Elokuvaohjaaja Lars von Trier on takapulpetin häirikkö, joka haluaa hämmentää. Mies on ohjannut tunteisiin vetoavia elokuvia vuosikausien ajan. Dancer in the Darkissa hän tappoi Björkin, kun taas Dogvillessa hän manipuloi katsojia asettumaan päähahmona toimineen Nicole Kidmanin puolelle, kunnes lopussa vetäisi meiltä maton alta ja teki Kidmanista kostonhimoisen, säälimättömän tappajan. Antichrist-elokuvassa Charlotte Gainsbourg leikkasi klitoriksensa irti.
Nyt von Trier hämmentää jälleen, tällä kertaa Nymphomaniac-elokuvallaan. Nymfomaanista kertovasta elokuvasta kuvataan kaksi versiota. Toinen niistä esittää seksikohtaukset peitellymmin, kun taas toinen versio sisältää hard core -pornoa, missä mitään ei peitellä.
Siinä missä elokuvien kohtauksia voi kikkailla uusiksi kuvakulmilla ja muilla tuotannollisilla tempuilla, peleissä vastaava olisi huomattavasti vaikeampaa. Seksi on peleissä yhä tabu. Graafista seksiä ei yksinkertaisesti kuvata. Edes indiepeleissä ei ole kuvattu seksiä niin, että sukupuolielimet näkyisivät selvästi.
Tarvitaanko sitten pelejä, joissa näytetään kovaa pornoa? Toisaalta estottomien seksikohtausten näyttäminen olisi iso askel kohti aitoa taidetta, joka ei välitä yhteiskunnan normeista ja moraalikoodeista. Toisaalta suuret pelit ovat täysin verrannollisia suuriin Hollywood-tuotantoihin. Ei Hollywoodissakaan nähdä valkokankaalla erektiossa seisovia peniksiä. Se olisi kaupallinen itsemurha.
Lar von Trierin elokuvissa on aina näytellyt maailman arvostetuimpia näyttelijöitä ja suuria Hollywood-tähtiä. Lars von Trier tekee epäkaupallista taidetta, ja hänen elokuvansa keräävät taide-elokuville komeita katsojamääriä.
Voisiko sama tapahtua pelimaailmassa? Onko mahdollista nähdä joskus vain ja ainoastaan aikuisille suunnattu peli, jossa olisi pornoa? Vaikka pornoa kuvattiin filmille jo liki heti kun kameralla liikkuvaa kuvaa pystyi tallentamaan, pelimaailma toimii yhä huomattavasti tiukempien moraalisääntöjen sisällä.
Pelimaailma tarvitsisi oman Lars von Trierinsä. Jonkun, joka yhdistäisi pelissään undergroundin ja valtavirran.
Seksi on pelimaailman viimeinen tabu. Se, joka tuon tabun jättää historiaan, nousee pelimaailman uudisraivaajaksi ja tekee peleistä viimein taidetta, joka seisoo omilla jaloillaan.
Jarkko Fräntilä