Age of Empires -pelien pääsuunnittelija Rick Goodman työryhmineen on saanut valmiiksi kauan odotetun ja melkoista hypeäkin keränneen Empire Earthin. Empire Earth on reaaliaikainen strategiapeli, jonka tapahtumat alkavat tulen keksimisestä (noin 500.000 EKR) ja jatkuvat useiden satojen vuosien päähän tulevaisuuteen. Ihan aluksi lienee parasta huomauttaa, että testikoneessa Empire Earth oli todella epävakaa ennen päivityksen asentamista, joten mikäli peli ei tahdo pysyä pystyssä, on syytä päivittää peli.
Empire Earth on perusperiaatteeltaan normaali strategiapeli, jonka pääosa-alueet ovat sivilisaation kehitys ja sotiminen vihollisia vastaan. Empire Earth heittää soppaan omia mausteitaan lisäämällä peliin monia asioita, joita ei muista reaaliaikastrategioista löydy. Empire Earthin tapahtumien laajuus hakee vertaistaan pelimaailmasta. Käsitteleehän peli koko ihmiskunnan historian 500.000-vuoden ajalta ja vielä muutaman sata vuotta tulevaisuuttakin. Peli on jaettu kahteentoista aikakauteen (periaatteessa 14, sillä maailmansodat on jaoteltu erikseen), joita kahlataan läpi neljän yksinpelikampanjan ja moninpelin voimin. Lisäksi pelistä löytyy mahdollisuus tehdä omia skenaarioita, joissa pelaaja voi valita pelin ominaisuudet hyvinkin vapaasti. Halutessaan pelaaja voi kahlata vaikka pelin jokaisen ajanjakson läpi kehittäen ja kasvattaen sivilisaatiotaan.
Vaikka pelin aikakaudet eroavat toisistaan melkoisesti, ei pelimekaniikka muutu juuri tippaakaan. Ihmiset kasvattavat ruokaa, hakkaavat puuta ja keräävät malmeja riippumatta onko kyseessä esihistoria vai nanoaika. Ainakin allekirjoittanutta tämä häiritsi joissain määrin, sillä olisin odottanut, että nanoajalla ollaan jo sen verran kehittyneitä, että tarpeiden keruu onnistuu huomattavasti helpommin ja tehokkaammin kuin 500.000-vuotta aiemmin. Muutenkin aikakausien väliset erot ovat lähinnä kosmeettisia, suurimmat muutokset tuntuvat löytyvän rakennusten ja yksiköiden ulkoasun muuttumisessa. Tietysti aseistus kehittyy keihäistä kivääreihin ja muitakin eroja on, mutta hieman suurempia eroja jäi kaipaamaan.
Pelimekaniikka noin yleisesti on muutenkin tuttua huttua muistakin reaaliaikastrategioista. Ensin rakennetaan kaupunkia, hankitaan tarvittavia resursseja ja tehdään sotajoukot, joilla lähdetään tuhoamaan viholliskansojen kaupungit. Yksiköiden tekeminen hoidetaan tuttuun tapaan muutamassa paikassa, joista yksiköitä työstetään kuin liukuhihnalta. Minkäänlaista yksiköiden välistä lisääntymistä ei tässäkään pelissä ole.
Sotilasyksiköiden tasapaino on melko hyvä, sillä oikein rakennetulla puolustuksella voi torjua suurenkin vihollisjoukon hyökkäyksen ja rushiminen ei toimi niin hyvin kuin strategiapeleissä yleensä. Tästä pitää huolen eräänlainen yksiköiden tasapaino, joka tarkoittaa, että jokainen yksikkö on tehokas tiettyä toista yksikköä vastaan, mutta miltei avuton kolmatta vastaan. Taitava strategi voikin voittaa huomattavasti omaa joukkoa suuremman vihollisjoukon lähettämällä oikeat yksiköt vihollisyksiköiden kimppuun. Aluksi taktiikka toimii usein hyvin, mutta hetken taistelun jälkeen taistelukenttä on niin täyttä sekamelskaa, että on parasta antaa hahmojen tappaa kaikkea mikä liikkuu.
Erilaisia yksiköitä ei pelissä olla säästelty. Yhteensä pelistä löytyy yli 200 erilaista yksikköä, joihin lukeutuvat esihistorian luolamiehet, keskiajan ritarit, nykyajan hävittäjät sekä tulevaisuuden taistelurobotit. Pelaaja voi myös päivittää miltei jokaista yksikköä lähinnä taisteluominaisuuksien osalta. Yksiköiden päivittämiseen kuluu tietty määrä resursseja tai sivilisaatiopisteitä, joita pelaaja saa sivilisaationsa kehityksen mukana. Normaalien yksiköiden lisäksi mukana on liuta ”sankareita”, kuten William Valloittaja, Elizabeth I sekä Patton. Sankareilla ei välttämättä ole mahtavia taistelutaitoja, mutta he ovat todella voimakkaita, koska heidän läsnäolonsa nostaa joukkojen moraalia ja he taistelevat entistäkin väkevämmin. Sankarin johtamalla armeijalla on etu jos heidän kimppuun hyökkää samanlainen armeija ilman sankaria.
