Ihan oikeasti edeltäjänsä virheistä oppinut nappisuoritus – arvostelussa Watch Dogs: Legion

Puolentoista vuoden odottelun ja parin demosession jälkeen käsissämme on Watch Dogs: Legionin valmis versio. Etenkin viimeisimmän kokeilun perusteella tilanne vaikutti jo silloin oikein positiiviselta, eikä näin finaaliin saapuessa pettymyksestä ole tietoakaan.

Pari suhteellisen onttoa ensiteosta myöhemmin tuntuu viimein siltä, että Watch Dogs on löytänyt oikean suuntansa. Toki pohjalla on edelleenkin tarinapitoinen avoimen maailman rellestely hakkerointeineen ja räiskintöineen, mutta tällä kertaa pelaajalla on häkellyttävän vapaat kädet tehdä kaikesta itsensä näköistä. Heinäkuussa pidetyn demoilunkin keskipisteenä ollut ”pelaa kenellä tahansa” lunastaa lupauksensa lopullisessakin julkaisussa, sillä ominaisuus on ehdottomasti teoksen suurimpia innovaation kulmakiviä. Watch Dogs: Legion on todellinen yllättäjä, kun ottaa sarjan aikaisemman “menestyksen” huomioon.

Watch Dogs: Legionin pääosassa nähdään anarkistinen hakkeriryhmä DedSec, jonka riveissä pelaaja hääräilee. DedSeciä pidetään yleisellä tasolla hyvien puolella, sillä heidän toimintansa perustuu muun muassa korruptoituneiden hallitusmiesten ynnä muiden ”isojen pamppujen” riisumiseen vallasta. Hakkeriryhmää voi myös kuvailla nykyajan Robin Hoodiksi, jossa vähäosaisten eteen tehdään hyviä asioita, joissa varakkaampi kärsii ansaitusti. Watch Dogs: Legionin aloituksessa Zero-Day niminen mysteerinen AR-hahmo kuitenkin lavastaa DedSecin pahuuden tielle räjäyttäen ketjussa suuria pommi-iskuja ympäri Lontoota. Tästä DedSec saa ”hieman” negatiivista huomiota, joten pelaajan tehtäväksi jää palauttaa DedSec takaisin parempien piirien puoleen.

Watch Dogs: Legion on visuaalisesti vallan huikeaa katseltavaa. Hellällä futuristisella ilmeellä glaseerattu Lontoo valotauluineen ja sähköautoineen on varsinkin tekniikkahifistelijälle hienoa silmäkarkkia. Vaikka ruudunpäivitys on lukittu kolmenkymmenen kuvan sekuntitahtiin, teoksen 4K-resoluutio tasapainottaa tilannetta mukavasti. Äänimaailma ei taustahälinän puolesta ole herättänyt mitään järin suuria tuntemuksia, mutta ajoneuvojen radiokanavat taas ovatkin asia erikseen. Musiikkitarjontaa piisaa teoksen teemaan sopivan elektronisen ja hiphop-hömpötyksen lisäksi myös raskaammalta puolelta. Jouduin kertaalleen keskeyttämään kaiken mitä olin tekemässä, kun auton kaiuttimista alkoi yhtäkkiä pauhaamaan Architectsin Hereafter. Jos ei ole tullut jo selväksi, niin videopelaaminen ja musiikki kävelevät monesti käsi kädessä luoden hienoa fiilistä sekä tunnelmaa.

Jo pariinkin kertaan ylistämäni Watch Dogs: Legionin rekrytointijärjestelmä on saavuttanut lopullisen muotonsa. Heinäkuisessa demossa toimenpide oli hyvin yksinkertainen, mutta pakkaa on sekoitettu hitusen, jottei rekrytointi ole ihan läpijuoksuhuuto. Lontoon kaduilla talsivat kansalaiset ovat yhtä jokainen mahdollista ottaa DedSecin riveihin ja samalla omaksi pelihahmokseen, mutta toiset ovat suostuvaisempia kuin toiset. Yhdellä olkapainikkeen painalluksella voi tehdä pikaisen profiloinnin pelaajaa kiinnostavasta henkilöstä, jolloin selviää hänen suhtautumisensa DedSeciin. Mitä negatiivisempi fiilis kohteella on hakkeriryhmästä, sitä enemmän työtä hänen rekrytointinsa vaatii. Tämä ominaisuus on edelleen Legionin parhaimpia puolia, koska teoksesta saa ihan oikeasti juuri omannäköisensä kokemuksen oman hakkeriryhmänsä riveissä.

