Unohdettu kuningas – arvostelussa Destiny 2: Forsaken

Bungie yrittää elvyttää avaruussaagaansa henkiin sarjan tähän mennessä kunnianhimoisimman laajennuksen avulla. Paketti lupailee laadukasta sisältöä ja suurta draamaa, mutta onko Travelerissa vielä virtaa kantamaan seikkailua lähiviikkoja pidemmälle?

Bungien avaruusräiskintä Destiny 2:n tarina saa jatkoa uuden Forsaken-laajennuksen muodossa. Pelin aiemmat lisärit olivat ainakin omalla kohdalla isoja pettymyksiä, eikä peli päässyt siihen käytetyissä tuntimäärissä lähellekään edeltäjänsä tasoa. Omat tunnelmat olivat teoksen julkaisun alla jo siirtämässä tätäkin Destiny-veteraania kohti raamikkaampia haasteita. Forsaken tuntuukin Bungien viimeiseltä mahdollisuudelta puhaltaa eloa vanhaan rahasampoonsa ja otettua oman kuninkaan paikkansa jaetun maailman räiskintöjen joukossa. Valitettavasti varsinkin jatko-osiensa kanssa pelinkehittäjällä on ollut taipumusta ottaa jokaisen eteenpäin vievän loikan vastapainoksi muutama hapuileva harha-askel takavasemmalle. Kaikeksi onneksi Forsaken on piristävä poikkeus sääntöön.

The Taken King -laajennus oli aikanaan valtava piristysruiske sarjan ensimmäiselle osalle, sillä laajennus uudisti väsynyttä jaetun maailman räiskintää isolla kädellä. Bungie pyrkii selvästi toistamaan temppunsa Forsakenin kanssa. Vyön alle iskevää draamaa tarjoillaan heti tarinan ensi hetkistä lähtien: valtava määrä vaarallisia konnia karkaa Prison of Eldersistä Awoken-kansan ilkiöprinssi Uldren Sovin johdolla. Homma muuttuukin puhtaaksi kostotarinaksi emoilevan kiilusilmäprinssin hirmutekojen seurauksena. Juoni on alkuasetelman jälkeen selvä: Sov on päästettävä päiviltä, minkä ohella vankilasta paenneet ilkiöt täytyy toimittaa takaisin tiilenpäitä lukemaan. Siinäpä sitä juonta sitten onkin yhden Destiny-lisärin tarpeisiin, ja homma toimii lyhyehkön mutta hyvin rakennetun kampanjan osalta sulavasti. Toki tarinan tynkä on vain alkusoittoa sille loputtomien haasteiden, sankarillisten tehtävien, etsintäkuulutusten sekä tietenkin uuden raidin itseään toistavalle kokonaisuudelle, mistä Destiny 2:n varsinainen sisältö muodostuu.

Millä tavalla Forsaken sitten uudistaa konseptia? Ensimmäisenä huomio kiinnittyy aseiden ja varusteiden kehittämiseen. Molemmista on tehty aiempaa monipuolisempaa ja huomattavasti hitaampaa. Täysin idioottimainen päätös tehdä saman merkkisistä aseista ominaisuuksiltaan samanlaisia on vihdoinkin kumottu, joten saman tarkkuuskiväärin voi löytää hyvinkin erilaisin lisäominaisuuksin varusteltuna. Kyseessä on erittäin tärkeä motivaattori näin paljon varusteiden keräämisen ympärille rakentuvassa pelissä. Myös mahdollisuus entistä laajempaan varusteiden modaamiseen miellyttää.

Täyskäännöksenä emopelin linjaan verrattuna satunnaisia esineitä putoilee nihkeästi, joten erityisesti eksoottiset varusteet ovat nimensä mukaisesti kohtalaisen harvassa. Guardianien voimakkuus nousee pehmeään tasokattoon asti varsin haipakkaan tahtiin, mutta kovimmat loppupelin sisällöt oikeuttaviin tasoihin pääseminen vaatii kymmenien tuntien pelaamista. Päivittäiset ja viikoittaiset aktiviteetit sekä etsintäkuulutukset tulevat hyvin tutuiksi ennen kuin hahmot ovat valmiita raid-tehtävä Last Wishin haasteisiin. Valitettavasti Bungien epäreilu satunnaisgeneraattori huolehtii edelleen tavaroiden jaosta, joten parannellusta tavarakokoelman käyttöliittymästä huolimatta turhauttavia pelihetkiä on edelleen luvassa. Teokselle tyypillinen itsetutkiskelu ja pelin järkevyyden kyseenalaistaminen ovat siis edelleen vahvasti iso osa kokemusta.

