Alpine Racer 3 on Namcon satsaus talviurheilupelien sarjaan Playstation2:lla. Realismia uhmaava arkadilaskettelu tuo tyyliltään mieleen EA:n mainiot lautailupelit.
Alpine Racerissa lasketaan lujaa ja tehdään temppuja, mutta ei SSX:n tapaan eikä yhtä monipuolisesti. Temput aktivoituvat itsestään kun lautailija syöksyy hyppyristä riittävällä vauhdilla. Kullakin radalla temppupaikkoja on pari-kolme ja käytännössä niiden ainoa tehtävä on antaa ylimääräisiä tienestejä uramoodissa.
Näyttävän temppuilun sijasta Alpine Racer painottuu puhtaasti nopeuslaskuun ja sekuntien viilaamiseen laskuajoista. Radan jokaisen sopukan ja oikotien saa painaa selkäytimeensä, sillä etenkin myöhemmissä kisoissa virheettömästi laskeva tekoäly ja mutkittelevat rinteet käyvät pirullisen haastaviksi.
Valittavissa on kahdeksan värikästä persoonaa, joiden taidot poikkeavat toisistaan jonkin verran. Eroja mitataan nopeudella, kääntymisellä ja voimalla. Yksilölliset erikoisliikkeet ovat joko puhtaasti kosmeettisia tai käytännöllisiä. Syöksylasku vie laskijan nopeasti kilpailijoiden ohi, mutta vaikeuttaa kääntymistä.
Tuttua tutummassa uramoodissa valittu laskettelija luotsataan läpi seitsemänosaisen kauden. Pelaaja palkitaan mammonalla sen mukaan miten hyvin kisasta suoriutuu. Hypyt ja temput tuovat bonuksia, samaten tyylipuhdas lasku ilman törmäilyjä. Voitoilla saa uusia suksia ja lautoja, jotka parantavat laskijan taitoja selkeästi.
Uramoodi sakottaa virheistä ankarasti. Tallennusmahdollisuutta ei ole, millä lienee omat kierot yhteytensä pelin kolikkopelijuurien kanssa. Lisäksi hävityn kisan saa uusia vain ruhtinaallista korvausta vastaan. Peli loppuu, kun pelitilin varat hupenevat. Lohdutukseksi hahmo saa sentään pitää jäljelle jäävän käteisen ja voittamansa romppeet uutta yritystä varten.
Uramoodissa kilpailut käydään aina yksin tai kahden kilpailijan kesken. Useamman laskettelijan taisteluja käydään Cross racessa, jossa vastaansa saa kolme tekoälyhahmoa. Pujottelussa tavoitteena on läpäistä mahdollisimman monta porttia ja moninpelissä ainoa vaihtoehto on kahden pelaajan kilpalasku.
Jokaisella rinteellä on useita oikoteitä ja väyliä, joista vain yksi kerrallaan on auki. Kaikkiaan erilaisia reittejä on kymmenkunta. Jokainen rinne on täytetty vaarallisilla ryteiköillä ja muilla riskipaikoilla. Vastaan tulee sokaisevia valonheittimiä, pimeitä tunneleita, jopa junia. Reitin tukkivista lumivyöryistä selviää nopeilla väistöliikkeillä.
Ote lautailijoihin on onneksi napakka ja välitön. Törmäilystä supersankarit selviävät kivuliaalla kuperkeikalla vauhdin suuremmin kärsimättä. Reuna-aidan yli tähdätty hyppy päättyy lähes aina näkymättömään seinään, joka ohjaa harhailijan takaisin reitille. Pienistäkin risuista lentää aina rähmälleen, mutta paksut puunrungot eivät tunnu usein missään.
Jos kaikki bonukset tahtoo saada auki, Alpine Racer 3 tarjoaa yllättävänkin pitkäaikaista talviurheiltavaa, mikäli kärsivällisyyttä riittää. Hahmoissa ei ole eroja, eikä pelimuodoissa tarpeeksi vaihtelua. Uusien varusteiden voittaminen samoja ratoja pelaamalla puuduttaa nopeasti.
Kunnon lasketteluvermeillä vauhdintunne on hurja, eikä kuvanpäivitys kärsi näyttävistäkään ilmalennoista. Yksityiskohtia on paikoin kiitettävästi, mutta liian usein radan varrelta löytyy vain valkoista rinnettä ja nietoksista pilkottavaa kalliota. Ainoa todellinen taidonnäyte on laser-esteillä ja turbobonuksilla koristettu rata, joka mutkittelee futuristisissa maisemissa.
Ulkonäkönsä puolesta Alpine Racer olisi voinut olla Playstation2:n lanseerauspeli. Silloinkin se olisi jäänyt kaikin puolin paremman SSX:n pimentoon. Taso pelikoneen talviurheilupeleissä on kaksi vuotta myöhemmin niin korkea, että suppea kolikkopelilaskettelu pulahtaa suoraan avantoon.