Riveihin tarvitaan luonnollisesti väkeä monelle osa-alueelle. Onneksi Lontoo on täynnä potentiaalisia ammattilaisia. Kaikkihan eivät luonnollisesti osaa kaikkea ainakaan välittömästi, minkä vuoksi Watch Dogs: Legionissa on erittäin tärkeää harrastaa entistäkin enemmän ihmisten profilointia sekä muuta kikkailua. DedSeciin rekrytoitavia voi jakaa muutamaan kategoriaan aina perusosaajasta tietyn osa-alueen täysammattilaiseen sekä näiden kahden välimaastoon. Perustason tekijöitä suosin itse välttämään, sillä moniosaajien ja sekä ammattilaisten kyvyt ovat huomattavasti edistyneempiä monella osa-alueella. Vaikka pelaajalla on täysi vapaus suorittaa Lontoosta löytyviä aktiviteetteja oman maun mukaisesti, kykyvaihtoehdot ynnä muut kilkkeet on selkeästi tehty Ubisoftin toimesta suosittelemaan tiettyjä lähestymistapoja tietyissä tilanteissa. Onneksi Legionin tunnelmassa paistaa anarkia, joten kukaan ei tule kertomaan minulle miten hommani teen!

Vaikka toinen on parempi tässä ja toinen tuossa, on pelaajalla oikeasti täysi vapaus edetä omaa polkuaan Lontoon sykkeessä. Edellä mainitut suositukset ovat vain suosituksia, eikä Watch Dogs: Legion missään vaiheessa käske tekemään asioita ainoastaan tietyllä tavalla. Törmäsin seikkailuni alkutaipaleella laittomiin MMA-vivahteisiin monttutaisteluturnauksissa, joiden alussa suositeltiin ehdottomasti käytettäväksi hahmoksi entistä ammattinyrkkeilijää. Mielestäni oli kuitenkin hauskempaa osallistua ensimmäiseen turnaukseen huomioliiviin pukeutuneella aidolla raksaäijällä, joka raskaasta lekastaan huolimatta otti turpiinsa kuin maksullinen nainen parittajalta. Rakennustyöläinen ei turnauksessa pitkälle päässyt, mutta suosituksista huolimatta voittajana oli lopulta graafinen suunnittelija, jolla oli vahva tausta karaten ihmeellisestä maailmasta. Joko on selvää, että valinnanvapaus on oikeasti pelaajan käsissä?

Päätarinan kulku on tehty mielenkiintoisella tavalla. Juonitehtävät aktivoituvat käyntiin sitä myötä, kun edellinen luku on tehty, mutta käsikirjoitusta edistäviin pisteisiin meno on ajallisesti vapaaehtoista. Kartasta paljastuu selkeä luettelo menossa olevista pää- ja sivutehtävistä, jotka voi itse kytkeä aktiiviseksi, jotta listaa voi tyhjentää oman maun mukaan. Perinteisiä eskapismia syleileviä harrastuksia tarjotaan edellä mainittujen monttutaisteluiden lisäksi esimerkiksi jalkapallon ja pubitikan parissa, kuten Lontoossa tietysti kuuluukin. Jokainen onnistunut rekrytointi vaatii aina myös tehtävän jos toisenkin, joten varsinaisen tarinan eteneminen jää helposti taka-alalle tehtävätarjonnan laajuuden vuoksi. Tämä ei varsinaisesti ole huono asia, sillä se lisää teokselle pelitunteja mukavaan tahtiin.

Watch Dogs: Legion ei sisällä julkaisussaan lainkaan moninpeliominaisuuksia. Päävalikko kuitenkin sisältää oman ruudun verkkopelille, mutta pelaajalle annetaan viesti, että onlinekahinat avautuvat joulukuun alussa kaikelle kansalle. Ubisoft lupailee kampanjan kaltaista yhteistyötä ja vastakkainasettelua 2-4 pelaajan voimin, mutta sen tarkempaa tietoa ei valitettavasti ole vielä saatavilla. Rennosta seikkailusta nauttiville on kerrotun mukaan luvassa myös yhteistuumin käytävää vapaata rellestelyä Lontoon kaduilla, eli verkko-ominaisuuksia soisi tulla jokaiselle vähän jotakin. Palaamme ehdottomasti verkkopuolen pariin joulukuun koittaessa; eihän tähän ole kuin kuukauden verran aikaa odoteltavana.

Aikaisempien osien varjosta huolimatta Watch Dogs: Legion on kaiken hypetyksen ja hohtonsa ansainnut. Upeiden maisemien ja tunnelmien vuoraama Lontoo on erinomainen leikkikenttä sekä eskapismin lempeä syli pelaajalle kuin pelaajalle. Tarjolla on suppeasti ohjattu mutta silti vapaasti lähestyttävä teos, joka antaa kuluttajalle täysin vapaat kädet tehdä työnsä omalla tavallaan. Vapaamuotoisuus on huikea sekä rohkea veto Ubisoftilta. Pelurin silmistä nimittäin kuvittelisi, että koko pakka hajoaisi herkästi käsiin ”liiallisella” vapaudella. Watch Dogs: Legion on ehdoton kohokohta loppuvuodelle ja lämmin suositus esimerkiksi pukinkonttiin – jos siis malttaa odottaa sinne asti.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

”Tämä Netflixin uusi AR-tilaus on todella todentuntuinen!”