Hei me rakennetaan: budjettihintainen pelikone

Tietokoneharrastus on tänä päivänä helpompaa ja ennen kaikkea halvempaa kuin todennäköisesti koskaan aiemmin. Kasataan siis yhdessä kukkarolle sopiva pelimylly ja käydään samalla läpi koneen kasausprosessia.

22.03.2023

Yleinen harhaluulo on, että modernien tietokonepelien pyörittämiseen vaaditaan useiden tuhansien eurojen arvoinen tehokone. Totuus on, että myös huomattavasti pienemmällä budjetilla on mahdollista kasata varsin pätevä pelimylly. Pätevöittääksemme Tiltin pc-peliarvosteluja päätimme laittaa kasaan massiivisen voimajärkäleen rinnalle pienemmän, siromman ja tehoiltaan lähempänä peruskäyttäjää olevan kokoonpanon. Näin pyrimme vastaisuudessa arvioimaan pc-julkaisut sekä huippuosilla varustetulla kokoonpanolla että hiukan lompakolle ystävällisemmällä laitteistolla.

Samalla keräsimme löyhän ohjeistuksen itse koneen kokoamisprosessista. Kyseessä on käytännön kautta opittuihin tapoihimme pohjautuva kuvaus siitä, miten tietokone kootaan komponenteista yhdeksi kokonaisuudeksi. Tietopläjäys saattaa henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuen sisältää epäloogisuuksia tai omista tottumuksistasi poikkeavia toimintamalleja. Tässä kohtaa siis painotamme, ettei kyseessä ole varsinaisesti mikään kaiken kattava ohjepaketti.

LAITTEEN OSAT

Koneen suunnittelu kannattaa aina aloittaa käyttötarkoituksen pohtimisesta. Mikäli tarkoitus on pelaamisen ohella esimerkiksi striimailla tai vaikkapa editoida videoita, on esimerkiksi keskusmuistiin tai prosessoriin syytä panostaa eri tavoin. Nyt kasattavan tietokoneen pääpainona on kuitenkin pelaaminen, joten osat on valikoitu puhtaasti käyttötarkoitus ja hinta mielessä pitäen. Hintatavoite asetettiin noin 1 000 euron tietämille. Pätevä kokonaisuus on rakennettavissa pääosin käytettyjä osia käyttämällä ja esimerkiksi kotelon laadusta tinkimällä myös puolet halvemmalla.

Osat ja työkalut

Koska Tiltin arvostelijaremmin ykköskone pitää sisällään Intelin valmistaman prosessorin, halusimme niin sanottuun kakkoskokoonpanoon ehdottomasti AMD-ytimen. AMD:n prosessorit ovat yleisesti ottaen Intelin vastaavia hieman virtapihimpiä ja usein myös samassa teholuokassa astetta halvempia. Valittu suoritin määrittää tietenkin samalla myös käytettävissä olevien emolevyjen kavalkadin. 5-sarjan Ryzen yksiköt asettuvat jo hyvän tovin käytössä olleeseen AM4-kantaan, kun taas kilpailijan Core-tuotteet ovat vaihtaneet kantaa lähes jokaisen sukupolven vaihdon yhteydessä. Useilla jälleenmyyjillä on onneksi valmiita päivityspaketteja, joissa osat ovat valittuna valmiiksi niin, että niiden yhteensopivuus on taattu. Päädyimme hankkimaan Jimm’s PC-Storelta setin, joka sisältää Ryzen 5600 -prosessorin, Asuksen TUF Gaming 550-PLUS -emolevyn sekä kaksi Kingstonin kahdeksan gigaista 3 600 MHz nopeudella toimivaa RAM-muistikampaa.

