Arpa tuo, arpa vie – arvostelussa Mario Party Superstars

Mario Party Superstars palauttaa katseet Nintendo 64:n minipelikokoelmiin, jotka ovat ehostettu uuteen uskoon. Sata suosittua minipeliä tarjoaa aihetta riemulle peliharrastuksen vakavuuteen katsomatta.

01.12.2021

Etenkin viimeisin parivuotinen on sujahtanut sellaisessa haipakassa, että Mario Party Superstarsin julkistus tuntui kovin nopealta. Vastahan Super Mario Party julkaistiin! Pienen tarkastuksen jälkeen oli kuitenkin myönnettävä tosiasiat, sillä kyllähän onnistuneesta edeltäjästä on vierähtänyt jo kolme vuotta. Lisäksi lähestymistapakin on tällä kertaa erilainen: Mario Party Superstars keskittyy sarjan historian kunnioittamiseen, ei niinkään uuden luomiseen. Samalla teos osoittaa bileiden olevan juhlien syytä tärkeämpää. Varsinaisia pyöreitä tai muita juhlanaiheita ei nimittäin ole; ykkösosa kun julkaistiin Euroopassa 1999. Periaatteessa Mario Party 3:n julkaisusta tuli 20 vuotta täyteen aiemmin syksyllä, joten kenties tällä etäisellä verukkeella on juhlat pidettävä.

Kuten sarjalle on tyypillistä, myös uutuusteos yhdistelee hauskalla tavalla lauta- ja minipelejä. Tutut hahmot loikkivat nopan silmälukujen mukaisesti kartalla. Osa ruuduista antaa kolikoita, toiset ryöväävät taskusta ansaittua omaisuutta. Oman lisämausteensa luovat erilaiset esineet, joiden avulla voi helpottaa omaa taivalta, kampittaa peliseuralaisia tai aiheuttaa muunlaista kaaosta. Ja kun jokainen on omat toimensa tehnyt, kilvataan menestyksestä minipelin puolella.

Mario Party Superstars tarjoaa viisi sarjan historian varrelta tuttua ikonista pelilautaa. Vaikka en ole sarjaa liiaksi pelannut ennen paria viimeisintä osaa, käy karttojen suosion salaisuus nopeasti selväksi. Haasteeltaan vaihtelevat laudat ovat pullollaan tyylikkäitä yksityiskohtia sekä teemoiltaan selvästi toisistaan erottuvia. Yhtäällä viiletetään paratiisisaarella, toisaalla juhlakakun äärellä eikä avaruusasemaakaan unohdeta. Meno on Nintendolle ominaisesti värikästä ja letkeää.

Niin ikään minipelit ovat takavuosien suosikkeja. Mukaan on mahdutettu 100 eri pikkuhaastetta. Konsoleittain kategorisoidut tempaukset osoittavat Mario Party -sarjan säilyvyyden. Vaikka vuodet ovat vierineet, samanlainen henki on edelleen vahvasti läsnä. Osa perustuu enemmän taitoon kuin toiset. Välillä yksi pelaaja pyrkii jallittamaan muita, toisinaan liittoudutaan tiimeihin ja välillä kaikki ovat kaikkia vastaan.

Minipelit ovat miellyttävän vaihtelevia. Mukana on kaikkea jousiammunnasta törmäilyautoihin ja lumipallosodasta reaktiotesteihin. Sata haastetta tarjoaa viihdettä jokaiseen makuun. Lisäksi pelikokemusta voi kustomoida haluamaansa suuntaan. Itse tykästyin pelaamaan kaikkia minipelejä, mutta halutessaan voi valita vaikkapa ainoastaan GameCube-version haasteet. Rajaukset esittelevät kuluneiden vuosien muutoksia parhaiten. Jos haluaa keskittyä täysin minihaasteisiin ja unohtaa lautapelipuolen, onnistuu se Mt. Minigames -tilassa.

