Kevyt pudotus – arvostelussa Destiny 2: Lightfall

Vuosien ajan eteenpäin porskuttanut Destiny 2 laajenee jälleen uudella lisäsisältöpaketilla.

Kohta kuuden vuoden ikään varttunut Destiny 2 on edelleen genrensä koukuttavimpia pelejä. Ihailtavalla vauhdilla laajentunut sekä vahvasti taitoon nojaava kevyt massiivimoninpeli on matkansa varrella kasvanut ja kehittynyt jatkuvasti paremmaksi. Muutamia heikompiakin lisäyksiä saanut teos nousi jälleen näyttävästi pelaajien suosioon edellisellä The Witch Queen -laajennuksellaan. Sisältörikkaan ja laajan lisäkampanjan jälkeen teoksen toiseksi viimeiseksi tarkoitetulta ladattavalta laajennuspaketilta on lupa odottaa suuria.

Syystä tai toisesta pelaajien ohjastamat valonkantajat päätyvät Neptunuksella sijaitsevaan Neomunan kaupunkiin. Kaupungin puolustajina toimivat Cloud Strider -joukot tarvitsevat akuutisti apua. Koko aurinkokunnan rauhaa uhkaava voima Caluksen Cabal-armeijat etunenässään on päättänyt aloittaa tuhon kierteen neonvaloissa kylpevän kaupungin kaduilta. Uuden pimeydestä voimansa ammentavan Strand-kykypuun ominaisuuksia käyttäen pahalaisten voimat olisi tarkoitus torpata.

Tarina itsessään on Destinylle tuttuun tapaan käytännössä täyttä dadaa ja kerronta tapahtuu lähinnä eri hahmojen monologeja toiminnan keskellä kuunnellessa. On valtavalla miekkamaisella kosmisella surffilaudalla ympäriinsä lenteleviä paidattomia jättiläisiä, cyberpunkahtava kaupunkimaisema ja päälaeltaan piimäistä nestettä taivaille tuprutteleva kaiken taustalla häärivä pääpahis. Paremmin mittavaan taustatarinaan perehtyneet varmasti ymmärtävät seikkailun kontekstista enemmänkin, mutta itselleni pääosa tapahtumista, hahmoista ja näiden tarkoitusperistä jäi lähes täysin hämärän peittoon. Vaikka Bungien tarinankerrontataidot ovat yleisesti vuosien varrella kehittyneet harppauksin, ei antia voida tällä kertaa kehua erityisen mukaansatempaavaksi.

Destinyä ei varsinaisesti kuitenkaan tahkota vuodesta toiseen sen syvällisen tarinan vuoksi. Bungien leirissä on aina hallittu räiskintämekaniikkojen toteutus, eikä pääteoksen sulavuudesta ole jouduttu lisäreidenkään parissa juuri tinkimään. Asetuntuma on edelleen alan parhaimmistoa ja useiden kekseliäiden tussareiden käyttäminen on aina yhtä intuitiivista. Jokaiselle kolmelle hahmoluokalle on laajennuksen myötä avattavissa myös uusi kykypuu Strand-voimien muodossa. Valitettavasti uudet kyvyt itsessään eivät lukeudu ainakaan omiin suosikkeihini. Isoimpana lisänä uusien voimien joukossa on heittoköyden tapaan toimiva lonkero, jonka avulla maastossa voi liikkua ja kiipeillä suhteellisen vapaasti. Ennakkoon melko paljon mainostettu ominaisuus ei tunnu erityisen hyvältä käyttää. Etenkin taistelun keskellä sen käyttäminen tuntuu pääosin kömpelöltä.

Neomunan cyberpunk-kaupunki uusine alueineen ei valitettavasti ole kovinkaan säväyttävä. Aiempien lisäpakettien ja pääpelin todella nättien näkymien rinnalla olisi toivonut näkevänsä jotain todella happoisia visioita. Lähinnä tylsistä laatikkomaisista rakenteista ja perinteisistä pilvenpiirtäjistä koostuvat ulkoalueet ovat kuin täysin eri teoksesta repäistyjä. Ajoittain esimerkiksi tekstuurit ovat niin yksinkertaisia tai pelkistetyn oloisia, että pelkäsin niiden jääneen latautumatta kokonaan. Konsolipuolella arvosteluavustajana toiminut Jaakko kuitenkin vahvisti, että grafiikka on yhtä tuhnuista myös siellä, joten kyseessä on ilmeisesti tarkoituksellisesti valittu tyyliseikka. Uudet hahmotkin näyttävät omituisen sarjakuvamaisilta aiempien realistisemmalla tyylillä toteutettujen mallien rinnalla. Uuden ja vanhan sisällön välillä on selvä kontrasti, eikä vaaka varsinaisesti kallistu uuden sisällön suuntaan positiivisessa valossa.

Noin kymmentuntinen kampanja itsessään loppuu kuin seinään. Tarinaa on tarkoitus jatkaa tulevilla sisältökausilla aina loppuvuodesta ilmestyvän viimeisen laajennuksen julkaisuun asti. Hitaasti avautuva seikkailu on ratkaisuna mielenkiintoinen, mutta sen tarjonnan laadusta tämänhetkinen kattaus ei ainakaan erityisen kovia lupauksia anna. Kampanjan lisäksi paketti tuo mukaan läjän uusia aseita, partioalueita ja täysin uuden raid-tehtävän, josta lisää erillisessä tekstiosiossa arvostelun lopussa.

