Paratiisisaarella kelpaa lomailla vailla huolia – arvostelussa Animal Crossing: New Horizon

Vaikka rentouttava lomamatka peruuntuikin, arjen ahdistavuutta pääsee karkuun kotisohvalla. Tervetuloa lennolle kohti ikiomaa paratiisisaarta!

27.04.2020

Vuosituhannen vaihteessa debytoinut Animal Crossing -sarja on keskittynyt alusta asti auttamaan pelaajia rentoutumisessa, fiilistelyssä ja arkisten murheiden unohtamisessa. Kiitosta keränneet teokset eivät länsimaissa ole siitäkään huolimatta saaneet aina ansaitsemaansa huomiota, mutta nyt jos koskaan tähdet ovat sopivassa asennossa. Kun yhteiskunta on lukossa, lomat tiskijukka-Ibusalia lainatakseni pilalla ja huoli huomisesta väkisinkin mielessä, ajatusten siirtäminen iloisiin tunnelmiin on kuin suoraan lääkärin määräyksestä. Animal Crossing: New Horizonia tahkotessa stressi saa nimittäin kyytiä.

Switchin Animal Crossing vie pelaajan ohjastaman hahmon uudelle saarelle majailemaan. Inttimäisen karut leiriolosuhteet saavat hetkessä kyytiä, kun aluetta johtava Nookin perhe tarjoaa tekemistä. Pian metsänsiimes on seesteistä kukkapeltoa, alajuoksulla uiskentelevat kalat asuttavat museon akvaariota ja pienen piirin nuotioalue muuttunut kasvavaksi yhteisöksi.

Yleensä pelien arviointiprosessi on yksinkertainen: kahlaa teosta lopputekstien rullaamiseen asti, minkä jälkeen voikin napata tyhjyydellään ahdistavan paperiarkin eteen runoilua varten. Vaan sitten on Animal Crossingin kaltainen teos. Entäpä jos teosta ei oikeastaan voi pelata läpi? Ympäristön ekosysteemikin noudattaa oikeaa kalenteria, joten kevään mittaan nähdyt asiat eivät välttämättä ole edes saatavilla ensilumen tullessa. Leirielämä on kuin luotu pitkän aikajänteen teokseksi, jonka pariin palailee mielellään kuukausienkin tauon jälkeen. Parin viikon aktiivipelailun jälkeen tekisi jopa mieli veivata Switchin kelloa talviaikaan, mutta kenties sitä malttaa pari viikkoa odottaa. Toukokuuta huomaa odottavansa jo kuin Aikakone konsanaan – eikä keltaisuudella ole tässä tapauksessa edes väliä.

Vaikka vuodenajat muuttavatkin kokemusta, peruspelaaminen itsessään pysyy varsin samana. Nikkaroiduilla työvälineillä kaivetaan kuoppia, kiivetään ylängöille, loikitaan jokien ylitse ja hakataan polttopuita. Ääriään myöten pullottavat taskut ja kapsäkit tyhjenevät näpsäkästi kylän kauppaan, museoon sekä omaan liiteriin isompia käsityöpakerruksia varten. Samaa toistetaan päivästä ja reissusta toiseen entistä ehomman sekä upeamman lomakeskuksen luomiseksi.

Yksinkertaisuus on Animal Crossingin valttikortti. Puuhastelun omaksuu hetkessä, minkä lisäksi kokeileminen kannattaa aina. Aloituskynnystä madaltaa niin ikään pelillisyyden vähäisyys, sillä epäonnistuminen tai jumiutuminen ei ole mahdollista. Kylää rakennellaan antaumuksella ja paatoksella oman kokemuksen syventämiseksi. Itse viihdyin esimerkiksi kalastelun äärellä pitkiäkin toveja, kun taas pelikumppani halusi keskittyä enemmän naapuruston ehostamiseen. Systeemi tukee samalla saarella pelaamista, kunhan mielenkiinnon kohteet hitusen eroavat. Esimerkiksi maasta kaivettavia fossiileja joutuu odottamaan yön ylitse, joten illansuun löytöretkelle lähtevä joutuu herkästi pettymään.

Simppeliys ja lupsakka fiilis antavat asioita myös anteeksi. Kun epäonnistumista ei käytännössä ole, pienen ohjattavuuden epätarkkuuden antaa anteeksi. Esimerkiksi kostonhimoisen ampiaispesän tai verenhimoisen tarantellan kaappaaminen haavilla on melkoista lottoa. Pahimmillaan pistoksen jälkeen joutuu kuitenkin jatkamaan mökiltä tai lentokentältä, joten epäonnistumisesta ei rangaista kuin lentoyhtiön huolenpidolla.