Mario Partyt ovat aina olleet hektisiä ja tuuripohjaisia. Tätä voi halutessaan muokata varsin vahvasti, sillä esimerkiksi pelin päätteeksi jaettavat bonustähdet voi kytkeä pois päältä. Tämäkään ei silti estä tunteiden vuoristorataa. Kun johdin moninpelisessiota ennen viimeistä kierrosta, rakastin peliä koko sydämeni kyllyydestä. Rundin päätyttyä huomasin tähtieni päätyneen arvonnassa toiselle pelaajalle ja pitäneeni perää. Tässä vaiheessa aloitin mykkäkouluni ja olin valmis laittamaan Switchin lopullisesti varastoon. Bonustähtien avulla nousin takaisin kärkitaistoon ja hyvin lähelle voittoa. Tunteiden tasaannuttua pelin pariin halusi palata uudelleen. Se kertoo runsaasti Mario Party Superstarsin onnistumisesta.

Teoksen suurimmat vahvuudet ovat juuri sen aloittelijaystävällisyydessä sekä tuuripohjaisuudessa. Nämä elementit tekevät pelistä oivallista viihdettä illanistujaisiin, joissa kaikki eivät ole aktiivipelureita. Siinä missä Mario Kart on perinteisesti taitopohjainen, ei Mario Partyssä kyvykkyys ole tae voitosta. Toisaalta tämä voi myös ärsyttää kilpailuhenkisiä osallistujia.

Parhaimmillaan teos on edeltäjiensä tavoin samalla sohvalla pelattuna. Joy-Con-ohjaimien ansiosta neljänkään pelaajan osallistuminen ei vaadi valtavia kapulainvestointeja. Yksinäiset sudet voivat puolestaan loikata verkkopelin puolelle, jossa on mahdollista pelata sekä lautapelimuodossa että pelkkien minipelien saralla. Teknisesti homma toimii hyvin, käytännössä vähän vähemmän. Ainakin omalla kohdalla Mario Partyt elävät ja kaatuvat peliseurueen tunteiden vuoristorataa seuratessa. Tuntemattomat pelurit maailmalla eivät pääse lähellekään – etenkään kun keskusteluyhteyttä ei ole käytössä. Fiilistarrat eivät aivan vastaa samaa kuin pettyneen raskas hengitys tai onnenpotkustaan nauttivan hihitys.

Etäiseksi jäävästä nettipelistä voi marista, mutta ainoat oikeat harmistuksen paikat koskevat pelin sisältöä. Ensinnäkin hahmokööri on hyvin rajattu, sillä Super Mario Partyn 20 hahmoa on kutistunut puoleen. Birdon paluu on kuitenkin miellyttävä yllätys muutoin tuttuun kaartiin. Toisekseen Mario Partyt ovat tavanneet antaa käyttöön kuusi pelilautaa, joten tyytyminen vain viiteen on omituinen ratkaisu. Keskittyminen vain Nintendo 64 -osien karttoihin selittää asiaa, mutta kenties kaksi lautaa per peli olisi ollut silti perusteltua.

Teknisesti peli toimii erittäin hyvin. Graafinen anti tekee vaikutuksen hilpeällä tyylillään. Laudat ovat pullollaan yksityiskohtia, minkä lisäksi peli rullaa kuten kuuluukin. Uudelleen miksattu äänimaisema soi aiempaa kirkkaammin. Valikoista voi valita kuunneltavaksi vanhan tai uuden version biiseistä. Vaikka retrohenkisyyttä piisaa, on uusien näkemysten eläväisyys ja sulosointisuus miellyttävämpää kuunneltavaa. N64-klassikoita enemmän pelanneet voivat toki olla eri mieltä. Lopuksi on vielä mainittava, että vaikka Joy-Conit ovat luontevin peliväline, myös Pro Controller on tätä nykyä tuettujen kapuloiden piirissä.

Mario Party Superstars on mainio moninpelikokoelma, joka kunnioittaa sarjan juuria. Se ei yllätä, vaan tyytyy takavuosien toimiviksi todistettuihin klassikkomuotoihin. Sisältöä olisi toivonut historiaa kunnioittavan juhlakokoelman kunniaksi kuitenkin enemmän. Sinänsä pelattava ei lopu kesken, mutta lautojen ja hahmojen vähäisyys eivät jää aktiivisesti pelaavilla huomaamatta. Tätä ei kannata kuitenkaan harmitella. Viisi suosikkialustaa sekä 100 legendaarista minipeliä tarjoavat hauskaa tekemistä pitkäksi aikaa.

Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 3

Lumitilanteen perusteella on varmaa, että ainakaan joulusta ei ole kyse.

Lisää luettavaa