Vauhdikasta ja ratkiriemukasta futista kaveriporukalle – arvostelussa Mario Strikers: Battle League Football

Tyhjä maali häämöttää, fanit huutavat innoissaan. Mario valmistautuu laukaisemaan kohti alanurkkaa. Yhtäkkiä Bowser tinttaa punalakkisen tähtihyökkääjän seinälle törkeästi takaapäin ja karkaa läpiajoon. Tuomari on hiljaa, sillä kukaan ei kutsunut seeprapaitaa näihin futismatseihin.

19.06.2022

GameCuben Mario Smash Football oli vuonna 2005 pirteä yllättäjä. Vaikka sienimaailmassa on totuttu urheilemaan eri lajien parissa, putkimiehen ja kumppanien rento ote futikseen viehätti monia. Wiille julkaistu jatko-osa Mario Strikers: Charged Football jäi hiotummasta lopputuloksesta huolimatta enemmän taka-alalle. Samalla alkoi sarjan pitkä suvantovaihe. Nyt 15 vuoden hiljaiselon jälkeen on aika laittaa jälleen nappikset jalkaan ja palata viheriölle, kun Switchin yksinoikeuspeli Mario Strikers: Battle League Football täyttää eurofutiksen kesätauon aiheuttaman tyhjiön.

Mario Strikers suhtautuu jalitsuun juuri kuten olettaa sopii. Meno on vauhdikasta, tutut hahmot noudattavat stereotyyppisiä vahvuuksiaan, esineet kääntävät tilanteen hetkessä päälaelleen ja ennen kaikkea tuomarista ei ole minkäänlaista näköhavaintoa. Neljällä kenttäpelaajalla ja molarilla varustetut joukkueet pyrkivät iskemään perusperiaatteiltaan futista muistuttavilla säännöillä pallon pömpeliin useammin kuin vastustaja. Joskus se ei kuitenkaan riitä voittoon, sillä Hyper Strike -voimaosumat lasketaan valotaululle kahden rysän arvoisina.

Voittava futisjoukkue liikuttaa Mario Strikersissa palloa nopeammin kuin takavuosien Barcelona kuunaan. Tiki-taka on tarpeen lähinnä sen takia, etteivät vastustajan karvaajat ehdi tuutata pallonhaltijaa seinälle. Onneksi palloton mies tai nainen on samanlainen kohde kuin kuka tahansa muukin. Kun tuomaria ei ole, fyysisyys nousee arvoon arvaamattomaan – paitsi jos vikkeläkinttuiset sienipäät ehtivät pois alta. Erityisesti nettipeleissä pallo liikkuu jalasta toiseen sellaista haipakkaa, että neljän minuutin tehokas peliaika sisältää noin miljardi kosketusta.

Kuten arvata saattaa, joukkueet muodostetaan Nintendon ikonisista hahmoista. Toad kirmaa pallon kanssa hirmuista vauhtia, Mario on monipuolinen duunari ja hitaasti mateleva Bowser luottaa raakaan väkivaltaan. Hahmojen kykyjä voi muokata erilaisilla varusteilla, jotka ovat nollasummapeliä. Esimerkiksi voimahanskat voimistavat ja hidastavat hahmoa samassa suhteessa. Niiden avulla taiturilleen saa paitsi tyylikkään ulkonäön mutta myös hieman omaan pelityyliin sopivamman kykyvalikoiman.

Kykypisteet todella tuntuvat kentällä. Hitaan pakin saa kierrettyä juoksemalla, kun taas pallollisen Donkey Kongin ei tarvitse olla liian huolissaan Toadin epätoivoisista taklausyrityksistä. Lisäksi Hyper Strike -laukausten vaatima minipeli helpottuu teknisesti taitavalla kikkailijalla, mutta tämä tietysti näkyy muissa kyvyissä. Minkäänlaista hahmonkehitystä ei varustekauppaa lukuun ottamatta ole. Näinpä Mario Strikers: Battle League Footballin pariin voi hypätä milloin vain ilman pelkoa siitä, että toinen dominoisi ottelua muutoin kuin kokemuksellaan.

Oman lisämausteensa tuovat esineet. Siinä missä eurofutiksessa kentälle heitellään soihtuja, sienimaailmassa pelaajat palkitaan tutuilla kysymysmerkkilaatikoilla. Niiden sisuksista paljastuu muun muassa nopeuttavia sieniä, voimaannuttavia tähtiä sekä puolustuksen kirjaimellisesti räjäyttäviä pommeja. Esineet ovat miellyttävän hyvässä tasapainossa muun pelin kanssa. Ne kääntävät irtohyökkäyksen suunnan, mutta Mario Kartin saati Mario Partyn kaltaista hulluttelua ei nähdä.

