Elder Scrolls III: Bloodmoon

01.08.2003

Keväällä 2002 ilmestynyt Morrowind oli yksi pelivuotensa merkittävimpiä julkaisuita. Kunnianhimoisen Elder Scrolls �sarjan tuoreimpana osana se vei pelaajat laajaan ja yksityiskohtaisesti kuvattuun fantasiamaailmaan, joka tarjosi erinomaisen ympäristön vapaamuotoisille ja monipuolisille seikkailuille. Vaikka peli tarjosi valtavan määrän tekemistä, se ei kyennyt tyydyttämään faniensa nälkää, joten Morrowind sai ensimmäisen lisälevynsä vain muutaman kuukauden ikäisenä. Tänä kesänä kauppoihin ilmestyi toinen laajennusosa, jonka kannessa komeilee enteilevästi lisänimi Bloodmoon.

Lisälevyn tapahtumat sijoittuvat jään ja lumen hallitsemalle Solstheimin saarelle, joka sijaitsee Vvardenfellin luoteispuolella. Kyseessä on syrjäinen ja karu maailmankolkka, jonka asujaimisto koostuu pääasiassa sotilaista, uudisraivaajista ja erämaiden pedoista. Kooltaan paikka on noin kymmenesosan alkuperäisestä pelin tutusta mantereesta. Niinpä lisälevyltä onkin turha odottaa valtavan laajoja kaupunkeja, joiden tutkimiseen ja ongelmien selvittelyyn on kulua tuntikausia. Sen sijaan tarjolla on erittäin seikkailullinen ja toiminnallinen paketti, jossa pelaaja pääsee vaikuttamaan koko saaren kehitykseen.

Uuden pelialueen ohella Bloodmoonin tärkein anti on ihmissusien tuominen Morrowind-maailmaan. Vampirismin tapaan kyse on sairaudesta, joka on parannettava kolmen päivän sisään tartunnan saamisesta. Muuten hahmo muuttuu terävillä kynsillä ja hampailla varustetuksi karvapalloksi, jonka on joka yö tapettava ainakin yksi pelimaailman asukas tyydyttääkseen verenhimonsa. Uudessa muodossaan sankari on selvästi tavallista tehokkaampi taistelija, mutta ei voi taikuutta, aseita tai esineitä. Lisäksi pelaajan on pidettävä huolta siitä, että kukaan ei pääse todistamaan muodonmuutosta ihmissudeksi tai takaisin. Sana nimittäin leviää nopeasti ja verenhimoiset hukat ovat pelimaailmassa vapaata riistaa.

Lisälevyn vahvuuksiin kuuluva tarina pysyy suppean mittakaavansa ja maanläheisen luonteensa ansiosta erittäin hyvin koossa. Se keskittyy ihmissusien ja näiden uhrien väliseen konfliktiin sekä Solstheimiin rakennettavan uuden siirtokunnan tulevaisuuteen. Pelaaja voi joko edesauttaa sivistyksen rantautumista jäiselle saarelle tai liittyä ihmissusien riveihin terrorisoimaan uudisasukkaiden elämää. Suhteellisen pienen pelialueen kohtalosta on helppo kiinnostua ja mahdollisuus vaikuttaa sen tulevaisuuteen toimii hyvin. Vaikka valintojen seuraukset ovat vain harvoin erityisen konkreettisia, pelaajan ratkaisut tuntuvat merkityksellisiltä eikä kaikkea ole käsikirjoitettu valmiiksi etukäteen. Lisäksi samojen tilanteiden tarkasteleminen sekä uudisraivaajien että ihmissusien näkökulmasta parantaa paketin elinikää jonkin verran.

Tehtäväsuunnittelu ei sen sijaan anna aihetta riemunkiljahduksiin. Pelintekijät ovat nimittäin säästelleet mielikuvitustaan ja turvautuneet lähes yksinomaan jo alkuperäisestä Morrowindistä tuttuihin ratkaisuihin. Varsinkin erilaisia saattotehtäviä on tarjolla turhauttavan paljon. Pelaajaa seuraavien virtuaalihenkilöiden tekoälyssä kun ei vieläkään ole hurraamista, vaan niillä paha tapa jumiutua ympäristöstä löytyviin esteisiin. Lisäksi muutamia lisälevyn tehtäviä kiusaavat pienet ohjelmointivirheet, joiden vuoksi esimerkiksi tapettavaksi määrätyt hirviöt eivät välttämättä ilmesty pelimaailmaan lainkaan. Muutamat lapsukset voi kuitenkin antaa anteeksi, sillä kokonaisuudessaan tarjolla on erittäin mielenkiintoista pelattavaa.

Solstheimin lakeuksia ei ole tarkoitettu aivan märkäkorville, sillä varsinkin saarta kansoittavat karhut ovat erittäin varteenotettavia vastustajia. Lisäksi lumisista erämaista löytyy paljon muitakin vihollisia, joiden kanssa on syytä olla tarkkana. Kestopisteet katoavat useimmissa kohtaamisissa paljon nopeammin kuin alkuperäisessä pelissä. Tarjolla on tuttuun tapaan jonkin verran tehtäviä, joista selvittämiseen ei tarvita taistelutaitoja. Nämä kuitenkin loppuvat suhteellisen pian, joten sankarikokelaan on syytä olla vähintään 20. tasolla ennen lisälevyyn tarttumista. Riittävän kokeneille seikkailijoille paketti tarjoaa kuitenkin useita kymmeniä tunteja uutta pelattavaa yhteen kaikkien aikojen laajimmista ja monipuolisimmista roolipeleistä.

Kokonaisuudessaan Bloodmoonia vaivaa kiusallinen tuttuuden tunne. Se lisää alkuperäiseen peliin käytännössä vain ihmissudet ja mahdollisuuden vaikuttaa yhden pienen siirtokunnan kehitykseen. Muut paketin sisältämät uutuudet, kuten päiväkirjan ja kartan käyttökelpoisuutta parantavat ominaisuudet, ovat lähinnä kosmeettisia lisäyksiä, jotka eivät ihmeemmin vaikuta varsinaiseen pelikokemukseen. Kaiken kokeneen Morrowind-veteraanin näkökulmasta Solstheim voikin tuntua häiritsevän tutulta. Vajaan 30 euron hintalapulla varustettuna Bloodmoon tarjoaa silti enemmän laadukasta pelattavaa kuin useimmat nykyiset virkaveljensä, joten huonona hankintana sitä ei voi pitää missään tapauksessa.