpsäkästi vaihdettua toiseen peliin.
Muutamia muutoksia on kuitenkin tehty. Brilliant Diamondin ainoa isompi ongelma koskee helppoutta, sillä peli tarjoaa kokemuspisteitä koko mukana olleelle hirviökuusikolle. Siinä missä vanhoina ja hyviksi väitettyinä aikoina piti käytättää kehitettävä eliö taistelussa, nyt vaihtopenkillekin kilahtaa oma osuutensa kehityspisteistä.
Ratkaisu on pelikokemuksen nautinnollisuuden kannalta hyvä. Enää ei tarvitse pyöräyttää kaikenlaisia alitasoisia matoja kentällä, vaan kehitys tapahtuu automaattisesti. Kolikon toisella puolella on kuitenkin helpottuminen. Kun koko joukkio parantaa juoksuaan ilman lisävaivaa, ei kokemuspisteitä tarvitse jäädä kerryttämään. Tämän vuoksi oma pelikokemus tuntui monin paikoin läpijuoksulta, kun tekoälytaistelijat eivät olleet lähellekään samanveroisia kurmuuttajia.
Muut muutokset ovat sen sijaan pelkästään onnistuneita. Automaattitallennus on mukava siirtymä nykyaikaan. Vieläkin merkittävämpi muutos on HM-erikoistaitojen arkipäiväistäminen. Enää ei siis tarvitse olla kiviä murskaavaa mörökölliä matkassa, vaan maastoa avaavan erikoiskyvyn saa käytettyä ilman sen suurempaa panostusta. Tämä jos jokin on hyvä lisäys. Aikanaan kun oma soturikööri piti miettiä aivan liiaksi sen mukaan, että tarjolla oli kaikkiin taitoihin soveltuva örvelö.
Kaksipiippuisempien mutta silti plussan puolelle kellahtavien muutosten listalla on taisteluiden helpottaminen. Kunhan taskuhirviön on kellistänyt kertaalleen, kertovat omien soturien iskut läimäisyn tehokkuudesta. Grillintuoksuiset ja BBQ-marinoidut tulihuitaisut toki vahingoittavat kasvissyöjiä ihan oletuksenakin, mutta lento-, lähitaistelu- ja lohikäärmeiskujen kaltaisten tekniikkatyyppien kohdalla onkin menty enemmän arvalla. Nyt iskuvalikoima kertoo heti kättelyssä sen, aiheuttaako moukarointi olematonta, keskiveroista vaiko massiivista vahinkoa.
Audiovisuaalinen ilme on alkuperäiselle uskollista ja samalla tyylikästä. Kolmiulotteiset hahmot loistavat taistelutantereella, kun taas varsinaisella Sinnohin alueella kirmataan tutusti ylhäältä päin kuvattuna. Etenkin taistoissa on tyyliä. Liikkeet, animaatiot sekä otukset näyttävät eloisilta. Kokonaisuutena Brilliant Diamond näyttää tyylillisesti samalta kuin 2007 – ainoastaan tyylikkäämmältä. Sanomattakin on myös selvää, että teos toimii ilman telakkaa oivallisesti. Käsikonsolista handheld-tilaan, siitä on autentinen Pokémon-kokemus tehty.
Pokémon Brilliant Diamond on mainio osoitus uusioversioiden oikeaoppisesta tekemisestä. Peli on uskollinen alkuperäiselle kaksikolle, mutta samalla kokemus kestää vertailun moderneihin nykypeleihin. Se ei tosin Pokémon-sarjan kohdalla yllätä. Teokset kun ovat pohjimmilta luonteeltaan loisto-osoituksia keräilyvimman sekä toimivan kokemusrallin ylivertaisesta yhtälöstä. Uudistukset ovat siinä määrin vähäiset, että pelin aiemmin kolunneet eivät saa nykyistämisestä merkittävää lisäiloa. Seikkailun unohtaneille tai ohittaneille on kuitenkin tarjolla mainio matka talven ensipakkasten väistelyyn.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)