Kuulin ensimmäistä kertaa suomalaisen Housemarquen Nex Machinasta netin peliarvostelusivustojen kautta. Bongasin kotimaisen firman nimen yhdistettynä ylisanoihin, mistä lähti heti idea: tätä Helsingissä sijaitsevaa pelitaloa olisi mukava jututtaa vastikään julkaistun pelin tiimoilta. Näinpä hoidin kuin hoidinkin asian ja tulos löytyy täältä.
Vasta haastattelun jälkeen päädyin tsekkaamaan Housemarquen menestyspelin itse. Samoin kuin niin usein haastatteluja tehdessäni, nytkin päädyin fanittamaan tuotetta vasta sen jälkeen, kun olin jo jututtanut sen tekijöitä. Tästä puolestaan muodostui katkeransuloinen fiilis: jos olisin ollut näin innoissani itse tuotteesta jo haastattelun aikoihin, olisi haastattelu itsessään tuntunut varmasti kovin erilaiselta – jopa eräällä tapaa taianomaiselta ja jännittävältä.
Pelasin Nex Machinaa ensimmäistä kertaa kesämökillä, jonne olin lähtenyt kuuden kaverini kanssa. Alun perin aioin pitää Pleikkaa mukana lähinnä sadepäiviän varalta ja neljän pelaajan multiplayer-pelejä varten, mutta päädyin hiljaisena hetkenä yksin testaamaan Nex Machinaa. Pelasinkin saman tien ensimmäisen tason läpi. Ja sitten uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.
Ensimmäiset kolme tai neljä minuuttia hieman ihmettelin peliä ja sen näppäimiä, mutta yhtäkkiä ohjaimestani tulikin kuin käteni jatke. Huumaava musiikki sai minut kuin transsiin ja väistelin ammuksia hurmiossa. Vähitellen pistepottini alkoivat nousta ja löysin enemmän ja enemmän piilotettuja salaisuuksia. Yhtäkkiä olin jo pelin pauloissa.
Kun jotkut kaverini päätyivät vilkaisemaan mitä puhastelin, vakuuttelin heille, että peli varmasti eräällä tapaa tuntui paremmalta kuin näytti, sillä se saattoi sivusta seuraajille vaikuttaa sekavalta. Eräs kavereistani kuitenkin totesi, että kyllä Nex Machina näytti hauskalta hänen silmäänsä muutenkin. Yhdessä vaiheessa tämä samainen PC:llä tavallisesti pelaava kaveri sitten päätyi kokeilemaan itsekin ja innostui saman tien. Hän oli ennenkin tykännyt twin-stick-shootereista, kun taas minulle genre oli uusi. Ei sitten mennyt kauaakaan, kun yhdessä katselimme, mitä peli Steamissä maksaisi. Se oli noin 16–17 euroa.
Nex Machinassa on ilmeisesti viisi pitkää tasoa, jotka kestävät hieman pelitavasta ja muista tekijöistä riippuen vajaan 10 minuuttia per laaki, jolloin kokonaiskesto pelille venyy noin 45 minuuttiin. Tämän kuullessani naurahdin, sillä itse olen pelannut toistaiseksi ainoastaan ykköstasoa ja sitäkin varmasti jo parin tunnin verran. Tällaisissa peleissä uudelleenpeluuarvo on aivan järkyttävän suurta.
Tämä ei ole maksettu mainos enkä tunne ketään Housemarquelta, mutta voin rehellisesti sanoa, että näin addiktoitunut en videopeliin ole hetkeen ollut. Pelattavuus, musiikki, visuaalinen anti, uudelleenpeluuarvo ja hinta ovat kaikki Nex Machinassa kohdallaan. Jopa ääniefektit ja muut vastaavat pienet coolit mausteet ja ovat paikallaan. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!