Muistan vielä ajan, jolloin olin innostunut Crazy Taxista kovasti. Arcade-pelinä se oli hulvaton, kuten myös Dreamcastillä. Kyseessähän on mielipuolinen kaahailupeli, jossa pidetään kierrosmittarin lukemat korkealla kahdessa kaupungissa kuskaten varsin vaihtelevaa asiakaskuntaa paikasta toiseen. Asiakkaat poimitaan kadunkulmista ja nämä rakastavat niin tiukkoja ohituksia kuin muita uskaliaita temppuja. Mitä paremmin ajat, sitä enemmän rahaa tulee. Valittavana on neljä kuskia ja kaksi kaupunkia, joista toinen avautuu vasta pelaamalla. Taksikuskin hommien lisäksi pelissä on Crazy Box, jossa voi suoritella jonkun verran eri tehtäviä, jotka ovat enemmän tai vähemmän väkisin väännetyn oloisia pituushypystä lähtien.
Nyt kun sitä on joutunut pelaamaan vaikka millä alustalla(PC, GC, PS2, Xbox) ja kun kolmososakin on jo Xboxille tullut, kyllästyy sitä vähemmästäkin. Sen lisäksi, että GBA-versio on viimeisin alusta, mille pelin ensimmäinen osa on käännetty, on se niistä myös huonoin. Syy on selvä, nimittäin GBA:n tehot eivät yksinkertaisesti riitä siihen, mitä pelinkehittäjillä oli mielessä. Yritys on hyvä, mutta lopputuloksesta ei valitettavasti voi sanoa samaa. Peliä ei vain olisi pitänyt yrittää kääntää sellaisenaan GBA:lle. Ruudunpäivityksestä lähtien homma tökkii ja hillitön vauhdin hurma on tiessään.
Radat ovat myös sellaista pikselimössöä, että vaikka niillä olisikin elintärkeitä oikoreittäjä, ei niitä näe. Musiikkipuolella kaukana on alkuperäisen musiikkiraidan skeittipunkilla rytmitetty räjähtävä meininki ja tilalla on jotain mitäänsanomatonta pauketta. Lyhyen pelisession jälkeen haluaakin kiskaista pelin jo käsikonsolistaan irti ja laittaa parempaa pelattavaa. Lisäksi Crazy Taxi ei ole mikään pitkä pelikokemus ja näinpä voinkin lyhyesti ja ytimekkäästi todeta, että Crazy Taxi: Catch a Ride kannattaa jättää kaupan hyllylle aletarroja keräämään. Tsori pojat�
