Huispaa itsesi Tylypahkan legendaksi – arvostelussa Harry Potter: Quidditch Champions

Ensimmäinen huispauspeli yli 20 vuoteen tarjoaa hauskaa viihdettä, mutta kovin vakavahenkistä tai pitkäikäistä riemua ei ole tarjolla.

13.10.2024

Harry Potter -universumi on jälleen nousussa kuin maasta ponnistava huispaaja konsanaan. Vaikka kirjailijan näkemykset ovat herättäneet kalabaliikkia, Hogwarts Legacy otettiin muutamista hieman arvolatautuneista lyttäyksistä huolimatta pääosin avosylin vastaan. Myös lähivuosina käynnistyvä televisiosarja on innostanut Tylypahkan pöllöpostiaan odottavat, joten Warner Brosilla on syystäkin innostuttu loihtimaan kaikenlaista nähtävää velhomaailman faneille. Hyvänä välipalana tarjoillaan Harry Potter: Quidditch Champions, joka saapui syyskuussa kaiken kukkuraksi maksullisen PS Plussan jäsenille ilman lisähintaa.

Quidditch Champions keskittyy yksinomaan Potter-maailman suosituimpaan urheilulajiin eli huispaukseen. Tiivis yksinpelipaketti päästää pelaajat taistelemaan Tylypahkan, kolmivelhoturnajaisten sekä maailmanmestaruusturnauksen tittelistä. Urheilupelimäinen toteutus tarjoaa siis rutkasti nautittavaa J.K. Rowlingin kirjojen parissa viihtyville, sillä opuksiin sekä sen ympärille rakentuneeseen maailmaan viitataan monin eri tavoin. Suoranaisesta e-sportsista ei silti kannata haaveilla, sillä kyseessä on ennen kaikkea kepeää viihdettä.

Mikäli huispaus ei ole lajina tuttu, on kyseessä luudanvarsilla pelattava pallopeli. Jahtaajat pyrkivät heittämään kaatoa maalitolpista sisään 10 pisteen arvoisten täysosumien toivossa, lyöjät moukaroivat ryhmyillä muita huispaajia luudiltaan ja pitäjät pyrkivät torjumaan maaleja. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on etsijän rooli, jossa keskitytään pienen kultaisen siepin metsästykseen. Sen verran pelin dynamiikka on vaatinut soveltamista, että siepin nappaaminen ei lopeta ottelua eikä siitä edes palkita kirjojen tapaan 150 pisteellä. Käytännössä etsijät pääsevät mukaan kahteen otteeseen per matsi, jolloin etevämpi vipeltäjä palkitaan 30 pisteellä. Rokkipoliisit voivat mököttää kädet puuskassa pelin koodiston rikkomisesta, mutta tällä tavoin tekijät ovat saaneet muutettua myös muut roolit tasapainoon.

Käytännössä jokainen matsi on valitettavasti hyvin samanlainen. Sataan pisteeseen tai aikarajan umpeutumiseen päättyvät huispajaiset keskittyvät maalintekoon juuri niin pitkään, että sieppi tulee kentälle. Sen metsästäminen on eittämättä pelin hauskinta antia, mutta eipä sitä voi tekoälyllekään jättää. Omat bottivelhot ja -noidat eivät saaneet nimittäin sieppiä kertaakaan napattua ilman avustusta. Kultaisten rinkuloiden läpi lentäminen tuo etsijälle lisää vauhtia, ja kun sieppi on käden ulottuvissa, saa sen kouraistua nappia painamalla. Tässä olisi ollut mukava nähdä hieman enemmän kylkimyyryssä väännettävää väkivaltahuispausta, jossa kilpailevan etsijän estämisestä palkittaisiin enemmän. Nyt peli on turhan herrasmiesmäistä.

Muut roolit onnistuvat pitämään otteessaan vaikka kovin kummoisesta simulaatiosta ei luonnollisesti puhuta. Pelaaja voi vaihtaa rooliaan kaikkien neljän osa-alueen välillä napinpainalluksella. Hyökkäyspeli tuntuu palkitsevan hieman kauempaa heittämisen, sillä tällöin tekoälyn ohjaama pitäjä on monesti aivan väärässä paikassa. Mitä lähemmäs maalitolppia mennään, sitä hanakammin molari käy kimppuun. Onneksi kolmiulotteinen lentäminen onnistuu kaikkiin ilmansuuntiin melko sujuvasti. Toki kenttiä ympäröivät näkymättömät seinät rikkovat hieman immersiota.