Pelattavuus on kaveriporukalla tahkotessa silkkaa rautaa. Valitettavasti tekoäly ei yllä aivan samanlaisiin urotekoihin. Käytännössä muu kolmikko hoitaa tonttinsa ja sijoittuu kohtuullisesti. Prässäys, oivaltavat juoksut tai aktiivinen tilanhaku jäävät kuitenkin pelaajan haavekuvaksi. Ongelma korostuu etenkin muita pelaajia vastaan pelatessa. Koska Hyper Strike -laukaus vaatii muutaman sekunnin latauksen, tarjoa se mahtavan tilaisuuden puolustajalle käydä päälle. Jos vastassa on kaksi pelaajaa, saa näistä toinen blokattua karvaajan vaivatta pois tieltä. Tällöin tekoäly vain kyhjöttää paikallaan josemourinhomaisessa bussimuodostelmassa. Etenkin nettimatseihin kannattaa osallistua joko kaverin kanssa tai sitten 1vs1-hengessä. Niin ikään maalivahdit vuorottelevat turhan hanakasti haamupelastusten ja imurointien välillä.

Sisältöpuoli ei sekään ansaitse varauksettomia kehuja. Kunhan pelin perusmekaniikat on opeteltu, päävalikon tyhjyys hämmästyttää. Tarjolla on irto-otteluita, muutama turnaus sekä moninpeli. Sinänsä pelitilamäärän ei tarvitse ollakaan FIFA-tasolla, sillä käytännössä jalkapallossa on kyse aina samasta ideasta. Jonkinlainen uratila olisi silti tehnyt poikaa ja antanut perusteet täydelle hintalapulle. Kolmen ottelun turnaukset opettavat tavoille ja kartuttavat varusteostosten budjettia, mutta kummoista haastetta se ei tarjoa.

Niin ikään hahmojen ja stadionien määrä tuntuu vaatimattomalta. Pelissä on julkaisussa vain kymmenen pelaajaa ja muutama kenttä. Vaikka tästä on mahdotonta olla rokottamatta, Nintendo antaa syyn muttailulle. Mario Tennis Aces, Super Smash Bros. Ultimate ja Mario Golf: Super Rush saivat jälkikäteen runsaasti tuoretta verta ilmaisilla päivityksillä. Toivottavasti näin käy tälläkin kertaa.

Onneksi moninpelissä on enemmän yritystä. Mario Strikers mahdollistaa oman klubin luomisen, johon saa kutsuttua kaverit mukaan. Kavereiden kanssa peli on parhaimmillaan, mutta vieläkin riehakkaammat illat vaativat samalle sohvalle istahtamisen. Parhaimmillaan teosta pääsee pelaamaan kahdeksan pelaajaa samaan aikaan. Jo muutama pallonpotkija riittää kuitenkin hullunhauskoihin hetkiin. Tällöin Hyper Strike -maalit menevät tunteisiin, kun taas ratkaisevalla hetkellä jysähtävät taklaukset saavat riemun kattoon. Kokonaisuus on Switchin parhaita moninpelejä.

Audiovisuaalisesti meno on sarjakuvamaisen värikästä ja revittelevää. Erityisesti Hyper Strike -osumien animaatiot naurattavat, joskin mahdollisuus kytkeä ne pois päältä olisi varmasti pidemmän päälle miellyttävä asia. Tyylillisesti vauhdikkuus käy Nintendo Switch OLED -konsolin pikkunäytöltä väijyttynä hetkittäin turhankin räväkäksi. Ei ollut vain kerran tai kaksi kun peliväline yksinkertaisesti hukkui kaikkien tapahtumien keskelle. Kappas vain, keskiympyrästähän se hetken kuluttua sitten löytyi.

Mario Strikers: Battle League Football on erinomaisen rempseä urheilupeli kesän moninpelihetkiin. Siinä missä yksinpelaajalle sisältömäärä on turhan rajallinen eikä tekoälyn haaste anna aihetta juhlaan, kaverin kanssa homma menee nopeasti hyvänlaatuiseksi kiljumiseksi. Päivitykset voisivat tästä huolimatta tuoda lisää pelaajia, kenttiä ja pelitiloja mukaan ennen siirtotakarajan umpeutumista. Vauhdikkuutensa ja menevien mekaniikkojensa ansiosta kyseessä on jo tällaisenaan Switchin onnistuneimpia teoksia illanistujaisiin.

Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)

YHTEENVETO:
**** / *****
Mario Strikers: Battle League Football on erinomainen sporttipläjäys etenkin kaveriporukoiden moninpelihetkiin. Yksinpelaajat kaluavat sisällön turhan nopeasti läpi, kaverin kanssa riemua piisaa kuukausiksi tai jopa vuosiksi eteenpäin.

”Muistakaa kuvio C: voimalla, ei järjellä.”

Lisää luettavaa