Naurunremakan säestämä mätkintä – arvostelussa Super Smash Bros. Ultimate

Nintendo-hahmojen paremmuutta mitataan nyrkein ja erikoisiskuin Super Smash Bros -sarjan toistaiseksi ultimaattisimmassa osassa.

23.01.2019

Kun huomioi Nintendon maineen lapsiystävällisten pelikokemuksien mestarina, tuntuu vähintäänkin eriskummalliselta, että yksi yhtiön rakastetuimpia sarjoja on rehellinen turpakäräjöinti Super Smash Bros. Vaan eipä tuo ole ihme, sillä japanilaisjätti on onnistunut yhdistämään taitopohjaiseen mätkintään aimo annoksen hauskuutta, vivahteikkuutta sekä sisältöä tekemättä paketista kuitenkaan liian monimutkaista. Sarjan tuorein osa Super Smash Bros. Ultimate tarjoaa entisestään monipuolistetun kokemuksen, jossa yhdistyvät sarjan historian parhaat puolet.

Super Smash Bros. Ultimate on kaikessa yksinkertaisuudessaan rakastettujen Nintendo-hahmojen keskinäinen taistelupeli, joka on muovattu hauskaan moninpelimuottiin. Taistelukentälle suorastaan kuuluu vähintään neljä samanaikaista taistelijaa, jotka hutkivat toisiaan nyrkein, erikoisiskuin sekä irtoasein. Tärkein juju on hahmojen terveysmittarin olemattomuus. Kuten sarjassa yleensäkin, myös tällä kertaa hahmot keräävät jokaisesta iskusta itselleen ”kriittisyysprosentteja”, jotka vaikuttavat seuraavien iskujen tehokkuuteen. Jo ensimmäinen isku voi heittää hahmon pois kentältä, mutta sydämentykytykset kuuluvat naapuriin asti siinä vaiheessa, kun pinnat huitelevat satasen paremmalla puolella. Ja mikäpä sen hienompaa kuin käydä iskemässä viimeinen niitti Pikachulle, kun vieruskaverin ohjastama Bowser on ensin tehnyt kaiken työn mittarin kasvattamisessa!

Ultimaattinen Super Smash Bros. -kokemus ei olisi mitään ilman hahmokaartia. Moninpelijuhla alkaa hitusen harmillisesti vain kahdeksalla soturilla, jotka ovat silmäniskuna Nintendo 64:lle julkaistun debyyttiosan hahmokaartille. Onneksi soturivalikoima alkaa laajentua pelaamisen yhteydessä rivakkaa tahtia. Uusia nyrkkihippaspyrkyreitä saapuu haastettavaksi noin kymmenen minuutin välein, mikä tuo peli-iltaan mukavaa lisäväriä. Harmillisesti avausjärjestys on kuitenkin vakio, ellei sitten halua erityisesti avata simppelin arcade-tilan avulla itselleen mieluisampia hahmoja pikavauhtia. Kun kaikki on viimein avattu, valikoimassa on tarjolla noin 70 hahmoa, mikä on enemmän kuin tarpeeksi. Toki monet soturit ovat identtisiä versioita toisistaan, mutta se ei vie ukoilta ja akoilta tippaakaan viehättävyyttä.

Vaikka sarjan painopiste on yhä edelleen tukevasti moninpelissä, tällä kertaa tekijät ovat panostaneet myös kampanjan saralla. Alkuun omituiselta tuntuva World of Light -tila esittelee avoimehkon maailman, jossa voi valita taistelunsa vapaaseen tahtiin. Simppeliltä tuntuvaa perusideaa on onneksi maustettu mehevillä erikoisjujuilla. Jokainen taistelu tarjoaa omanlaisensa haasteen erityisissä puitteissa. Tarinatilan pääniksinä toimivat eräänlaiset Spirit-henkiolennot, joista saa sankarilleen apua ja suojaa. Alkuun turhan haastavalta tuntuvat mäiskeet helpottuvat ajan myötä, kun systeemiin pääsee paremmin perille. Roimat parikymmentä tuntia kellottava kampanja on hämmästyttävän hyvä lisä pakettiin, vaikka moninpelin tasolle se ei toki ylläkään.

