Zelda ja Link sotatantereen hallitsijoina – arvostelussa Hyrule Warriors: Definitive Edition

Wii U:n Hyrule Warriors sai sotakentälle perin epätyypillisen toisen mahdollisuuden. Onnistuuko pelaajasydänten valloitusretki Switchillä paremmin?

07.08.2018

Switch-kirjaston laajentuminen vanhoilla hyväksi todetuilla teoksilla sen kun jatkuu. Aiemmat uusioversiot ovat tarjonneet muun muassa kaahailua, tasoloikintaa sekä hirviöiden välistä nyrkkihippaa, joten joukossa on eittämättä tilaa rehelliselle vihollisteurastukselle. Vaikka Fire Emblem Warriors tarjosi vastaavaa menoa kelpo paketissa jo aiemmin, Wii U:n vaikealla taipaleella harvojen herkuksi jäänyt Hyrule Warriors on tervetullut lisä Nintendon uusimman konsolin kirjastoon.

Hyrule Warriors tarjoaa Dynasty Warriors -sarjasta tutun sapluunan The Legend of Zeldan maailmaan runtattuna. Tutut sankarit marssivat sotatantereella kurmuuttaen vihollisia isän kädestä. Vastustajan tappiot lasketaan kaikissa tehtävissä tuhansissa, joten kättä pidemmälle on todellakin tarvetta. Onneksi örmelöt eivät sarjalle tyypillisesti vaadi kuin pienen hipaisun ennen tuonpuoleiseen syöksähtämistä. Sikariporras sekä muut viholliskenraalit ovat tietysti asia erikseen, mutta niitäkin vastaan käydyn taistelun hälvettyä pyyhitään otsalta hikikarpaloiden sijasta enintään veripisaroita.

Pelin kuten koko sarjan keskeisin elementti on tunne sotatantereen taktisuudesta. Koska kaikki pitää tehdä itse, myös valinnanvaikeuden taakka kalvaa takaraivossa. Pitäisikö hyökätä edessä olevan vihollisarmadan keskellä häämöttävän aarrearkun kimppuun, vai koituuko jääräpäinen eteneminen oman tukikohdan kohtaloksi? Soppaa maustavat sivutehtävät, ylimääräiset erikoisviholliset sekä muut elementit tekevät puolituntisista mäiskeistä kiinnostavia rykäisyjä. Samalla hektisyys tekee pelaamisesta siinä määrin raskasta, että ainakaan oma jaksamiseni ei riitä kahden peräkkäisen tehtävän suorittamiseen.

Mätkintä on yksinkertaisuudesta huolimatta viihdyttävää. Vihollisten kädettömyys tekee etenemisestä helppoa, mutta yhden napin takaa aukeavat iskukombot viimeistelevät simppelin sotimisen. Perusiskujen heiluttelun jälkeen latautuva erikoisisku irtoaa sekin yhdellä painalluksella. Systeemi ei tarjoa kummoista syvyyttä mätkintään, mutta onneksi taistelukentällä dominoiminen kompensoi puutetta.

Tekemistä tarjotaan onneksi rutkasti. Pelkkään tarinatilaan saa ahdettua heittämällä yli kymmenen tuntia, minkä lisäksi muut pelimoodit verottavat kalenteria vähintään toisen mokoman verran. Hack’n’slash-sapluuna ei muutu missään vaiheessa mihinkään, joten juonen seuraaminen on eittämättä Hyrule Warriorsin parasta antia. Varsinaisen Zelda-kaanonin ulkopuolelle sijoittuva tarina tarjoaa syyn yhdistellä universumin hahmoja ja anteja oivalla tavalla, mikä saa useista eri julkaisuista tutut hahmot punottua yhdeksi tarinalangaksi.

Switchille julkaistu Definitive Edition pukkaa kansien väliin kaiken pelin aiemmissa versioissa nähdyt sisällöt. Mukana ovat siis Wii U:n peruspelin ohella lisäsisältöpaketit sekä 3DS-versiota varten väsätyt kostuumit. Varsinaista omaa sisältöä ei kuitenkaan piisaa muutamia kledjuja enempää, joten pelin aiemmin kolunneille ostopäätöksen teko on syvällisen harkinnan paikka. Jaetun ruudun moninpeli tarjoaa sentään rahalle pientä lisävastinetta.

Tekninen puoli toimii pääasiassa hyvin. Teos on kaunista katsottavaa ja upeaa kuunneltavaa, mutta samalla ruudun mittavat mähinät aiheuttavat lieviä ongelmia. Ruudunpäivitys tahmaa isommissa kahakoissa yksinkin tahkottuna, eikä kaverin kanssa tahkoaminen ainakaan edesauta tilannetta. Vaikka murheenkryyni on varsin pieni, tuntuu riesa hivenen laiskalta suoritukselta.

Switchin Hyrule Warriors: Definitive Edition on kelpo lisä konsolin toimintavalikoimaan. Paketti tarjoaa perin samanlaisen kokemuksen kuin viime vuoden lopussa julkaistu Fire Emblem Warriorskin, joten lääkettä sotataktiikkanälkään voi valita kahden mainion universumin väliltä. Vaikka teos ei tarjoa Warriors-saagaa saati itse Hyrule Warriorsia aiemmin kolunneille kummoistakaan uutuussisältöä, lopputulos jää silti plussan puolelle. Sujuva mätkintä ja hauska sotataktikointi on siinä määrin viihdyttävää, että teoksen ominaisuuksia soisi näkevän jopa Zeldan pääkaanonin puolella. Eikös se jos jokin ole pätevän spin-offin merkki?

Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)

Lisää luettavaa