Nintendon kotikonsoleiden elinkaaren aikana on tavattu nähdä perinteisiä nimikkeitä. Menestyksekäs Switch ei ole tehnyt asiaan poikkeusta, vaan viidettä vuottaan viilettävä konsoli on saanut kaverikseen Zeldan, täysiverisen Mario-seikkailun, Mario Kartin sekä muut tutut suosikkiteokset. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että ikioma Metroid alkaa olla viimeisiä puuttuvia mohikaaneja, sillä Mario Golf: Super Rush täydentää sienimaailman urheilukatalogin täyteen loistoon. Toki tässä kohtaa on vielä syytä pidättää oikeus näkemysmuutokseen, sillä Nintendo voisi hyvinkin jossain välissä palauttaa Mario Strikersin sekä Mario Baseballin takaisin aktiivipalvelukseen. Ainakin yksi tamperelainen pelaaja olisi näistä iloinen.
Siinä missä Mario Kart ja Mario Tennis ovat ilmestyneet käytännössä kaikille sukupolville, jostain syystä Mario Golf piti Wii U:n ajan sapattivapaata. Lieköhän syynä ollut tablettiohjain, jolle ei liiketunnistukseen perustuvaa kokemusta oikein voinut luoda. Turha tässä on mennä ja tietää, sillä Switchin kohdalla mailat on jälleen kaivettu vintiltä lyöntikarnevaalia varten. Lisäksi koko urheilulajin perusluonteelle annetaan kyytiä. Jos luulet golfareiden olevan urheilijoita vain heittomerkkien kanssa, sienimaailman kipittäjät lyövät stereotyyppisen arviosi pöpelikköön.
Golfin perusmekaniikat ovat olleet pelirintamalla lähes kiveenhakatut jo vuosikymmenten ajan. Niin tälläkin kertaa − tai ainakin peruspadilla sekä turvallisimpia pelimoodeja tahkotessa. Ensin säädetään lyönnin suunta, sitten ladataan voimakkuutta ja lopuksi vielä katsotaan kierteitä kuntoon. Itse pidän Pro Controllerin perusnäppäimillä pelaamisesta, mutta halutessaan swingit irtoavat myös irtonaisista Joy-Con-ohjaimista. Liiketunnistuksella pelaaminen on varsin miellyttävää joskin hitusen epätarkkaa. Ennen kaikkea se vaatii kuitenkin turhien kahvipöytien ja muiden sisustuselementtien viemisen bunkkeriin.
Golf ja speedrun eli täkäläisittäin pikapelaaminen eivät yleensä kulje samoilla viheriöillä. Super Rush pyrkii erottumaan aiemmista osista sekä muista puttipeleistä lisäämällä kokemukseen vauhtia. Tarjolla on muutamia erilaisia pelitiloja, joiden joukossa on niin umpitavallista golfausta kuin koko väylän kilpajuoksuksi muuttavakin variaatio Speed Golf. Tällöin useampi pelaaja aloittaa tiiauspaikalta samanaikaisesti. Kun peliväline on hutkittu eteenpäin, juostaan kimpsujen ja kampsujen kanssa pallon luokse jatkamaan peliä. Rynnistäminen kuluttaa energiaa, minkä lisäksi kartoilla on sopivasti erilaisia esteitä ja keräilytavaroita.
Koska kyseessä on Mario-peli, mukana on myös erilaisia tehosteita. Kikat tuovat pallon perässä pinkomiseen hauskaa lisävaihtelua, mutta samalla ne pysyvät ainakin jossain määrin hallinnassa. Vaikka Yoshi kipittää munan päällä ja Boo kummittelee lyöjää häiriköidäkseen, eivät tempaukset ole liian ylivoimaisia.
Speed Golf on teoksen miellyttävintä antia muutamista ongelmistaan huolimatta. Ratojen monipuolisuus ja laajuus mahdollistaa erilaisia lähestymistapoja. Kannattaako edetä turvallisinta reittiä, vaikka se onkin vähän pidempi? Vai nostaako pallo kallion yli tornadon avulla? Jälkimmäiseenhän se vaaka yleensä kallistuu, jolloin reitti lähdöstä puttipaikalle etenee ojasta allikkoon ja takaisin.
