Crystal Dynamicsin kehittämä Legacy of Kain -pelisarja on osoittautunut yllättävän kestäväksi pelikonseptiksi. Sen ensimmäinen osa Blood Omen: Legacy of Kain nähtiin Playstationilla jo viitisen vuotta takaperin ja sen jälkeen vereviä vampyyriseikkailuita on ilmestynyt kauppoihin sangen rauhallisella julkaisutahdilla. Sarjan tuorein edustaja Soul Reaver 2 on juuri julkaistu suuren ennakkokohun saattelemana Playstation 2:lle ja PC:lle. Varsinkin komeilla kuvankaappauksillaan huomiota herättänyt peli osoittautuu lähemmässä tarkastelussa kiehtovaksi, joskin paikoitellen hieman raskaaksi toimintaseikkailuksi.
Sarjan maailmaa tuntemattomille kerrottakoon, että pelissä seuraillaan Raziel-nimisen vampyyrin maanpäällistä vaellusta. Tarinan liikkeelle panevana voimana toimii Razielin vendetta Kainia, erittäin voimakasta vampyyriä kohtaan. Perinteisestä vampyyrimyytistä poiketen Raziel ei tarvitse elääkseen toisten olentojen verta, vaan hän on riippuvainen näiden elinvoimasta. Jokainen surmattu olento jättää jälkeensä valopallona näkyvän sielun, jonka Raziel voi imeä itseensä ja ravita siten jatkuvasti kuluvaa ruumistaan.
Pelin nimi viittaa myyttiseen aseeseen, joka tunnetaan nimellä Soul Reaver. Razielin kanssa eräänlaisessa symbioottisessa suhteessa elävä miekka on erittäin tuhovoimainen ase, jonka käyttämiseen liittyy kuitenkin omat vaaransa. Jokainen tuhottu sielu saa Soul Reaverin villiintymään. Sen raivon ylittäessä Razielin elinvoiman määrän miekka kääntyy myös kantajaansa vastaan. Pelaajan onkin tarkkaan harkittava, milloin tilanne vaatii Soul Reaverin käyttöä ja milloin vastustajista voi selvitä vähäisempien aseiden avulla.
Olennainen osa pelin maailmaa on myös fyysisen todellisuuden rinnalla oleva henkimaailma, johon Raziel voi siirtyä aina halutessaan. Henkimaailmassa Raziel voi esimerkiksi parannella vammojaan imemällä itseensä siellä eläviä henkiä ja kulkea tiettyjen kiinteiden esteiden lävitse. Toisaalta monien asioiden tekeminen on henkimaailmassa mahdotonta ja Raziel voi palata fyysiseen maailmaan ainoastaan erityisten portaalien kautta. Tämä rinnakkaistodellisuus on myös paikka, johon Razielin henki vetäytyy, mikäli hänen fyysinen ruumiinsa tuhoutuu. Varsinaista kuolemaa tämä ei kuitenkaan tarkoita, sillä Raziel voi palata henkimaailmasta takaisin fyysiseen heti kerättyään energiansa täyteen ja löydettyään sopivan portaalin.
Soul Reaver 2:n tarina on käytännössä täysin suoraa jatkoa ensimmäisen Soul Reaver -pelin tapahtumille. Edelliseen osaan tutustumattomille pelin alkutilanne ja jotkin juonen yksityiskohdat voivatkin vaikuttaa hieman oudoilta. Itsenikin piti parin tunnin pelisession jälkeen kaivaa esille vanhan Dreamcast-pelin tallennukset ja palauttaa Razielin tarinan edelliset vaiheet paremmin mieleeni.
Peli jatkaa Razielin matkaa Nosgothin maailmassa. Tapahtumien keskipisteenä on jälleen Kainin, Moebiuksen ja Razielin välinen outo kamppailu voimasta ja henkiinjäämisestä. Pelin kuluessa paneudutaan etenkin Nosgothin historiaan ja sitä hallinneisiin olentoihin, jotka joutuivat sittemmin luovuttamaan mahtinsa Kainille. Tapahtumien seuraaminen ei aina ole aivan helppoa, sillä juonenkäänteet ovat melkoisen monimutkaisia ajassa liikkumista ja monia vastausta vaille jääviä kysymyksiä myöten. Peli ei tarjoa helppoja ja valmiiksi pureskeltuja vastauksia esittämiinsä ongelmiin, vaan erittäin paljon jätetään pelaajan oman tulkinnan varaan. Tai odottelemaan seuraavaa Legacy of Kain -peliä.