Sama sihtailuongelma näkyy myös puutarhan näpertelyssä. Kuoppaan ei sanontaa tapaillen lankea, mutta turhan herkästi sen joutuu kuitenkin paikkaamaan. Onneksi suppa ei ole maamontun syvyinen, vaan sen paikkaaminen entiselleen onnistuu napinpainalluksella. Liikkumisen ja puuhastelun soisi joka tapauksessa olevan hitusen tarkempaa. Niin ikään valikot osoittautuvat ärsyttävän kankeiksi.

Onneksi New Horizonin onnistumiset kukkivat murheenkryynien aiheuttamien rikkaruohojen päälle. Teosta pelatessa huomaa viihtyvänsä ja nauravansa kuin huomaamattaan. Tekijät ovat osoittaneet oivallisen surkeaa huumorintajua vähän jokaisessa välikössä. Esimerkiksi kalaonnen tuomaa euforiaa lisää kummasti hölmö ja sanoilla leikittelevä puujalkavitsi. Aktiivipelurit huomaavat tosin kalakannan pysyvän kuukauden ajan pitkälti samana, joten samat vitsit toistuvat tämän tästä.

Vaikka varsinaista juonta tai tekemistä ei ole, teos ohjaa pelaajaa mukavasti oikeaan suuntaan. Kylän pääjehulta saa jatkuvasti suuruudenhulluja ideoita toteutettavaksi. Heurekamaisia oivalluksia ovat sillan tai museon kaltaiset jutut, lähes Helsingin neliöhintaa muistuttava asuntolaajennus taasen jättää vähän happamaksi. Olisi sen satatonttusen voinut paremminkin käyttää!

Ohjailusta pitää huolen myös erilainen tavoitelista. Haasteet koostuvat niin vaihtuvista kuin pysyvistäkin tehtävistä. Toisaalla paikallista mikrovaluuttaa saa valokuvan nappaamisella tai kolauttamalla lapiolla kallioon, kun taas pidemmät operaatiot vaativat vaikkapa museokokoelman kartuttamista sadalla esineellä. Myös päivittäinen piipahdus pääteltalla palkitaan kertautuvalla valuuttapotilla. Kieltämättä olo tuntui varsin tyhjältä ja tyhmältä kun unohtunut aktiviteetti palautui mieleen kymmenen minuuttia vaille puolenyön. Onneksi Switch käynnistyi nopeasti.

Vaikka Switchin Animal Crossing ei ulkoasullaan koreile, on se sympaattisen upea teos audiovisuaalisesti. Leppoisa musisointi siivittää jo alkuvalikosta lähtien sopivaan tunnelmaan. Lapsenomaisen yksinkertainen ulkoasu ahdisti hitusen ennakkoon, mutta pelko kaikkosi paikallisromantiikkaa huokuneelle Nässy-saarelle laskeutuessa. Teos pyörii sulavasti niin kannossa kuin töllössäkin. Latausajoista voisi erityisesti lentelyn yhteydessä vähän nipottaakin, mutta onneksi murhe jää erinomaisessa kokonaisuudessa vain pieneksi pintanaarmuksi.

Uusin Animal Crossing ei ole pelkästään karanteenilääke, se on täyteläinen ja elämäniloa huokuva kokemus. Omalla saarella ei yhteiskunnan vaikeudet ja rajoitteet häiritse. Haluaapa illan pelituokioltaan rentouttavan kalasteluhetken, pitkän maakuntamatkan bambusavotalle tai oman paratiisihotellin suunnittelun, New Horizon tarjoaa syyn iltalukemisen tai tv-ohjelmiston ohittamiselle. Tiukkoja aikarajoituksia, verisiä pomotaistoja ja äärimmilleen kiristettyä vaikeusasteruuvia himoitsevat osannevat katsoa muualle muutoinkin. Itse käännän kylkeä, hoidan kukkapenkkiä ja haaveilen pienen lomapirttini ympärille vielä jonakin päivänä valmistuvasta kivipolusta.

Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 3

”Täytyy tulevaisuudessa swaippailla Tinderissä vähän tiukemmalla seulalla.”

Lisää luettavaa