Rally Trophy

Suomalainen peliosaaminen on tällä hetkellä kovassa kurssissa. Äskettäin julkaistu Max Payne oli ensimmäinen todella hyvin menestynyt suomalainen peli, mutta jo sitä ennen Supreme Snowboarding, Death Rally sekä muutamat muut pelit keräsivät mukavasti julkisuutta ulkomaillakin. Nyt maailmaa valloittaa suomalaisen Bugbear-pelitalon Rally Trophy, jossa ei ajetakaan uusilla rallihirmuilla, vaan pääosassa ovat muutaman vuosikymmenen takaiset klassikkoralliautot. Etukäteen Rally Trophystä ei olla kovin paljoa kuultu, mutta nyt peli on ilmestynyt ja on aika tutkia mihin Bugbearin pojat ovat pystyneet.

Rally Trophy hyökkää tuntemattomalle maaperälle olemalla ensimmäinen historiallisia autoja sisältävä rallipeli. Vanhan ajan ralliautoissa ei tunnetusti ollut ohjaustehostinta tai ABS-jarruja nelivedosta nyt puhumattakaan. Tämä on asettanut tiukkoja vaatimuksia pelin autojen ohjattavuudelle, sillä silloiset autot olivat todella vaikeita ajettavia. Olisikin kiva tietää miten Tommi Mäkinen ja kumppanit pärjäisivät 70-luvun alun ralliautoilla ajettaessa. Bugbearin pojat ovat toteuttaneet autojen ohjattavuuden loistavasti. Autojen käyttäytyminen tuntuu realistiselta ja menestyksekäs ajaminen on työn ja tuskan takana. Suurin osa pelin autoista on takavetoisia, mutta muutamia etuvetoisiakin autoja löytyy. Etuvetoisilla ajaminen on huomattavasti helpompaa, sillä niiden hallitseminen on vielä suhteellisen mutkatonta. Takavetoista autoa ajaessa tilanne on huomattavasti vaikeampaa, sillä auto pyörähtää todella helposti ja yliohjaus on kouriin tuntuvaa. Pientä noottia on pakko antaa siitä, että maaston pienimmätkin vaivaiskoivut tuntuvat olevan ralliautolle todellisia esteitä ja vaikka pelaaja törmäisi tuohon nimenomaiseen vaivaiskoivuun, on tuloksena miltei aina pyörähtäminen tai täysi stoppi.

Autojen välisiä erojakin tuntuu olevan mukavasti, eikä millään autolla ajaminen tunnu täsmälleen samalta kuin toisella ajaminen. Koska kyseessä on autopeli, lienee selvää, että ratti on se ainoa oikea valinta, mikäli haluaa saada pelistä kaiken irti. Mikäli ratista löytyy vielä Force Feedback -ominaisuudet, on se pelkkää plussaa, sillä pelin tärinät on toteutettu hienosti. Tietysti Rally Trophyä pystyy pelaamaan näppäimistölläkin, mutta näppäimistöllä pelattaessa ei päästä lähellekään sitä tuntumaa mihin ratin avulla päästään.

Pelin autovalikoima on laaja. Pelin mielenkiintoisimpiin autoihin lukeutuvat Mini Cooper, Fiat 600 sekä aina yhtä legendaarinen Ford Escort RS2000 Mk1, jonka takapyöriin välittyvät tehot nostavat auton ehkäpä pelin vaikeimmaksi ajettavaksi. Varsinkin Ruotsin rallin jäisillä teillä Escort on aivan järkyttävän vaikea ajettava, mutta ah sitä tunnetta, kun auto pysyy hanskassa ja maisema vaihtuu nopeasti.

Rally Trophy kuuluu niihin peleihin, joissa ei ole varaa virheisiin. Yksikin ulosajo tietää usein kymmenien sekuntien ajankulua ja sen jälkeen ollaankin auttamattomasti tulosluettelon häntäpäässä tietokonekuskit kun tuntuvat ajavan melko kovaa vauhtia. Pelistä löytyvässä arcademoodissakin tietokoneista saa mukavasti vastusta, joskaan arcademoodi itsessään ei ole kovin pitkäaikaista hupia.

Rally Trophystä löytyy kaikki perinteisimmät pelimoodit aina kokonaisesta kaudesta arcadekaahaukseen ja timetrialiin. Rally Trophy noudattaa monista rallipeleistä tutuksi tullutta kaavaa, jonka mukaan aluksi on valittavissa vain muutama auto sekä rata. Menestymisen myötä pelaajalle aukeaa lisää ratoja sekä pelin vaikein vaikeustaso. Rally Trophyn auto- ja ratavalikoima riippuu myös vaikeustasosta. Helpoimmalla vaikeustasolla on käytettävissä vain muutamia autoja sekä ratoja, kun taas vaikeimmalla autonsa sekä ratansa pääsee valitsemaan vapaasti. Tämä ratojen lukitseminen on periaatteessa ihan hyvä idea, sillä tällä tavoin peli palkitsee menestyvää pelaajaa mukavalla tavalla ja pelin elinikä lienee pidempi verrattuna peliin, jossa kaikki pelattava olisi heti saatavilla. Mikäli yksinpeli alkaa kyllästyttämään, voi pelaaja kaasuttaa yhdelle monista moninpeliservereistä ja käydä kisaan muita ihmiskuljettajia vastaan. Pelin nettikoodi ei ole aivan paras mahdollinen, mutta mikäli pieni lagaaminen ei häiritse, onnistuu hieman hitaammallakin yhteydellä.

