Lisenssipeleistä ei tule loppua. Tyypilliseen tapaan sama peli käännetään kaikille konsoleille, ja tällä kertaa vuorossa on Xboxille väännetty Batman Vengeance, takavuosien viittasankarin paluu. Batmanin periviholliset ovat taas pahan teossa ja Gotham Cityn tulevaisuus on vaakalaudalla. Pelaajan harteille kiedotaan musta viitta ja lähetetään sysimustaan yöhön selvittämään rikollisvyyhtä. Peli pohjautuu uuteen Batman-piirrossarjaan, joka pyörii Yhdysvalloissa.
Lajityyppinä toimii tasohyppely, lisenssipelien suosikki. Juonta kuljetetaan välidemoilla ja keskusteluilla, ja siinä välissä käydään hyppelehtimässä varsinaisessa pelissä. Apuna Batmanin yöllisellä seikkailulla on kissanainen ja tietenkin kaikki normaalit lepakkovehkeet. Vastustajia voi heitellä vaikka lepakkobumerangilla tai pistää ihan reilusti nyrkkiä naamaan. Jälkimmäinen vaihtoehto toimii hyvin, vaikka taistelut eivät erikoisia olekaan. Lyöntien ja potkujen lisäksi sankarimme voi käyttää erikoisliikkeitä, jotka antavat pelille vielä hitusen lisää elokuvamaustetta.
Leffafiilis iskee alusta lähtien. Välidemot on tehty mallikkaasti Batman-fiiliksellä ja myös kentissä on selvä lepakkotunnelma. Tuttujen hahmojen ja paikkojen ohella pelifiilistä nostaa muutama minipeli, kuten esimerkiksi lepakkoautolla ajelu. Minipelien vaikeusaste tosin on korkealla, mutta pari yritystä riittää niiden läpäisemiseen. Sama pätee loppuvastuksiin, jotka eivät ole erityisen vaikeita. Myöskään puzzlejen kanssa ei tule ongelmia. Pääpaino on ollut tunnelmassa, ja kaikki nämä lisäävät pelifiilistä sopivasti. Varsinkin loppuvastuksissa on käytetty kunnon Batman-aineksia, ja keitos on herkullinen.
Lepakkovempaimia käytetään Batmanin silmistä katsoen, ja vihollisten ja ongelmakohtien hoitaminen onnistuu myös näin. Käytännössä kaikkia apuvälineitä joutuu käyttämään aika harvoin, pois lukien lepakkokoukku, jota joutuu käyttämään koko pelin ajan, mutta silloinkin vain ennaltamäärätyissä kohdissa. Viittasankarin liikerepertuaariin kuuluu myös sellaisia jaloja taitoja kuin seiniinnojautuminen, tikapuiden kiipeäminen, viitalla liitely ja tainnutettujen vihollisten käsiraudoittaminen. Taitojen käyttäminen olisi voinut olla helpompaa, sillä välillä joutuu pikselinysväämään liiankin kanssa.
Batmanin kontrolleissa olisi muutenkin parantamisen varaa. Liikkuminen ei ole sulavaa ja kameraa ei voi kontrolloida mitenkään, mikä on yksi pelin suurimmista kompastuskivistä. Nyt Xboxin ohjaimen toinen tatti jää täysin hyödyttömäksi. Batmanin päätön hilluminen ja juokseminen häiritsee, mutta siihenkin tottuu ajan myötä. Tekniikkapuolella grafiikka ei ole Xboxin parasta antia, mutta animaatioihin on käytetty aikaa ja ne näyttävät hyviltä. Äänipuoli on myös mukavasti tehty ja uudesta sarjasta tutut näyttelijät ovat lainanneet äänensä hahmoille. Vihollisten tekoäly tottelee hakkaa päälle -meininkiä, mikä toisaalta on uskollista Batman-tyylille. Pienet puutteet eivät kuitenkaan pilaa pelin tunnelmaa mitenkään, joten valittamisen varaa ei ole.
Lisenssipelien kirous vaanii kuitenkin kentissä, joiden suunnittelu on mennyt pahasti metsään vaikeustasoa ajatellen. Vielä puoliväliin asti kaikki on hyvin, mutta sitten lähtevät kirosanat lentoon. Vähitellen tulee nimittäin eteen kohtia, joissa pelin automaattinen checkpoint-systeemi on hakoteillä. Samojen kohtien toistaminen kerta toisensa perään käy hermoille suunnattomasti. Eräs tietty kaasuputkikenttä tuotti toimitukselle useamman tunnin ajan ärräpäitä, ja pelaaminen oli täyttä tuskaa. Pelintekijät ovat varmasti saaneet jotain sadomasokistista tyydytystä vaikeuttaessaan pelaajan elämää kohtuuttomasti.
Uudelleenpelaamisella on ilmeisesti haluttu nostaa pelin elinikää, joka ei muuten ole kovin korkea. Lähes parikymmentä kenttää on nopeasti koluttu läpi, mutta pahimmiltakin Batman-friikeiltä menee silti useampia iltoja pelin parissa äkkikuolemien takia. Pelissä on lisäksi yhteensä 120 kerättävää pistettä ja muuta kerättävää, joita ei ensimmäisellä läpipeluukerralla kovin helposti saa. Peli on myös täsmälleen sama kuin PS2:lla, joten mitään uutta ei ole tarjolla. Sama pätee tulossa oleviin PC- ja Gamecube-versioihin.
Batman Vengeance ei varsinaisesti ole huono peli, mutta ärsyttävyysaste on todella korkea. Pienillä viilauksilla pelistä olisi saanut erittäin hyvän. Tällaisena se on muuten hyvä tasohyppely, joka on pilattu uudelleenpeluuttamisella. Batman-fiilis on erinomainen, mutta se ei valitettavasti riitä riitä päihittämään genren kuninkaita.