Speed Golf viehättää, mutta se olisi myös vaatinut tekijöiltä lisähiontaa. Ensinnäkin tarinatilan vastustajat ovat varsin heikkotasoisia, minkä lisäksi paikallinen moninpeli onnistuu vain kahden pelaajan voimin. On myös todettava, että kipittäminen pallon luokse vie loistolyöntien ihailun hohdon. Kun katse on sekuntikellossa, oivallinen lähestymishuitaisu viheriölle jää näkemättä. Kivahan se on toki käydä puttaamassa pallo sisään sentin päästä.
Kolmas variaatio on hauska ja kaoottinen Battle Golf, jossa neljä pelaajaa mätkii palloa kohti lippupaikkaa. Kun pallo on upotettu koloonsa, katoaa reikä kentältä. Meno onkin paitsi hektistä mutta myös taktikoivaa. Joskus ei kannata lähteä ollenkaan taistelemaan lähimmästä irtopisteestä, sillä se saattaa tuhota asetelmat seuraavasta upotuksesta. Tyhjin käsin jääminen kismittää aina.
Kuten mainittua, Mario Golf: Super Rush tarjoaa myös tarinatilan. Golf Adventure toimii viihdyttävänä opastuksena pelin pariin, vaikka tarinasisältö jääkin todella ohkaiseksi. Parit vajaat kierrokset, simppelit haasteet sekä kulissikylä eivät täysin vakuuta. Oman ja kattavasti kustomoitavan Mii-hahmon kouliminen kevyillä roolipelielementeillä viehättää hetken aikaa. Lisäksi se avaa radat vapaamuotoisempaan peliin, joten tahkomisen kanssa kannattaa nähdä hetki vaivaa. Olisin silti kovasti kaivannut mukaan hitusen lisää haastetta sekä syvyyttä. Lämmöllä muistelen Gameboy Color -käsikonsolin Mario Tennistä, jonka roolipelimäisen tarinan läpäisy vaati ärräpäitä, hikikarpaloita ja toisinaan myös tuuria.
Virtuaali-Miinä kehittyy tarinan varrella pelattavien kierrosten yhteydessä. Pisteitä voi sijoittaa juoksukuntoon, lyöntivoimaan, spinniin sekä muihin osa-alueisiin. Kun tarina on viimein läpäisty, on Mii parempi golfari kuin kukaan pelin 16 varsinaisesta perushahmosta. Tämän vuoksi moninpelihetkissä onkin syytä pysyttäytyä Marion, Donkey Kongin, Rosalinan, Warion sekä muiden tuttujen kumppanien parissa.
Valitettavasti sisältöä on tarinatilasta huolimatta vähäkkäästi. Peli tarjoaa julkaisussa vain 6 eri rataa, mikä on vähemmän kuin soisi. Onneksi kentät on suunniteltu huolella ja visuaalisuutta huomioiden. Mukana on tyypillistä Mario-kuvastoa ja rentoa fiilistä, minkä lisäksi erilaisia reittivalintoja riittää joka lähtöön. Nintendo on uhonnut tuovansa lisäsisältöä mukaan lähitulevaisuudessa, joten toivottavasti tilanne paranee kesäkauden aikana.
Moninpeli onkin Super Rushin parasta puolta. Kun pelikaveri saa nenilleen, on tunnelma yksinkertaisesti loistava. Kuten Nintendon tapauksessa käytännössä aina, paikallinen moninpeli on koko paketin ykkösjuttu. Verkossa riittää niin ikään pelaajia, mutta eihän nettipiuha saa tuotua kilpakumppanin tuohtumusta ja ärtymystä samalla tavalla esille. Voin vain uskoa pelikaverin hermojen nykivän, sillä verkkopeli itsessään ei sitä tee. Tekninen toteutus on mainiolla tasolla.
Mario Golf: Super Rush on laadukas lisäys sienimaailman hikihyppelijöiden kokoelmaan. Tarinatila olisi kaivannut hiukan enemmän suunnittelua eivätkä kenttämestarit valitettavasti saaneet ratoja pelikuntoon vielä julkaisupäiväksi, mutta ainakin jälkimmäisen ongelman pitäisi korjaantua. Parhaimmillaan Super Rush on hektistä, taitopohjaista, pelisilmästä palkitsevaa sekä ennen kaikkea kaveria nöyryyttävää. Ja juuri niinä hetkinä muistaa, miksi Mario Golf swingaa ja swengaa kilpailevien kehittäjien puttikarkeloita paremmin.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 3
Yksi väylä, kolme bunkkeria ja kuusi yli parin. Ja sitten vielä joku kävelevä sontaläjä hyppii silmille.