Kävelevien kalmojen viimeinen näytös – arvostelussa The Walking Dead: Final Season

Jo vuonna 2012 aloitettu The Walking Dead -pelisarja pääsi kuin pääsikin finaaliinsa saakka. Sarjan luonut Telltale Games meni konkurssiin ennen kuin viimeisen kauden osat oli saatu julkaistua, mutta hätiin ehti alkuperäisten sarjakuvien luoja Robert Kirkman uudella peliyhtiöllään Skybound Gamesilla. The Walking Dead: Final Seasonin neljä viimeistä osaa on nyt viimein julkaistu.

The Final Seasonin pääosassa ovat teini-ikään kasvava Clementine-tyttö ja tämän pelastama A.J.-pikkupoika. Selviytyminen sekä ihmislihaa himoitsevien kuolleiden että muuten vaan pahojen elävien keskeltä muuttaa molempien persoonallisuutta ikävien mutta pakollisten valintojen vuoksi. Pelaajalla on tässä suuri rooli, sillä pelin juoni polveutuu juuri valintojen perusteella.

The Walking Dead -pelit ovat kuin animoituja sarjakuvia, joiden juoneen pelaaja pystyy vaikuttamaan valinnoillaan. Haluttu dialogi valitaan toimintonäppäimistä, kun taas toiminnallisissa osuuksissa käytetään yleensä erilaisia ja nopeaa reagointia vaativia näppäinyhdistelmiä. Pelaajan valinnat vaikuttavat myös siihen, kuinka pelin muut hahmot suhtautuvat jatkossa tämän ohjaamaan henkilöön. The Walking Deadin kädestä pitäen avustettu pelimekaniikka sopii myös harvemmin pelaaville.

Done Running vuorottelee mukavasti runsaan dialogin ja jännittävien toiminnallisten selviytymistehtävien välillä. Nuori A.J. seuraa tiukasti pelaajan ohjaaman Clementinen päätöksiä ja tekosia, joten tämä antaa viitettä kuinka tarina etenee ja lopulta päättyy. Viimeisen kauden ensimmäinen episodi ottaa haltuunsa aiempia osia vain pikaisesti kokeilleen pelaajan. Hienosti rytmitetty episodi luo hahmoista inhimillisiä, mikä helpottaa hahmoihin samaistumisessa.

Suffer the Children esittelee lisää hahmoja ja luo uutta draamaa näiden välillä. Episodi on kohtuullisen rauhallisesti etenevä ja asetelmia pohjustava. Dialogin määrä ei valitettavasti
korvaa sen laatua. Monet hahmot jäävät hiukan etäisiksi, joskin vikana voi olla myös hahmojen miellyttävyyden puute. Loppupuolella toiminta luonnollisesti lisääntyy.

Broken Toys puolestaan ei tunnu lähtevän käyntiin sitten millään. Pelaaja joutuu odottelemaan pitkiä hetkiä ilman minkäänlaista osallistumista tarinan etenemiseen. Dialogi on pahimmillaan tyhjänpäiväistä jaarittelua, joten mielenkiinto episodiin katoaa ennen pitkää. Tämä on harmi, sillä jakson tylsyys vaikuttaa luonnollisesti koko Final Seasonin kokonaisuuteen.

Onneksi viimeinen osa Take Us Back onnistuu kaikessa paremmin kuin aiemmat jaksot yhteensä. Viimeinen episodi alkaa toiminnallisesti ja jännittävästi vyöryttämällä rivakalla tahdilla näppäinyhdistelmiä ja kalmojen päähän ampumisia. Tämän jälkeen toiminnan määrä hiukan rauhoittuu, mutta taustalla on sarjalle sopiva hermostuneisuuden tunnelma – varsinkin kun pelaaja tietää episodin olevan sarjan viimeinen. Vaikeat valinnat ja synkät kohtalot kuuluvat The Walking Deadiin, eikä Take Us Back tee poikkeusta. Loppuratkaisua spoilaamattakin voi sanoa, että Skybound hoitaa homman lopulta tyylikkäästi kotiin, vaikka edellisten osien perusteella epäilyksille olikin aihetta.

The Walking Dead: Final Season on visuaalisesti todella nätti tapaus. Sarjakuvamaiset hahmot on piirretty huolellisesti ja yksityiskohtaisesti. Animoinnissa ilahduttaa eritoten kasvojen ilmeikkyys, jotka tukevat tasaisen laadukasta ääninäyttelyä. Tunnelmaa ehostavat paikoin erityisen osuvat musiikkivalinnat – lohdullinen indiefolk sopii mainiosti keventämään The Walking Dead -pelien synkkää kuvastoa.

The Walking Dead: Final Season on ehkä kokonaisuutena epätasainen, mutta sarjakuvien ja ehkäpä TV-sarjankin ystäville se on sarjan aiempien kausien tavoin vähintäänkin kokeilemisen arvoinen.

Pelisarjan aiempien osien läpi pelanneille Final Season on puolestaan pakkohankinta, sillä seitsemän vuotta sitten alkanut Clementinen tarina saa nyt arvoisensa päätöksen.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Switch, Xbox One (testattu), Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)