Huispaaminen on varsin letkeää puuhaa lyhyissä pätkissä. Matsien toisteisuus sekä turnausten merkityksettömyys kuitenkin syövät kokemusta. Selostajakopissa huudetaan samoja huonoja vitsejä alueesta ja kommentaattorista riippumatta, eikä aikarajojen selkeys jää huomaamatta. Olisikin mukava nähdä matseja, joissa sieppiä ei ehkä tulisi lainkaan mukaan tai välillä se ilmestyisi sekoittamaan pakkaa useamminkin kuin vain kahdesti. Tämä saisi ottelut tuntumaan sattumanvaraisemmilta.

Turnaukset itsessään eivät tarjoa kummoista viihdykettä. Tylypahkan keskinäinen tupamestaruus on ensimmäinen sekä paras miljöö, sillä se on kirjafanille Potter-menoa parhaimmillaan. Kolmivelhoturnajaisissa ei kirjojen perusteella laskettu kuin ruumiita, mutta kaipa senkin yhteyteen saadaan pieni pallopeliturnaus mahtumaan. Erityisesti MM-kisoista olisi sen sijaan suonut otettavan paljon enemmän irti. Kenties kuolonsyöjien ilmestyminen tai jokin muu pieni elementti olisi tarjonnut viihdykettä, sillä tällaisenaan se on vain sattumanvaraisten maajoukkueiden keskinäinen taisto. Esimerkiksi Espanjan kohtaaminen ei vain herätä samanlaista kutinaa kuin Durmstrangin tai Puuskupuhin murjominen. Onneksi eri turnausten areenat tuovat sentään erottuvilla ympäristöillään vaihtelua kokemukseen.

Quiddich Champions pyrkii selvästi olemaan kepeä verkkopelikokemus, johon pyritään saamaan pelaajat takaisin uudelleen ja uudelleen. Tässä osin onnistutaankin, sillä erinäisten haasteiden suorittaminen avaa mukavan määrän erilaisia kustomointiesineitä. Tutut hahmot, erilaiset vaatekerrastot sekä hauskat yksityiskohdat viihdyttävät enemmän kuin ehkä pitäisi. Ne voisivat silti lähteä Rocket Leaguen tavoin enemmän laukalle. Toivottavasti lisäkerättävää avautuu myöhemmin lisää. Onneksi tekijät ovat pitäneet ahneutensa kurissa, sillä mikromaksuja tai muita kaljuunasyöppöjä ei ole lainkaan mukana. Dumbledore antaisi tästä hyvästä 10 pistettä Warner Brosin tuvalle!

Harmillisesti nettipeli ei kuitenkaan innosta pidemmän päälle. Verkkohuispaajien määrä tuntuu olevan vaihteleva eikä laatukaan hurmaa. Osa pelaajista kärsii ilmeisistä yhteysongelmista ja matsit osoittautuivat hyvin epätasaisiksi. Itsehän en tunnetusti tee elämässä virheitä, mutta kun kohtaamisten tulokset tapasivat olla 100-0 tai 100-10 suuntaan tai toiseen, ei tasapaino ole kohdillaan. Halutessaan saa liittouduttua hyvien luutijoiden tai kavereiden kanssa omaksi ryhmäksi, mikä tietenkin helpottaa joukkuekemian luomista.

Harry Potter: Quidditch Champions on viihdyttävä ja kepeä näkemys suositusta fantasiaurheilulajista. Urheilulajina sen tasapainoisuus ja taktisuus jättää toivottavaa, minkä lisäksi yksinpelikampanjan sisältöön olisi suonut satsattavan enemmän. Tällaisenaan huispaus nappaa matsin tai kahden ajan illassa, mutta useamman tunnin sessiot tuskin imaisevat mukaansa. Mikäli PS Plus -jäsenyys on plakkarissa ja peli tuli lunastettua sen syyskuun tarjonnasta, kannattaa paketille antaa mahdollisuus. Tällaisenaan se on nimittäin markkinoiden parasta velhourheilua tällä hetkellä – ainakin Hogwarts Legacy 2:n saapumiseen asti.

Saatavilla: Nintendo Switch, PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)

YHTEENVETO:
*** / *****
Harry Potter: Quidditch Champions tuo rakastetun kirjasarjan klassikkourheilun kotisohville. Kepeä ja mielikuville suhteellisen uskollinen kokonaisuus olisi kaivannut enemmän lihaa luiden ympärille, mutta pienissä annoksissa se onnistuu rentouttamaan arjen vilinän keskellä.

Nykynuoriso vaihtoi pihapelit virtuaalihuispaukseen. Pilalla koko ikäluokka.