Sienimaailman tunnetuimman veljesparin vihreämpi osapuoli on viettänyt melkoista hiljaiseloa jo hyvän aikaa, eikä Nintendo 3DS:n pelivalikoimakaan ole kummoisia riemunkiljahduksia aiheuttanut viime aikoina. Muodostaako kaksi unohduksen rajamailla olevaa enemmänkin kuin osiensa summan?
Luigi’s Mansion on alkujaan GameCubelle julkaistu nintendomainen näkemys kauhusta, joka muistuttaa lähinnä tietysti Ghostbusters-elokuvien meininkiä. Pelokas Luigi säntää karmivaan kartanoon veljensä perässä, eikä aikaakaan kun kummitusongelma nostaa päätään. Onneksi vinksahtaneelta professorilta saa imurin matkaan, jolla vapaasti riehuvat aaveet saa napattua takaisin kokoelmiin.
Vihreänuttuisen Luigin seikkailu on lystikäs yhdistelmä aavemaista tunnelmaa, yksinkertaista pulmanratkontaa sekä Nintendolle ominaista hilpeyttä. Käytännössä kartanon jokaisessa huoneessa majailee isompi kummituslurjus, jonka kaappaaminen vaatii aivonystyröiden käyttöä. Vinkkisysteemi on onneksi erinomainen, joten päätä ei tarvitse raapia liiaksi missään vaiheessa. Ja kun pomoaave on viimein saatu kaapattua esille, täytyy se napata vielä pölypussin täytteeksi. Lopullinen nappaus on simppeli versio kalastamisesta, jossa karkuun pyrkivä kummitus täytyy taltuttaa pitämällä suutin oikeassa suunnassa.
Vaikka GameCube-versio tulikin aikanaan pelattua, muistikuvat seikkailun yksityiskohdista ovat sujuvasti unohtuneet roiman 17 vuoden aikana eikä vertailu täten onnistu. Onneksi pelattavuus arvostelukäytössä olevalla 2DS:llä sujuu mainiosti, vaikka samalla tietysti kolmiulotteisen maailman vilkuilu jääkin auttamatta paitsioon. Käsikonsoliversio ansaitsee joka tapauksessa erikoiskiitoksen alaruudun kartasta, joka tekee riipivästä kartanosta huomattavasti mukavamman paikan. Käytävät koostuvat huoneista, ansaovista sekä monesta muusta kiinnostuksen herättävästä erikoisuudesta alemman näytön vilkuilun tehdessä pelaamisesta erittäin sujuvaa. Toisaalta erityisesti valheellisten ovien näkyminen kartassa vie pienoisen terän niiden ikävästä yllätyksestä.
Aivan kaikesta ei kuitenkaan sovi silittää tekijätiimin päätä. Luigin arsenaaliin kuuluva ja yliluonnollisuudetkin näyttävä kamera liikkuu pääasiassa liiketunnistuksella. Vempaimen käyttö on hetkittäin valitettavasti melkoisen sekavaa. Yritä siinä nyt sitten pelata peiton alla ennen nukkumaanmenoa, kun täytyisi pyöriä aaveiden perässä ympäriinsä kuin painajaisyönä konsanaan! Onneksi ohjattavuus on suurimmalti osin kohdillaan eikä pääasiassa kepeä vaikeusastekaan rankaise ongelmista liiaksi.
Luigi’s Mansion suurimmat ansiot ovat sen hilpeässä tunnelmassa, joka on sopivan vinksahtanutta. Professori E. Gaddin sekaisuus sekä ääntelehtiminen on niin huvittavaa, että pelin parissa viihtyy varmasti. Lisäksi aivan liian harvakseltaan päärooliin pääsevä Luigi tuntuu mukavalta vaihtelulta Marion tilalle. Onneksi kerta ei jää viimeiseksi, sillä uusioversio on sopiva pohjustus Switchille ilmestyvälle Luigi’s Mansion 3:lle.
Uusioversio on saanut mukaan myös uusia ominaisuuksia. Tarjolla on mahdollisuus pelata seikkailua kaverin kanssa osittain tai kokonaan riippuen siitä, onko molemmilla pelaajilla Luigi’s Mansion hankittuna. Marion tossuihin ei kumpikaan pääse, vaan Luigi saa seuralaisekseen vieläkin vihreämmän Gooigin. Ikävä kyllä Nintendo 3DS -peliseuran löytäminen tuntuu sen verran tekemättömältä paikalta, että ominaisuus jäi testaamatta. Amiibot sen sijaan saavat jälleen kerran hyödyllistä käyttöä, mikäli sellaisia on vuosien saatossa kertynyt kokoelmien jatkeeksi. Tosin niiden käyttäminen tekee seikkailusta entistäkin helpompaa, mikä on tietysti peliveteraaneille turha liennytys.
Luigi’s Mansionin uusioversio on hauska ja leppoisa lisä Nintendo 3DS:n hiljaiselle pelirintamalle. Se on kestänyt lähes 20 vuoden iästään huolimatta aikaa todella hyvin, eikä retroiluviboja näy käytännössä missään. Noin kuudessa tunnissa läpäistävä seikkailu on vähän lyhyenläntä, mutta samalla se tyydyttää aavemaista menoa kaipaavan pelivimman mainiosti. Kaiken kaikkiaan seikkailun pariin palaaminen tuntui matkalta, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Se on hyvän uusioversion merkki.
Plus todettakoon vielä, että GameCuben fanipoika hykertelee aina innoissaan, kun tuon violetin konsolikuution pelikirjastolle tarjotaan uusia mahdollisuuksia. Josko vaikka hävyttömän aliarvostettu Super Mario Sunshine seuraavaksi? Tai edes Star Fox Adventures?
Saatavilla: Nintendo 3DS
Ikäraja: PEGI 7 (kauhu)