Viva La Raza ja tervetuloa Meksikoon! Viides Horizon-festivaali on käynnistynyt ja sen mukana maisema vaihtuu mukavan reippaasti edeltäjästään, jolloin kaahailu käytiin Englannissa. Uusista tuulista huolimatta Forza Horizon 5 ei yritä keksiä pyörää uudestaan, vaan meksikolainen autojuhla tuntuu lähinnä napakalta päivitykseltä brittiläisen kaahailun jatkoksi. Forzan autoilun tuntuma tosin on kokonaisuudessaan käytännössä täydellistä. Ja täydellisyyttä on todella vaikea parantaa enää tässä vaiheessa harjoituksia.
Forza Horizon 5 lähtee käyntiin perinteiseen Horizonin tyyliin. Alun esittelykierros käy napakasti läpi Meksikon eri aktiviteettialueet niihin soveltuvilla autoilla. Kokonaisuuden loppuhuipentumassa saavutaan itse festivaalialueelle. Introilun aikana käydään muun muassa aktiivisen tulivuoren varrella, kosteassa viidakossa ja auringon turmelemalla aavikolla. Ei kuitenkaan syytä huoleen, sillä kyllä Meksikossa päästään myös asfaltilla revittelemään. Moottorit hurisevat, musiikki pauhaa ja radiojuontaja hypettää kovalla sykkeellä, että taas mennään ja vauhdilla. Introilun etuna on se, että pelaaja saa heti loistavan tiivistelmän erilaisista maastoista ja niihin soveltuvista autoista ennen varsinaisen pelin alkamista. Vallan maistuva aperitiivi, ettenkö sanoisi.
Vaikka pyörää ei ole keksitty uudestaan, Forza Horizon 5:n graafisessa puolessa on paljon hämmästyttävää parannusta. Testialustana käytetty Xbox Series X antaa pelaajille kaksi erilaista kuvatilaa käyttöönsä. Tärkeänä huomiona mainittakoon, että molemmilla tiloilla kaahailu pyörii näyttävästi natiivilla 4K-resoluutiolla, mutta suurimpana erona on ruudunpäivitys. Quality-tilassa teos on lukittu kolmenkymmenen ruutukuvan sekuntitahtiin, mutta kaikki herkut valoista varjoihin ja muihin partikkeliefekteihin on lyöty niin tappiinsa. Performancella rallittelu on sulavaa kuudenkymmenen ruutukuvan sekuntitahtia, mutta graafisia elementtejä on rajoitettu hieman sieltä ja täältä. Forza Horizon 5 on yksi ainoita teoksia omassa pelihistoriassa, joissa olen vapaaehtoisesti valinnut hitaamman ruudunpäivityksen, sillä kaahailu on aivan käsittämättömän upeaa katsottavaa alusta loppuun.
Graafinen suorittaminen ei tosin jää pelkästään Meksikoon, sillä edistystä on nähtävissä myös ajoneuvoissa. Maalauspinnasta riippuen autot heijastavat hienosti esimerkiksi auringon ja muiden valojen säteitä. Sen lisäksi kaarojen valot tuovat näytölle oikeassa kulmassa vallan vakuuttavia linssiheijastuksia, jotka luovat miellyttävää yksityiskohtaa kaahailun keskelle. Rallittelun kuluttava puoli näkyy myös hienosti, sillä vauhtipurkkien hajoilu sekä likaantuminen on viety jälleen askeleella tarkempaan suuntaan. Forza Horizon 5 on helposti yksi nykyisen konsolisukupolven vakuuttavimpia graafisia kokonaisuuksia.
Ulkoasun lisäksi Forza Horizon 5 pröystäilee mukavasti myös äänipuolella. Edeltävä horisontti kärsi hieman moottorien hurinan toistuvuudesta, vaikka autojen mallinnus oli muutoin erittäin yksilöllisesti toteutettu. Meksikossa kierrosrajoittimen paukuttaminen äärirajoille ei ole yhtä monotonista jurnutusta, mikä on oikeasti positiivinen asia. Hieman on kuitenkin annettava soraa tämän vuoden musiikkivalinnoista, jotka eivät yllä ihan edeltäjiensä tasolle. Ymmärrettävästi teoksen meksikolaisteeman mukana tulee suuri määrä geneeristä latinobiittiä, mutta sen toistuvuus aiheuttaa melkoista raivohalvaantumista jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Mukana on onneksi myös muutakin meininkiä radiokanavien puolesta. Silti monessa kisassa ja erikoistapahtumassa peli valitsee oletuksena sitä tusinapoppia. Kyseessä ei ole iso murhe, mutta pidemmällä tähtäimellä tiskijukka alkaa ärsyttämään.
Maisemamuutoksen lisäksi paketissa ei juuri ole uusia tuulia. Kisailut on jälleen kategorisoitu selvästi eri pohjateemoilla, jotka määrittelevät kutakin kisatyyppiä. Mukana on tietysti vauhdikkaita hiekkaralleja, tiivistunnelmaista kaupunkiajoa ja esimerkiksi metsien sekä aavikoiden läpi halkovia maastoajoja. Kaahailua käydään tyypillisesti joko kierrostyyliin tai sprinttinä lähtöviivalta maaliin. Mukana on tietysti Horizonille tyypillisiä rämäpäisempiä erikoistapahtumia, kuten vaikka junaa tai monsteriautoa vastaan kilpaileminen. Kaikkia tapahtumia voi ruovitella joko yksin tai kavereiden kanssa. Kisailun lisäksi Forza Horizon 5 tykittää myös ”tarinapohjaisia” kisoja vaihtelevilla teemoilla. Tarinoita ovat esimerkiksi erään perheen perintökuplan palauttamista elävien kirjoihin sekä stunttimiehen uran aloittamista elokuvakuvausten ajaksi.
Kisailun lomassa mukana ovat myös perinteiset latolöydöt sekä keräilykylttien etsiskeleminen. Jos olet tutustumassa festivaaleihin ensimmäistä kertaa, niin latolöydöt tarkoittavat pelialueelle piilotettuja pieniä latoja, joissa lepää ajan patinoima auton raato. Piilopaikkoja tupsahtelee etsittäväksi tasaiseen tahtiin ja niiden löytämiseen vaadittu tasokatto on toisinaan kyseenalainen. Osa ladoista löytyy naurettavan helposti ja osaa joutuu etsimään jopa kymmeniä minuutteja. Etsintäalueiden kehät ovat aina identtisiä, joten pientä logiikkaa salapoliisin hommassa on. Keräilykyltit taasen on jaettu kahteen kategoriaan. Toisista saadaan kokemuspisteitä ja toiset edistävät alennusprosenttia pikamatkustuksesta.
Loppujen lopuksi Forza Horizon 5 on todella hieno paketti kaahailua, vaikka havaittavissa on pientä vuosipäivityksen makua. Inhimillisillä muutoksilla ja lisillä on saatu hallittu sekä hiottu kokonaisuus kasaan, joka ei yritä liikaa. Liiallinen yrittäminen kuitenkin ampuu monesti itseään nilkkaan, joten turvalliset ja vankat askeleet ovat olleet todella kannattava ratkaisu. Mainio Meksikon kaahailu tempaisee varmasti mukaansa seuraaviksi vuosiksi ennen seuraavaa festivaalia, joten ei muuta kun tankki täyteen ja baanalle!
Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 3
Paikallisen Salen takapihalla oleva Prumprum-fest 2021 iski asfaltin grilliäkin kuumemmaksi.