Soul Reaver 2 päättyy samalla tavalla kuin edeltäjänsäkin: yllättäen ja ilman selkeää loppukliimaksia. Crystal Dynamics on selvästi tehnyt tietoisen valinnan rakentaessaan pelinsä siten, ettei niissä ole yhtä yksittäistä selkeää juonta, jonka päättyessä pelikin on luontevaa lopettaa. Ratkaisu on mielenkiintoinen ja mielikuvitusta innoittava, mutta kaikessa kokeellisuudessaan myös hieman ärsyttävä. Soul Reaver 2 nimittäin loppuu melkoiseen anti-kliimaksiin ja koko hommasta jää käteen jotenkin sellainen olo, että pelaaja-parkaa on nyt huijattu pahemman kerran. Vaikka peli kokonaisuudessaan melkoisen tunnelmallinen olikin.
Pelillisesti Soul Reaver 2 on eräänlainen sekoitus toiminta- ja seikkailupeliä. Pelaajan pääasiallinen tehtävä on kulkea paikasta toiseen ratkomassa erilaisia pulmia, joiden kautta pelin tarina alkaa vähitellen avautua. Ongelmatilanteiden lisäksi vastassa on kuitenkin säännöllisin väliajoin myös sarafaaneja, demoneita, vampyyrinmetsästäjiä ja muuta epäsosiaalista faunaa. Nämä olennot ovat sen verran heikkoja, että yleensä ne eivät pysty aiheuttamaan Razielille varsinaista vaaraa. Väkivaltaan turvautuminen on kuitenkin usein pakollista esimerkiksi tiettyjen esineiden tai elinvoiman saamiseksi.
Verisistä taistelukohtauksista huolimatta Soul Reaver 2:n pääpaino on selvästi ongelmien ratkomisessa. Suurin osa pelin tapahtumapaikoista on valtavia, monimutkaisia komplekseja, joista kukin muodostaa yhden yhtenäisen pulman pelaajan ratkottavaksi. Erityisen vaikeina näitä pulmia ei kuitenkaan voi pitää, etenkään sen jälkeen kun niiden logiikka on käynyt tutuksi. Mitään väärää tai typerää ongelmia ratkoessaan ei voi tehdä, joten hämmennyksen iskiessä tehokkain tapa on yleensä vain kokeilla kaikkea mahdollista. Tavallisesti tämä tarkoittaa peilien kääntelemistä, pylväiden työntelemistä ja muuta seikkailupelien perustavaraa.
Yksi Soul Reaver 2:n mielenkiintoisimmista piirteistä on sen epätavallinen rytmitys. Peli tuntuu liikkuvan jatkuvasti eteenpäin samalla, rauhallisella tahdilla ilman erityisiä suvantokohtia tai dramaattisia huipennuksia. Tämä johtuu osittain Soul Reaver 2:n seikkailupelimäisestä luonteesta ja osittain sen teknisestä rakenteesta. Koska päähenkilö ei taistelukohtauksista huolimatta voi kuolla, peli tuntuu liikkuvan jatkuvasti eteenpäin, vaikka Raziel joutuisikin välillä parantelemaan itseään henkimaailmassa.
Toisaalta peli etenee myös pelitapahtumiensa puolesta eteenpäin täysin saumattomasti. Paikasta toiseen siirtyminen ei aiheuta minkäänlaisia latausruutuja tai muita elementtejä, jotka katkaisisivat tarinan etenemisen. Uudet ympäristöt latautuvat laitteen muistiin dynaamisesti pelaajan etenemisen mukaan. Systeemi muistuttaa esimerkiksi tapaa, jolla Crazy Taxi lataa laajat ympäristönsä pelaajan silmien eteen. Tämä yhtenäisyys vaikuttaa yllättävän paljon pelin tunnelmaan, kun pelaajan ei pääse lataustaukojen aikana ajattelemaan peliin liittymättömiä asioita.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Soul Reaver 2:n rauhallinen tempo ei aina jaksa pitää pelaajan kiinnostusta yllä. Lipsumista tapahtuu etenkin muutamien ylipitkiksi venyneiden dialogien aikana, jolloin pelin henkilöt eivät kaikesta jaarittelemisestaan huolimatta tunnu tulevan hullua hurskaammiksi. Omalta osaltaan tähän pieneen kyllästymiseen vaikuttaa myös dialogien kirjoitustyyli, joka on hyvin paljon velkaa 1800-luvun kauhuromantikoille. Ahdistusta, suuria sanoja ja mahtipontisia sanankäänteitä riittää jokaiseen lauseeseen niin paljon, että vuoropuhelut alkavat väistämättä tuntua hieman laahaavilta. Onneksi erinomaiset ääninäyttelijät pitävät huolta siitä, että sen kummempaa henkistä tuskaa puheen voimalla eteenpäin kulkevien välipätkien seuraaminen ei aiheuta.