Itse kaupungin rakentaminenkin on yksinkertaista. Aluksi pelaajalla on vain kaupungintalo tai vastaava ja muutama työntekijä, jotka sitten rakentavat uusia taloja ja keräävät talojen rakennukseen tarvittavia resursseja. Kyseinen konsepti ei siis eroa strategiapelien valtavirrasta. Kaupunkeihin voi kuitenkin rakentaa maailman seitsemän ihmettä, jotka tuovat sivilisaatiolle erilaisia etuja. Ihmeitä ei kuitenkaan rakenneta aivan mielivaltaisesti, vaan jokaisen ihmeen rakentaminen maksaa paljon ja niitä voi tehdä vain tietyillä ajanjaksoilla.
Empire Earthissä on neljä kampanjaa, joista jokainen käsittelee eri kansakuntaa ja ajanjaksoa. Kamppanjat ovat todella intensiivisiä ja mielenkiintoisia. Sivilisaation luotsaaminen on mukavaa puuhaa ja muutamaan otteeseen peliin tuli uppouduttua niin paljon, että pelistä havahtui vasta aamupostin kilahtaessa postiluukuun. Kun kampanjat on kaluttu läpi, löytyy pelistä vielä satunnaiskenttägeneraattori sekä moninpeli, jossa maksimissaan 16-pelaajaa voi ottaa mittaa toisistaan. Mikäli nämäkään eivät vielä riitä, voi pelaaja tehdä omia karttoja, skenaarioita, kampanjoita sekä jopa videopätkiä, jotka voi sisällyttää peliin. Editoreiden ansiosta voidaankin olettaa, että Empire Earth tulee saamaan pitkän elinkaaren Empire Earth -fanien julkaistessa omia kenttiään netissä.
Tietokoneen tekoäly on yksinpelikampanjassa tärkeässä asemassa ja Empire Earthissä tekoäly onkin korkealuokkaista, mutta. Tekoäly sortuu paikoitellen aivan käsittämättömiin virheisiin ja joskus tietokoneen ohjastamat sotilaat saa houkuteltua oman kaupungin muurien ulkopuolelle, jolloin muutama ampuma-asella varustettu yksikkö tuhoaa kevyesti vihollisjoukot.
Graafisesti peli on varmastikin upein strategiapeli kautta aikojen. Ei ainoastaan sen vuoksi, että grafiikka on uskomattoman kaunista ja eläväistä, vaan myös siksi, että kameralla kenttää voi pyöritellä ja zoomailla miltei rajoituksetta. Kaukaa katsottaessa pelaaja näkee helposti koko taistelukentän, mutta zoomin avulla pelaaja voi katsella tapahtumia ruohonjuuritasolta, jolloin pelaaja voi tarkistella pelimaailmaa viimeistä yksityiskohtaa myöten. Zoomatessa grafiikka ei edes muutu kovin rakeiseksi, vaan pysyy suhteellisen hyvän näköisenä kautta linjan.
Pelin äänimaailma muuttuu aikakausien mukaan. Nuijien mätkähdykset, tykkien pamaukset sekä talojen sortumiset kuulostavat juuri siltä, miltä tällainen tavallinen tallaaja voi olettaakin niiden kuulostavan. Puheetkin ovat ihan hyvissä kantimissa. Yksiköiden kommentit ovat suurilta osin samoja aikakaudesta riippumatta, mutta tietysti jokaisella aikakaudella on myös kommentteja, joita ei esiinny muilla aikakausilla. Myös taisteluista kaikuvat miekkojen kalinat sekä yksiköiden huudot kuulostavat ihan kivalta.
Summa Summarum. Empire Earth on todella mielenkiintoinen strategiapeli, jonka laaja tapahtuma-aika saa pelin tuntumaan monelta eri peliltä. Hieman suurempaa eroa aikakausien välillä olisi voinut olla, varsinkin resurssien kerääminen on samanlaista touhua aikakaudesta toiseen. Kuten edellä olevasta voi päätellä, ei Empire Earthistä löydy kovin pahoja ongelmia, mutta pelattavaa riittää pitkäksi aikaa ja mikä tärkeintä, Empire Earthin pelaaminen on mukavaa. Mikäli minun pitäisi valita joululahjalistalleni yksi peli, olisi se hyvin todennäköisesti Empire Earth.