Nykyajan jatkuvaa pelitulvaa katsellessa on ihmeteltävä studioiden halua julkaista vanhoja teoksiaan alati uudelleen; ihan kuin uunituoreissa paketeissa ei olisi muka tarpeeksi massutettavaa! Onneksi uusioversiointiin voi turvautua myös tilanteessa, jossa uutuuskonsolin pelivalikoima tuntuisi muuten turhan ohkaiselta. Nintendon päätös kääntää Wii U:lle alkujaan ilmestynyt Mario Kart 8 onkin tilanne, jossa vanhan timantin hiominen uudelleen tuntuu järkevältä. Turhahan sitä on vängätä pelistä, joka oli tämän vuosikymmenen paras moninpeli jo ennen ehostuksesta kertovaa lisänimeään.
Kuten uusioversioille tyypillistä, myös Mario Kart 8 Deluxe prameilee silmäkarkillaan. Jo entuudestaan sujuvasti rullannut ja värikkään kaunis kaahailuteos on parantanut jokaisella osa-alueellaan. Värit vaikuttavat Switchillä kirkkaammilta, ruudunpäivitys rullaa lähes poikkeuksetta 60 kuvan sekuntitahtia ja kuppaavaa latausruutuakaan ei tarvitse tuijottaa yhtä kauaa kuin aiemmin. Lisäksi aseruletti on entistä monipuolisempi, sillä jokaisella kuskilla on tätä nykyä mahdollisuus pitää kannossaan kahta esinettä. Lopputulos on kaikilta osin erinomainen.
Mario Kart 8 Deluxe ei tyydy pelkästään molempien lisäsisältöpakettien kera kuorrutettuun emopeliin. Nintendo on nimittäin tuonut uutuutena tuoreen Battle-pelitilan, joka keskittyy viiteen erilaiseen tehtäväpohjaiseen moninpeliin. Osassa kerätään kolikoita, jossain pommitetaan kavereita ja hauskimmassa leikitään eräänlaista rosvot ja poliisit -leikkiä. Piranha-kasvien hampaiden väistely on vain puolet lystistä, sillä vangiksi jääneet kaveritkin täytyy toisinaan pelastaa. Kyseinen Renegade Roundup -tila onkin ehtaa ja erinomaista mariokarttailua. Battle-moodille pitää lisäksi antaa nostalgiapisteitä klassisen sulka-aseen palauttamisesta. Eihän hyppymahdollisuuden antavalla optiolla hirveästi mitään tee, mutta naavaparroille tulee silti kylmiä väreitä muistojen palauttamisesta.
Deluxe-version ainoa isompi moite on siinä, että Wii U -versiota laajennuksineen pelannut ei saa riittävästi tuoretta sisältöä. Erilaisia neljän kisan cuppeja on 12, joten baanoja on yhteensä 48. Näistä kaikki ovat kuitenkin veteraaneille entuudestaan tuttuja, mikä tuntuu vähän ankealta. Muutama lisärata olisi piristänyt kaahailua roimasti. Kyseessä lienee ensimmäinen kerta, jolloin tekee mieli anella mahdollista lisäsisältöä.
Onneksi entuudestaankin tutut radat ovat mitä mainioimpia osoituksia Nintendon kehittäjätiimin mielikuvituksesta. Yhtäällä pulputetaan veden alla, toisaalla kurvaillaan sateenkaaritien reunoilla ja lopulta turnaus ratkaistaan F-Zeron futuristisissa maisemissa. Molempia pelejä yhteensä useamman sata tuntia pelanneena rohkenen sanoa, että mukana ei ole ensimmäistäkään huonoa rataa.
Nintendon kehuksi on sanottava päätös kaiken avaamisesta valmiiksi. Niin pelin radat kuin kaikki 42 hahmoakin ovat käytettävissä jo ensimmäisessä pelisessiossa. Mukana on myös muutama uusi hahmo Splatoonin Inkling Boysta King Boohon ja nuoremmasta Bowserista Dry Bonesiin. Kulkuvälineiden renkaita, kuoseja ja liitimiä avautuu pelaamisen myötä, mutta näistäkin pääsee nauttimaan lähes jokaisen cupin jälkeen. Esineiden kerääminen koukuttaa jälleen, vaikka Wii U -versiossa olisikin saanut kaiken jo haalittua.
Mario Kartin syvin olemus on ollut aina Super Nintendon debyytistä asti sen moninpeli. Kasin Deluxe-painos ei petä tällä saralla, sillä teos on hiottu mestarilliseen täydellisyyteen asti. Kuminauhatekoäly pitää huolen kilpailujen tasaisuudesta, minkä lisäksi tuore 200cc-vaikeusaste tarjoaa entuudestaan kiivaisiin taistoihin lisähaastetta. Nyrkkisääntönä on se, että mitä heikommalla sijalla riekut, sitä parempia aseita laatikoista aukeaa. Kauas horisonttiin loitonnut suhari huomaa yhtäkkiä pitävänsä perää kunhan paalupaikasta on ensin palkittu useammalla osumalla. Vieressä istuvan kaverin kihisevää kiukkua on aina yhtä palkitsevaa katsoa.
Vaikka Mario Kartit ovat aina olleet helposti opittavia teoksia, käännös tuo uudet pelaajat entistäkin kivuttomammin mukaan. Tarjolla on untuvikoille tarkoitettuja avustuksia, jotka pitävät kömpelöimmänkin pelaajan radalla. Asetukset kannattaa kuitenkin ottaa varsin nopeasti pois, sillä niiden kanssa pelaaminen tuntuu vievän menopelin tehoista parhaan terän. Säätimet ovat piilotettu valikkoon sen verran hankalasti, että niiden olemassaolon huomaamisessa menee herkästi aikaa ja vaivaa.
Moninpelikokemusta edesauttaa kummasti Switchin ohjainpolitiikka. Pelaaminen ei vaadi yhtä Joy-Conia enempää, joten jokainen konsoli tarjoaa automaattisesti puitteet vähintään kaksinpelille. Ylimääräinen ohjainpari antaa saumat yhteensä neljälle pelaajalle, mikä tekeekin kaahailutuokiosta entistäkin maittavampaa. Maailmalta kantautuneet tiedot tosin kertovat ruudunpäivityksen toisinaan pullikoivan neljän pelaajan käsittelyssä, mutta ainakaan arvostelusessioissa ei ilmennyt ongelman häivääkään.
Kaverien poistuttua on hyvä sauma siirtyä verkon puolelle kokeilemaan taitojaan. Deluxen nettipeli toimii mainiosti, eikä arvostelutuokioiden aikana paljastunut yhteysongelmia. Ainoa isompi kritiikki suuntautuu Nintendon nirsoilulle nimimerkkejä kohtaan. Onneksi kaverilistalle päätyneet suharit on helppo bongata muiden kaahareiden joukosta.
Mario Kart 8 Deluxe on emopelin tavoin täydelliseksi viritettyä moninpeliviihdettä. Ainoastaan uusien ratojen puute harmittaa, sillä vanhat ovat Wii U:lla ajeltu jo pitkälti puhki. Baanojen nerokkuutta ei kuitenkaan käy edelleenkään kiistäminen. Lisäksi ehostettu ulkoasu ja mainio Battle-tila tekevät pelaamisesta niin viihdyttävää, että teos näyttää pitkää nenää kilpailevien konsoleiden moninpelipyrkimyksille. Ehostettu ulkoasu, mainio pelattavuus ja hauska sisältö takaavat jokaisesta sessiosta maanmainion.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 3