Rally Trophyn grafiikka on kaikilta osin viimeisen päälle viimeisteltyä ja todella upean näköistä. Ajoympäristöt ovat pirun yksityiskohtaisia ja niistä löytyy jonkin verran elämääkin, käytännössä tien yli voi vilistää vaikkapa hirvi. Mitään harmia nämä hirvet ja vastaavat eivät aiheuta, mutta ne ovat omalaatuinen lisä muuten niin pakokaasunkatkuiseen peliin. Lisäksi sää- ja vuorokausiefektit ovat hienosti toteutettuja. Mainitsemisen arvoinen on myös aurinko, jonka osuessa tuulilasiin, on pakko siristää silmiä, lens flare on nimittäin todella kirkas ja siten aidon oloinen. Kaiken lisäksi upea grafiikka pyörii hyvin. Muutaman vuoden ikäisellä koneella peli pyöri sutjakkaasti eikä grafiikan yksityiskohdissa tarvittu säästellä. Suomalaiset pelientekijät taitavat olla melko taiteellista sakkia, ensin tuli Max Payne ja nyt Rally Trophy, joka on ehdottomasti PC:n upein rallipeli.

Hyvään rallipeliin kuuluu myös realistinen vaurionmallinnus. Rally Trophyssä vauriot näkyvän ensin pelkkinä graafisina lommoina auton pelleissä, mutta kun autoa on rankaistu tarpeeksi, alkavat ajo-ominaisuudet heiketä. Muutaman erikoiskokeen välein autoa voi kuitenkin korjata. Perinteiseen tapaan pelaajalla on tunnin huoltotauko ja jokainen korjaus sekä auton viritys vie tietyn ajan. Jos aika loppuu kesken, on turha inistä, että autoni tuo ja tuo osa on vielä rikki, silloin on vain irvistettävä ja jatkettava matkaa vaikka alla oleva auto olisikin lahoamassa käsiin.

Kuten edellä tuli jo vähän mainittuakin, pelistä löytyy myös pienet viritysmahdollisuudet, joiden oikeaoppinen käyttö tuo pelaajalle huomattavasti paremmat edellytykset menestyä.

Jos pelin graafinen maailma on loistavaa, ei äänistä voida sanoa aivan samaa. Autojen äänet ovat vähän kaksipiippuinen juttu, jotkut autot kuulostavat todella hyviltä, mutta joidenkin kohdalla äänet ovat vähän vaisuja. Tämä on hieman kummastuttavaa, sillä kaikkien autojen äänien pitäisi olla nauhoitettu reaalimaailman esikuvista ja siinä valossa äänien pitäisi olla täysin realistisia. Joka tapauksessa muutamien autojen äänet kuulostavat vähän vaisuilta. Pelin suomalaisesta versiosta löytyy erikoisuutena kaksi kartanlukijaa, joista toinen on yksi suomalainen rallilegenda Rauno Aaltonen, jonka saavutuksiin kuuluu mm. Monte Carlon rallin voitto. Herra Aaltosen kartanluku on kuitenkin melko kuivaa ja ponnetonta. Pelistä löytyy myös englanninkielinen kartanlukija, jonka esitys ei ainakaan voita Aaltosen vastaavaa. Molemmissa tapauksissa nuotit tulevat kyllä ajoissa, mutta intensiteettiä hommassa ei tunnu olevan yhtään.

Rally Trophy on jälleen osoitus suomalaisten pelintekijöiden osaamisesta. Todella tyylikkäällä graafisella ilmeellä ja realistisella ohjattavuudella varustettu peli on kenties jopa markkinoiden paras rallipeli. Pelin ainoat mainitsemisen arvoiset puutteet löytyvät äänipuolelta. Sivullisen silmin Bugbearin valinta tehdä peli vanhoista ralliautoista oli joissain määrin jopa riskialtis, mutta hyvän toteutuksen ansiosta Rally Trophystä on muotoutunut peli, joka ansaitsee paikkansa autopelien aatelissa.

Tulevaisuudesta vielä sen verran, että Rally Trophy julkaistaan myös Microsoftin Xboxilla, joten on melko varmaa, että palaamme Rally Trophyn kimppuun ensi vuonna, kunhan peli ja itse konsoli rantautuvat Suomen pelimarkkinoille.