Varusteiden kehittämiseen tarvitaan edelleen paljon tuttujen tehtävien toistoja ja siksi onkin hyvä, että Forsaken laajentaa loppupelin sisältöä roimasti aiempaan nähden. Kaikkia pelin parhaita varusteita palkinnoksi tarjoavia aktiviteetteja ei todellakaan käydä läpi yhdessä illassa kolmella pelihahmolla, vaan yhdellekin hahmolle riittää mielekästä tekemistä joka tiistaisten resetointien välille helposti toistakymmentä tuntia. Valikoimassa alkaa olla jokaiselle jotakin, kun moninpelihaasteiden ja strike-tehtävien rinnalle on saatu myös paremmin yksin pelaaville sopivampia lainsuojattomien jahtitehtäviä. Nämä vankilasta karanneiden superilkiöiden metsästykset ja uudet eeppiset striket ovatkin Bungien parasta tehtäväsuunnittelua koko saagan aikana – jos siis raidit jätetään pois laskusta. Erityisesti Prison of Eldersissä tapahtuva Warden of None on unohtumaton seikkailu, joka pakottaa pelaajat eeppisen taistelun lomassa väistelemään ohi kiitäviä junia. Kontrasti on varsin jyrkkä uusien tehtävien ja pelilistalla välillä vastaan tulevien Curse of Osiris -lisärin tehtävien välillä, joten tehtäväsuunnittelun osalta Forsaken pyyhkii edeltäjillään lattiaa. Uusien superkykyjen ja varusteiden kehittämisen tarjoamien vapauksien myötä pelihahmo tuntuu myös jälleen todella voimakkaalta, minkä takia Destinyn pelaaminen nyt vaan on jälleen hauskaa.

Forsaken ei olisi Destinyn lisäosa ilman uutta avointa tehtäväaluetta. Tällä kertaa sellaisena toimii Awoken-muukalaisten piilotettu tarujen koti Dreaming City. Suurin osa loppupelin tarinasisällöstä sekä Last Wish -raidi sijoittuvatkin unelmoijien kaupunkiin, ja alueen tutkiminen tarjoilee paljon mielenkiintoista ihmeteltävää saagan taustatarinaan perehtyneille. Sellainenkin on edelleen teoksen taustalle piilotettuna, vaikka nämä lisärit päällisin puolin toistavatkin kyllästymiseen asti samaa tuttua kaavaa, jossa aina vaan isompi hirviö saapuu uhkaamaan viimeisen kaupungin puolustajia.

Entäpä sitten jatkuvista tasapaino-ongelmista kärsivä kilpailullisen moninpeli Crucible? Varsinaisia uusia pelimuotoja saadaan odottaa vielä myöhempään syksyyn, sillä Bungie tarjoilee pakettinsa pala palalta siinä pelossa, että kovimmat pelaajat tahkoavat kaiken sisällön puhki muutamassa viikossa. Mukana ovat vain klassiset lipunvaltaukset ja tappomatsit, mutta uusvanhana sisältönä joukkoon on sentään lisätty edellisestä osasta tuttu mahdollisuus yksityisiin matseihin kaveriporukan kesken. Ensimmäisten testien perusteella pelistä ei ole vielä noussut esiin mitään jumalaista asetta, jolla kaikki voittavat pelaajat tahkoaisi. Lisäksi vastustajat kaatuvat aiempaa nopeammin, joten Cruciblessa menestyminen ei vaadi enää käsi kädessä juoksemista, kun vastustajan saa massaylivoiman lisäksi yksinkin alas tarkalla aseen käsittelyllä. Kilpailullinen moninpeli muistuttaa nykyisessä muodossaan alkuperäisen pelin vastaavaa, mikä ei todellakaan ole huono asia.

Forsaken lisää moninpeliin myös mielenkiintoisen uuden Gambit-pelimuodon, jossa neljän hengen tiimit taistelevat tekoälyvihollisten lisäksi myös toisiaan vastaan. Gambitin perusajatuksena on tappaa aalloittain hyökkäävät tekoälyviholliset ja kerätä niiden areenalle jättämät poletit talteen. Poletit puolestaan talletetaan areenan keskellä olevan pankkiin. Kunhan kirstussa on riittävästi mammonaa, pelaajat pääsevät ottelemaan pääpomoa vastaan. Ensimmäisenä pääjehun tappanut porukka voittaa erän, kun taas ottelu voitetaan puolestaan kahdella erävoitolla.

Lisämausteena Gambit mahdollistaa säännöllisin väliajoin tapahtuvat yhden hyökkääjän invaasiot vastustajajoukkueen areenalle, jossa hyökkääjällä mahdollisuus tehdä tuhojaan parin kymmenen sekunnin ajan. Nappiin osunut invaasio sotkee vastustajajoukkueen peliä pahasti. Myös talletettavien polettien määrään liittyy kosolti taktiikkaa, sillä jokainen talletus lähettää Taken-vihollisen vastajoukkueen kiusaksi. Kulloinkin vierailulle lähetettävän ilkiön taso puolestaan määräytyy talletettavan polettimäärän mukaan. Kannattaakin siis katsoa missä kohdassa polettinsa tallettaa, sillä mukana olevat pelimerkit menetetään kuoleman korjatessa. Liian ahneen hamstraajan kohtalo on usein karu. Gambit onkin parasta mitä Destinyn kilpailulliselle moninpelille on tapahtunut vuosiin. Kyseessä on todella hauska ja taktinen pelimuoto paikallaan polkevan Cruciblen rinnalle.

Forsaken on erinomainen laajennus, joka tarjoilee isohkon hintalappunsa oikeuttavan määrän laadukasta pelattavaa varsinkin sarjan parissa pitkään viihtyneille. Destiny 2 on vihdoinkin siinä kunnossa, missä sen olisi suonut olevan jo julkaisussa ja jo toisen kerran saagan historiassa Bungie on tarvinnut hintavan lisäosan epäonnistuneen pelinsä korjaamiseen. Tällaisten teosten elinkaari on perinteisesti täynnä ylä- ja alamäkiä, mutta toivottavasti Forsaken myötä Bungiella päähän saatu mietintämyssy pitää sisällön laadukkaana myös tulevina kuukausina.

Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)