Nintendon ikioma ja -nuori Mario on saanut Switchillä jo oman tasoloikinnan, taktikoinnin sekä kaahailun, mutta muutoin italiaanoa on hyödynnetty varsin maltillisesti. Ennen kuin putkimies lähtee taistelemaan loppuvuodesta Super Smash Bros. -karkeloihin, on punanuttuisen hyppelijän aika karistaa turhat kesäkilot pois vyötäisiltä. Ja mikäs sen parempi tapa laihtua kuin tenniksen pelaaminen?
Jo yli parikymppinen Mario Tennis -sarja on ehtinyt jo seitsemänteen osaansa. Tuorein pallottelu Mario Tennis Aces esittelee urheilujuhlan, joka tarjoaa sekä tuttuja juttuja että paikattuja ongelmakohtia. Siinä missä Wii U:n Mario Tennis: Ultra Smash lytättiin maanrakoon tyystin puuttuneen yksinpelin ja muutoinkin ankeutta hehkuneen vajavaisen sisällön vuoksi, Aces pyrkii tarjoamaan rahalle parempaa sekä pidempiaikaista vastinetta.
Mario Tennis Aces on sarjalle tyypilliseen tapana sekoittanut pallopelin perusteet sekä lystikkäämmät lisäkikat yhteen soppaan. Tavalliset lyönnit irtoavat napeista kliksuttelemalla, kun taas erityiset superlyönnit vaativat mittarin täyttämistä. Kun energiapalkissa on viimein virtaa riittävästi, kentälle sopivasti tipahtavan pallon voi mätkäistä vastustajan kentälle voiman ja tarkkuuden yhdistävällä erikoislyönnillä. Animaatiot ja muut lisäkikat ovat upeita, mutta samalla ne toisaalta katkaisevat pallottelun.
Toinen uutuusjuju tekee tenniksestä välineurheilua. Siinä missä tosimaailman mailat kestävät vuosikausia, Acesissa pelin voi voittaa pistepotin lisäksi myös tyrmäyksellä. Vastustajan saa ottamaan lukua erikoislyönneillä, joiden epäonnistuneet palautukset rikkovat pelivälinettä osuma kerrallaan. Kun mailareservi on viimein käytetty, tappio on katkera tosiasia. Alkuun hämmentävää kikkaa oppii pelisessioiden myötä arvostamaan, vaikka totuuden nimissä on silti sanottava, että oivaltavan läpisyötön tuoma ottelupallo tuntuu huomattavasti mailavajeen vuoksi saatua luovutusvoittoa paremmalta.
Tuoreimman pallottelun keskeisin sisältöuutuus on tarinatila, joka vie Marion kiertämään maailman tenniskenttiä. Nintendomainen juoni on perinteiseen tapaan köykäinen ja hyvällä tavalla hölmö peruste seikkailulle. Pelaaja istutetaan Marion tennistossuihin etsimään pitkin maita ja mantuja jemmattuja arvokiviä. Käytännössä murkuloiden kerääminen tarkoittaa nipullista matseja sekä erilaisia haasteita. Tehtävät tarjoavat yhtäällä otteluiden voittamista ja toisaalla esimerkiksi Piranha-tulikukkien löylyttämistä tarkkaan sijoitetuilla lyönneillä.
Tarinatila ei valitettavasti onnistu missään vaiheessa nousemaan järin kiinnostavaksi tapaukseksi. Muutamassa hassussa tunnissa läpäistävä paketti jättää toivomisen varaa paitsi kestossa mutta myös roolipelielementeissä. Tehtävien suorittamisesta palkittavat kokemuspisteet sekä uudet mailat eivät muuta pelikokemusta käytännössä mitenkään, mikä tekee pelaamisesta varsin rutiininomaista. Lisäksi kerätyt kykypisteet eivät vaikuta muihin pelitiloihin, joten tekoälyn löylyttäminen palloralleissa jää kertaluonteiseksi huviksi.
Seikkailun vajaavaisuus kismittää, sillä teos tekee monet asiat hienosti. Tarinankerronta on värikästä ja hauskaa, minkä lisäksi välivideoita katsoo mielellään. Esimerkiksi laivankannella käytävä tennismatsi on piristävä ja hauska variaatio perinteisestä pallopelistä: keskellä verkkoa sojottava masto aiheuttaa hankaluuksia muutoin niin ovelille puolenvaihdoille. Myös pomotaistot muistuttavat enemmän taisteluita kuin lyöntikerran vuorottelua. Perinteisestä pallopelistä on saatu Mario Tennis Acesissa irti monenlaista ilonpitoa.
Vaikka yksinpeli onkin mukana, Marion ja kumppaneiden tuorein urheilujuhla on tehty selvästi moninpeliksi. Palloa voi läiskiä niin verkossa kuin samalta sohvalta. Siinä missä kaverin nöyryyttäminen pompun kuolettamisella on luonnollisesti nettipelaajien murjomista hauskempaa, internetin puolellakin on syytä käydä piipahtamassa. Nintendo tuo nimittäin jo entuudestaankin varsin laajaan hahmokaartiin kuukausittain lisää mailasankareita. Pelurit saa itselleen ilmaiseksi nettimätkintään osallistumalla. Tällaisesta ilmaisesta sitouttamisesta voisi moni kehittäjä ottaa mallia ainaisten ja maksullisten lisäsisältöpakettien sijasta!
Kavereita vastaan voi lätkiä muutamalla eri sääntövariaatiolla, joista kumpikaan ei muistuta perinteistä tennistä kuin nimeksi. Pikapelissä tahkotaan seitsemään pisteeseen, kun taas laajennetussa matsissa pyritään keräämään kaksi peräkkäistä voittoa. Minkäänlaista säätelymahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Poissa ovat niin ikään klassinen tennis sekä tuttu pistelaskusysteemi, mikä on perin hämmentävä ratkaisu. Molemmat olisivat erityisen toivottavia etenkin uusien pelureiden ensimatseiksi, sillä selkäsauna on helpompi hyväksyä kun säännöt ja mekaniikat ovat entuudestaan tuttuja.
Verkkoseuraa piisaa runsaasti, ja palvelimetkin tuntuvat toimivan mainiosti. Pelisessiot pääsee pelaamaan ilman turhaa pätkimistä tai viivettä, mikä on kiihkeätempoisessa urheilupelissä välttämätöntä.
Sienimaailman tennisturnaus ansaitsee audiovisuaalisuudesta komeat pisteet. Värikäs ja iloinen luomus on viihdyttävää katsottavaa, minkä lisäksi verkkomatseja selostava Toad tekee kelpo työtä. Muutama lisäkommentti tekisi tosin poikaa, sillä turhankin usein ruudulle napsahtava ilmoitus pallorallien mukana pysymisen vaikeudesta muistuttaa muutaman session jälkeen toistuvuudessaan jopa polveen osunutta nuolta.
Mario Tennis Aces on etenkin moninpelaajille mainio paketti. Perusperiaatteet oppii nopeasti, mutta teoksen kaikkien jujujen hallitseminen vaatii silti mukavasti opettelua. Harmillisesti yksinpelaajat eivät saa tarinasta kummoistakaan iloa irti. Mikäli sohvalla kököttävä kaveri on kuitenkin valmis kokeilemaan pallorallia, saattaa sessio venähtää huomaamatta varsin pitkäksi. Varsinaista ässäsyöttöä ei Switchin Mario-tennis onnistu lyömään, mutta sarjan edellinen versio kaatuu joka tapauksessa lumierien häpeä niskassaan.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 3