Ensimmäinen Street Fighter -peli julkaistiin noin kahdeksan vuotta sitten, mutta pelisarja on saanut uusia inkarnaatioita miltei jokaiselle mahdolliselle alustalle. Yhteistä Street Fightereille on niiden nimien hirviömäisyys. GBA:nkin ensimmäinen katutaistelija on nimetty Super Street Fighter II Turbo Revivaliksi, varsinainen nimihirviö siis. Alkuperäisen Street Fighterin idea oikeastaan odotti pääsyään kannettavaan konsoliin ja mikäpä olisi sen parempi alusta kuin GBA. Seuraavassa siis Super Street Fighter II Turbo Revivalin arvio, olkaa hyvät.
Street Fightereiden konsepti on pysynyt miltei muuttumattomana vuodesta toiseen eikä pelin GBA-versiokaan sisällä mitään uutta ja mullistavaa. Kyseessä on siis yksinkertaista mätkintää, ei sen enempää eikä vähempää. Super Street Fighter II Turbo Revivalissa (myöhemmin SSF2TR) on yhteensä kuusitoista taistelijaa, jotka ovat tuttuja sarjaa aiemmin pelanneille. Hahmoissa on mukavasti eroavaisuuksia, mutta kuudentoista hahmon ryppäästä lienee mahdotonta tehdä sellaista, että jokainen hahmo olisi selkeästi erilainen. SSF2TR:n hahmojen ominaisuudet eroavat melko perinteisesti. Erilaisten liikevalikoimien lisäksi hahmon voima, kestävyys, ulottuvuus ja nopeus vaihtelevat hahmosta riippuen. Näiden neljän erilaiset kombinaatiotkin ovatkin se erottava tekijä pelkän ulkomuodon lisäksi. Normaalien liikkeiden lisäksi, jokaisella hahmolla on nippu erikoisliikkeitä, joilla vastustajaa voi rankaista normaalia tehokkaammin.
Pelistä löytyy nippu erilaisia pelimoodeja, jotka ovat miltei jokaisesta mätkintäpelistä tuttuja tapauksia. Mukana on siis arcadea, vs-moodia sekä survivalia. Yksinpelinä SSF2TR ei ole kovin pitkäaikaista hupia. Arcademoodin tahkoaa läpi muutamalla hahmolla, mutta pidempiaikaista peli-iloa ei pelistä irtoa. Lisäksi koneen ohjastamat hahmot ovat paikoin vähän turhankin kovia eikä pelaaja pysty tekemään oikeastaan mitään, kun vastustaja rynnii vastustamatta päälle tehden jos jonkinlaisia erikoishyökkäyksiä, tämä siis vaikeustasosta riippumatta. Moninpeliin tarvitaan valitettavasti kaksi kasettia, joten kaverinkin on pakko ostaa peli, mikäli moninpeli kiinnostaa.
Graafisesti SSF2TR ei ole GBA:n upeimpia pelejä. Grafiikka on joka osa-alueelta keskinkertaista eikä animaatioissakaan ole sen suurempaa hurraamisen aihetta. Samalla radalla jatketaan äänimaailman kanssa. Musiikit menettelevät joten kuten, mutta muuten äänet ovat suhinaa ja epämääräisiä mätkähdyksiä. Myöskään kontrolleja ei olla saatu aivan täysin GBA:lle sopiviksi. Koska nappien sijoittelu ei ole paras mahdollinen pelimukavuus kärsii ja muutamien erikoisliikkeiden tekeminen on harmillisen vaikeaa.
Kokonaisuutena ajateltuna Super Street Fighter II Turbo Revival jää hieman torsoksi kaikilta osin. Yksinpelinä homma ei kiinnosta kovin pitkään ja kontrollitkaan eivät täysin sovi GBA:lle. Musiikeissa ja grafiikassakin olisi ollut parantamisen varaa. Moninpelinä homma toimisi muuten, mutta lienee kohtuutonta olettaa, että kaksi kaverusta ostaisivat pelin vain moninpeliä silmällä pitäen.