Eihän siitä nimittäin mihinkään pääse, että Super Smash Bros. Ultimate on parhaimmillaan kavereiden kanssa. Taistelutantereelle mahtuu parhaimmillaan jopa kahdeksan soturia, minkä lisäksi isoja bileitä varten voi hyödyntää paluun tehnyttä turnaustilaa. Riehakkaiden mäiskijäisten viihdyttävyys tulee yksinkertaisuudesta ja vauhdikkuudesta, sillä jokainen pääsee hetkessä sisälle pelin toimintaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kyseessä olisi pohjimmiltaan taitopeli. Vaikka aseet, muuttuvat kentät ja sattumat vaikuttavatkin lopputulokseen, paras voittaa lähes poikkeuksetta. Se ei kuitenkaan pilaa riemua edes aloittelijoilta, sillä kiihkeä tempo ja hulvattomat läheltä piti -tilanteet pitävät homman samalla tavalla koukuttavana kuin Mario Kart -sarjakin. Ohjaimesta ei yksinkertaisesti halua irrottaa missään vaiheessa, vaikka vieressä odottavat mankuvat jo vuoroaan.

Paikallinen moninpeli on luonnollisesti kuorrutus ja herkku kakun päällä, mutta tuorein osa toimii myös verkossa varsin mukavasti. Vaikka nettimatsit eivät toki tarjoa vieruskavereiden tyrmistyneitä kasvoja eikä olohuoneen alati kiihtyvää tunnelmaa, meno on hauskaa ja rempseää. Verkkopuoli tuntuu hitusen vajaalta juuri paikallispelin loistavuuden rinnalla, mutta joka tapauksessa netti on oivallinen paikka hioa kykyjään rauhallisina koti-iltoina.

Täysin moitteitta ei Ultimate kuitenkaan pääse. Vaikka pelin yksinkertaiset mekaniikat oppii tuossa tuokiossa, pieni treenitila olisi tehnyt poikaa erityisesti ensikertalaisille. Hemmetti, vaikka GameCuben Melee-osa pyöri aikanaan peliluolassa noin 1500 tuntia, pitkä hiljaiselo sarjan parista toi ensimmäisiin mittelöihin melkoista kankeutta.

Toinen lievä murhe on audiovisuaalisuudessa, sillä ruudunpäivityksessä näkyy selviä ongelmakohtia peliseuran kasvaessa. Vaikka pätkiminen ei sinänsä pelaamiseen vaikuta juurikaan, mainion verukkeen ennenaikaiselle kuolemalle siitä kuitenkin saa. Onneksi niin yksinpeli kuin suurin osa moninpelistä sujuu ilman pienintäkään ongelmaa.

Vaikka paketti ei ole täysin loppuun asti hiottu, valtaisa sisältömäärä perustelee nimen ultimaattisuuden. Lisäripakettien myötä yhä edelleen kasvava hahmokaarti, roimat 100 kenttää, liki 1300 kampanjan Spirit-olentoa sekä loputon määrä ”vielä yksi matsi!” -moninpelihuudahduksia takaavat, että Super Smash Bros. Ultimate tarjoaa rahalle vastinetta sadoiksi tunneiksi. Ensimmäiset parikymmentä tuntia kun tuntuivat vasta pintaraapaisulta, eikä pelisessioita malttanut millään lopettaa. Suurin syypää on juurikin hahmojen avaaminen, sillä tarpeeksi säännöllisesti aukeavat uudet soturit saavat odotukseen kuluvan kymmenminuuttisen tuntumaan riittävän lyhyeltä tuokiolta.

Super Smash Bros. Ultimate on sarjan aiempien osien tapaan täydellinen moninpeli olohuoneen kiivaisiin mittelöihin. Valtaisa sisältömäärä on saanut tällä kertaa oheen myös kiinnostavan kampanjan, joka viihdyttää aikansa mainiosti. Pienet murheet alkuun vajaalta tuntuvasta hahmokaartista lähtien on helppo sivuuttaa, kun erityisesti kaverin rökittäminen tuntuu yksinkertaisesti niin perhanan hyvältä. Ja kun peli saa virneen naamalle sohvan jokaisella pelaajalla, teoksen voi sanoa osuneen napakymppiin.

Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)

Lisää luettavaa