Pelattavuuden suhteen Soul Reaver 2 on varsin keskinkertainen tapaus. Raziel voi reagoida ympäristöönsä niin hyppimällä, kyyristymällä, kiipeilemällä, uimalla kuin liitämälläkin. Lisäksi epäkuollut päähenkilö osaa poimia itselleen uusia aseita niin seiniltä kuin maastakin ja hätätilanteessa kättä pidemmäksi kelpaavat soihdutkin. Erilaiset toiminnot on toteutettu yksinkertaisesti ja toimivasti, joskin taisteluihin olisi kaivannut hieman enemmän syvyyttä. Tyylikkäiltä vaikuttavien ensi-tappojen jälkeen käy nimittäin varsin
pian selväksi, että Raziel toistaa samoja hyökkäys- ja tappoliikkeitä kerta toisensa jälkeen eivätkä taistelut sisällä käytännössä mitään muuta kuin sopivan hyökkäysnapin rämpytystä.
Eniten pelikokemusta häiritsee kuitenkin epämääräisesti pyörähtelevä kamera, joka on vain harvoin sellaisessa asennossa kuin pelaaja toivoisi sen olevan. Tavallisesti kuvakulma kääntyy Razielin mukana liian hitaasti ja pelaaja joutuu siirtämään sitä itse tai liikkumaan näkemättä eteensä. Kapeissa tiloissa kameralla on kuitenkin paha taipumus pyörähdellä täysin yllättäen Razielin ympärillä tehden esimerkiksi hyppyjen tähtäämisen melkoisen vaikeaksi. Tasanteelta toiselle loikkaaminen ei nimittäin ole erityisen helppoa silloin, kun käsite ’eteenpäin’ pyörähtää kesken hypyn 120 astetta. Myös uidessa iskee ajoittain hyvin klaustrofobinen olo, kun valtavista onkaloista ei kameran liikkeen vuoksi aina löydy oikeaa suuntaa.
Kameraongelmia lukuun ottamatta Soul Reaver 2:n pelimoottori on vakuuttavaa jälkeä. Uudet maisemat ilmestyvät pelaajan silmien eteen saumattomasti eikä minkäänlaista nykimistä tai polygonien liitoskohtien repeilemistä ole näkyvissä. Piirrosetäisyys saisi tosin toisinaan olla parempi. Onneksi pelin rytmi on kuitenkin sen verran rauhallinen, että mitään varsinaista haittaa tästä ei ole.
Crystal Dynamicsin graafikot osaavat asiansa. Pelin tapahtumapaikkojen arkkitehtuuri on jylhää ja yksinkertaisesti komeaa katsottavaa. Hieman sarjakuvamaisesti animoidut hahmot näyttävät hyviltä ja liikkuvat ihailtavan pehmeästi. Erilaisilla valaistuselementeillä leikittelevät käytäväverkostot punovat Razielin ympärille erittäin tunnelmalliselta näyttävän maailman, jota erittäin epätodellisen näköinen henkimaailma täydentää loistavasti. Tätä grafiikan luomaa tunnelmaa täydennetään vielä miellyttävän pehmeällä äänimaailmalla, joka sopii pelin rytmiin ja ulkoasuun erinomaisesti.
Kokonaisuutena Soul Reaver 2 on erittäin mielenkiintoinen seikkailupeli, jota ei kuitenkaan voi suositella kaikille täysin varauksettomasti. Se luo pelaajan eteen erittäin tunnelmallisen ja kauniin maailman, mutta ei onnistu pitämään tarinaansa täysin koossa. 15 tunnin mittaiseen seikkailuun mahtuu monta pientä kyllästymisen hetkeä, jotka tosin loppuvat äkisti, kun peli onnistuu nappaamaan pelaajan jälleen otteeseensa. Mikäli pitkien pulmien ratkominen, mielenkiintoinen (mutta kenties hieman sekava) tarina ja poikkeuksellisen rauhallinen pelitempo kiinnostavat, Soul Reaver 2 on ehdottomasti hankkimisen arvoinen peli. Verellä ja taistelukohtauksilla mässäilevää toimintapeliä odottavat tulevat sen sijaan pettymään pahasti. Razielin tarinassa on ennen kaikkea kyse tunnelmasta.