Destiny 2 on tekniseltä toteutukseltaan edelleen erinomaisesti optimoitu kokonaisuus. Teos hyrrää ja kehrää nätimmin kuin persialainen rotukissa riippumatta siitä, onko käytössä kotitietokone vai pelikonsoli. Tietokonepuolella tuetaan natiivisti ultrawide-resoluutioita ja koko komeuden saa näyttävistä näkymistään huolimatta pyörimään korkeilla ruudunpäivitysnopeuksilla hieman vaatimattomammallakin kokoonpanoilla. Tiltin tehokoneen 3 440 x 1 440 -resoluutiolla päivitysvauhti pysyi grafiikkanupit kaakossa aina päälle sadassa, mutta useimmiten lähellä näytön 144 hertsin syketaajuutta. Budjettikoneella pakettia 1 920 x 1 080 -resoluutiolla ajaessa, nopeudet pysyivät päälle sadassa ilman sen suurempia herkkujen karsimista. Minkäänlaista tukea DLSS-, FSR- tai XeSS-tekoälyskaalaimille ei ole tarjolla, mutta en näe tätä kovinkaan suurena ongelmana touhun pyöriessä kauniisti ilmankin. Pelaajien välisiä kahinoita priorisoivat taistelijat saavat luonnollisesti touhun pyörimään vieläkin sutjakkaammilla vauhdeilla yksityiskohtia tinkimällä.

Heikohkosta annistaan huolimatta Lightfall lienee pääosalle Destiny 2:n aktiivisista pelaajista lähes pakollinen hankinta. Koko vuoden kausipassit sisältävänä paketin kyljessä myytävä laajennus antaa lopulta ihan mukavasti tekemistä kunnes tämänhetkisen tarinan päättävä The Final Shape julkaistaan todennäköisesti loppuvuodesta. Pelin satunnaisemmalle fanille kokonaisuutta on vaikea suositella ainakaan täyteen hintaan.

– Ville Thurman

Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (sivuäänitestattu: X)
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)

YHTEENVETO:
*** / *****
Kestosuosikiksi muodostuneen moninpelattavan räiskintäeepoksen todennäköisesti toiseksi viimeinen laajennus. Tarjonnaltaan ja audiovisuaaliselta anniltaan keskinkertainen paketti on heikkouksistaan huolimatta ihan passeli kokonaisuus. Toivottavaa kuitenkin on, että seuraava lisäsisältökattaus on teoksen ansaitsema joutsenlaulu.

—————

SIVUÄÄNI: XBOX SERIES X -VERSIO

Root of Nightmares Raid

Uusi kuuden pelaajan raid-tehtävä on yleensä monille se uuden Destiny 2 -laajennusosan kiinnostavin osuus. Lightfall-lisärin mukana tuleva Root of Nightmares jatkaa tarinaa samalla kampanjan aloittamalla sivuraiteella viemällä tiimin kohtaamaan taistelun vanavedessä ikiunestaan heränneen jumalilkiö Nezarecin. Ympäristönä toimiva The Travelerin maankaltaistamisvoimien muokkaama pyramidialus on jo ajatuksena laittanut selvästi kenttäsuunnittelijoiden mielikuvituksen laukkaamaan, sillä tuloksena on jotain aika uniikkia pelin historiassa. Nezarecin alus kirkkaine värimaailmoineen tuo pääsiäisen jo etuajassa, vaikkei se nyt ihan parhaiden raidien eeppisyyttä tavoitakaan. Sama omaleimaisuus näkyy myös tehtävästä saatavissa varusteissa, eikä Lightfallin aseita ja panssareita leimanneesta lievästä kierrätyksen mausta ole tietoakaan.

Itse tehtävä noudattaa varsin uskollisesti aiempien raidien perinteitä. Ensimmäinen kohtaaminen opettaa pelaajille keskeisen pelimekaniikan, jota sitten hyödynnetään ja sovelletaan muiden vääntöjen läpi aina lopussa odottavalle pomolle asti. Tehtävä on myös vaikeustasoltaan sieltä helpommasta päästä. Tästä kertoo jo sekin, että raidin läpäisi ennätysmäärä pelaajia julkaisua seuranneiden ensimmäisen 48 tuntia kestäneen kilpailujakson aikana. Vaikeustason pudottaminen ei varmasti miellytä kovimpia elitistejä, mutta Bungie on selvästi halunnut tuoda tämän hienon pelimuodon myös satunnaisempien pelaajien ulottuville. Hahmon voimakkuus ei tällä kertaa ole osallistumista rajoittava tekijä, vaan hahmo on riittävän voimakas, kunhan sentään lisärin pääkampanja on läpäistynä. Vaikka kuuden hengen tiimin kasaaminen rajoittaa jo aika lailla tehtävälle lähtöä, on silti järjetöntä, että näin iso osa koko Destinyn pelikokemusta on aiemmin ollut vain suhteellisen pienen pelaajakunnan ulottuvilla. Tehtävään on varmasti tulossa myös korkeampia vaikeustasoja tulevaisuudessa, joten kovempaa haastetta kaipaavat saavat varmasti myös haluamansa.

On vielä vaikea sanoa sitä, jääkö Root of Nightmares pysyväksi osaksi omaa tehtävärotaatiota. Kokonaisuutena se on silti ehdottoman positiivinen kokemus muuten aika keskinkertaisen laajennusosan rinnalla.

– Jaakko Koivurinta

Käytetyt arvostelukoneet:

Tehokone “Beast”
Prosessori: Intel Core i7 12700K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: Nvidia RTX 3080 10gig OC

Budjettikone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 16 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 6600

Jarnoa kiukutti uuden sisällön niukkuus niin, että olkapäähän kasvoi sarvi.

Lisää luettavaa