Luigi’s Mansion -sarja on ollut GameCube-debyytistään lähtien persoonallinen lisä Nintendon katalogiin. Yhtiölle ominaista huumoria ja kepeyttä klassisiin kauhukliseisiin yhdistelevä pläjäys on pitänyt paikkansa monien sydämissä kenties osin myös hyvin maltillisen julkaisutahtinsa ansiosta. Vuonna 2001 ilmestynyt ykkösosa uusittiin Nintendo 3DS:lle vuonna 2018, kun taas täysin uusi Luigi’s Mansion 3 palautti sarjan huomion keskipisteeksi vuotta myöhemmin. Väliin kuuluva kakkososa Luigi’s Mansion: Dark Moon on saanut kuitenkin levätä rauhassa yli kymmenen vuoden ajan. Nyt on kuitenkin aika kummitella uutta pelaajasukupolvea.
Luigi’s Mansion 2 HD laittaa Nintendo 3DS:lle julkaistun alkuperäisteoksen nimen tyystin uusiksi. Järjestysnumero lienee tarpeen selkeyttämään pelin kuulumista sarjaan muiden pääosien tavoin. Lopussa oleva HD-kirjainkaksikko taasen tekee selväksi sen, että kyseessä on tyylipuhdas graafinen ehostus. Kuten monien muidenkin Nintendon remasterointien tapauksessa, järisyttävästä mullistuksesta ei tässäkään tapauksessa puhuta.
Sarjan perinteitä pidetään kunniassa. Pelokkaana arkajalkana tunnettu Luigi joutuu setvimään haamujen konnankoukkuja, kun taivaalla mollottava pimeä kuu sirpaloituu. Yötöihin sännätään jälleen Poltergust 3000 -imurin kanssa, jolla saa kaapattua ympäristöä terrorisoivat kummitukset parempaan säilöön. Perusmöröt saa napattua sellaisenaan, osaa joutuu hieman kisuttelemaan erilaisin vippaskonstin. Esimerkiksi aurinkolasit tai muut varusteet saattavat estää paljastumisen estävän valon, jolloin näistä täytyy päästä eroon ennen imuroinnin aloittamista.
Kuten muissakin osissa, imurointi on tehty pääosin helpoksi joskaan ei täysin vaivattomaksi. Liipaisimiin sijoitetut imuttelut ja puhaltelut onnistuvat helposti, eivätkä painikkeisiin kätketyt lamput aiheuta nekään haasteita. Imurilla tähtääminen on silti välillä hieman summittaista, kun suuntavaisto heittää ahtaissa tiloissa häränpyllyä. Onneksi teoksen leppoisa luonne pitää huolen, ettei ärräpäiden määrä vedä pahimmillaankaan vertoja räppäreiden sanailulle.
Kakkososa eroaa muista osista pelillisesti silti varsin merkittävästi. Siinä missä debyyttiteos keskittyi yhteen isoon kauhukartanoon tarjoten tunteen suuremmasta seikkailusta. Luigi’s Mansion 2 HD:n käsikonsolitausta näkyy mekaniikkoina, jotka tekevät haamujahdeista lyhyempiä stinttejä. Eri kartanot koostuvat kourallisesta määrästä tehtäviä, joiden jälkeen palataan takaisin hullunkurisen professori E. Gaddin tukikohtaan valitsemaan seuraava kummituskeikka. Pätkät kestävät nuohoamistahdista riippuen tyypillisesti noin 20 minuutin ajan, mikä soveltuu hyvin vaikkapa julkisessa kulkuvälineessä pelaamiseen. Uudelleenpeluuarvoa on nostettu tehtävistä saaduilla arvosanoilla, jotka palkitsevat vähäisestä vahingosta, nopeudesta sekä kerättävistä aarteista.
Ratkaisussa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta tykästyin lyhyempiin pyrähdyksiin, joiden ansiosta pelin pariin on kiva palata esimerkiksi lounastauon aikana. Samalla paketti tuntuu ajoittain enemmän minipelikokoelmalta. Murhetta hieman korostaa tehtävien epätasalaatuisuus. Joukkoon mahtuu todella mainioita oivalluksia, jotka saavat nauramaan sekä fiilistelemään. Vastapainoksi tylsimmät puuhat voisivat loppua nopeamminkin. Onneksi vaakakuppi kallistuu selvästi enemmän plussan puolelle.
Siinä missä ykkösosa sai kritiikkiä lyhyestä kestostaan, Luigi’s Mansion 2 HD pistää selväksi paremmaksi. Pläjäyksen parissa saa kulumaan helposti yli kymmenen tuntia. Lisäpituutta saa myös mukana olevasta ScareScraper-tilasta. Syystä tai toisesta tila ei ole välittömästi käytössä, vaan moninpeli paikallisesti tai verkon ylitse vaatii toinen tunnin verran pelaamista. Kohtuuttomasta vaivasta ei onneksi puhuta, ja sen avulla netti-imuroitsijat ainakin tietävät mitä ovat tekemässä. Tiimipelailu on ihan lystikästä joskaan ei niin koukuttavaa, että sitä olisi muutamaa sessiota enempää jaksanut.
Audiovisuaalinen toteutus on nintendomaisesti hurmaavaa ja hauskaa. Huumori paistaa kaikessa läpi ja ympäristöt noudattelevat kauhugenren perinteitä. Musisoiva Boothoven-kummitus saa esimerkiksi hihittelemään hölmöydellään, eikä taso pahemmin heittele myöhemmissäkään vaiheissa. Graafisesti värimaailmoja on päivitelty, yksityiskohtia lisätty ja kokonaisuutta kaikkinensa parannettu.
Luigi’s Mansion 2 HD on mainio lisäys pelisarjaan, ja ennen kaikkea se tuo aiemmin hieman sivuosaan jääneen seikkailun suurempaan tietoisuuteen. Pelimekaaniset eroavaisuudet kahteen muuhun osaan jakavat varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Itselleni lyhyempiin rypistyksiin jaettu teos toimii hyvin, mutta osa arvostanee enemmän kahden muun pelin suurempaa seikkailullisuutta. Lopputulos on hauska ja toimiva paketti, joka ei välttämättä jää pitkäksi aikaa muistikuviin, mutta tarjoaa silti viihdettä hyväksi aikaa. Ennen kaikkea se tekee imuriin tarttumisesta kiinnostavaa.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, kauhu)
YHTEENVETO:
**** / *****
Luigi’s Mansion -sarjan hiukan taka-alalle jäänyt kakkososa saa viimein ansaitsemansa huomion. Käsikonsolitausta näkyy mekaniikoissa hyvässä ja pahassa, mutta huumori sekä toimiva konsepti takaavat lystikkäitä hetkiä roimaksi 10 tunniksi.
”… ja sitten se sano olevansa joku ghostbuster! :D”