Prosessori

Emolevyä valitessa on hyvä tarkastaa ainakin itse osan koko, siinä olevat liitäntämahdollisuudet ja prosessorin yhteensopivuus sen kanssa. Päivityspaketin mukana tuleva Asus Tuf Gaming B550-PLUS tukee kannaltaan AMD:n AM4-mallisia suorittimia. Sopiva kanta ei kuitenkaan aina takaa yhteensopivuutta, sillä emolevyn oma BIOS-ohjelmisto ei välttämättä tue kaikkia samankantaisia palikoita. Joissain tapauksissa BIOS-päivityksellä voidaan myös lisätä tuki uudemmille suorittimille jälkikäteen. B550-PLUS sisältää kaksi M.2-kiintolevyille tarkoitettua ja kuusi SATA-liitännällistä laajennuspaikkaa. Täten tallennustilaa saa lisättyä vaivattomasti melkoiset määrät. Lankkuun on ahdettu myös merkittävä määrä USB-liitäntöjä, tuki integroiduille näytönohjaimille ja lukuisia muita elämää helpottavia ominaisuuksia.

Emolevy

Edellä mainittujen osien lisäksi tarvitaan vielä virtalähde, tallennusasema, näytönohjain ja itse kotelo. Nykymuotoiset näytönohjaimet tuppaavat olemaan melkoisia virtasyöppöjä, joten on hyvä ainakin tulevaisuutta ajatellen hankkia jo valmiiksi tarpeeksi puhtia sisällään pitävä yksikkö. Peruskäyttöön riittää jo 600-wattinen palikka, mutta mikäli ei halua päivittää heti uuteen potentiaalisen uuden grafiikkayksikön myötä, suosittelemme tähtäämään sen yli. Tällä kertaa päädyimme kuitenkin valitsemaan Fractalin 660-wattisen yksikön, sillä saimme sen alennusmyynnistä huokeaan hintaan. Useimmat nykyiset virtalähteet ovat vähintään puoliksi modulaarisia, mutta valikoitu malli on täysin modulaarinen. Modulaarisuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että kaikki itse koneen komponentteihin kiinnittyvät piuhat ovat irrotettavissa kokonaan itse virranjakajasta. Täten turhia virtapiuhoja ei tarvitse kytkeä ollenkaan. Kiinteistäkään johdoista ei toki ole haittaa, mutta erityisesti ahtaampien koteloiden parissa työskentelyä pienempi piuhojen määrä helpottaa kummasti.

Virtalähde

Pelikonetta rakentaessa näytönohjain tuppaa olemaan tänä päivänä yksi merkittävimmistä ja kalleimmista osista. Huipputason grafiikkasuoritin voikin kustantaa enemmän kuin koneen kaikki muut osat yhteensä. Yleisesti ottaen markkinoilla on kolmen laitevalmistajan arkkitehtuuriin pohjautuvia kortteja. Nvidian Geforce-sarja on hintavin mutta samalla myös tehokkain. Tehojen myötä Nvidian kortit vaativat rinnalleen huomattavasti muita valmistajia tehokkaamman virtalähteen. AMD:n Radeon-tuotelinja puolestaan ei kurita kukkaroa tai virtalähdettä aivan samalla tavalla, mutta se ei suoriudu esimerkiksi vaativammista säteenseurantaefekteistä aivan yhtä suvereenisti. Viime vuonna myös Intel julkaisi oman ARC-korttien linjastonsa, jotka alun ongelmien jälkeen ovat paljastuneet hinta-laatusuhteeltaan todella mielenkiintoisiksi vaihtoehdoiksi. Kokoonpano sisältää kokoamishetkellä Nvidian Geforce RTX 2060 -kortin, mutta lopullisessa paketissa käytössä on AMD:n RX 6600 -yksikkö.

Näytönohjain

Pelaavan käyttäjän ei enää herran vuonna 2023 kannata missään nimessä valita tallennusmediakseen vanhanaikaista pyörivää HDD-kiekkoa. SSD-asemien hinnat ovat tippuneet vuosien varrella merkittävästi alaspäin ja ne ovat nopeudeltaan kovalevyjä huomattavasti sutjakkaampia. Pelejä pyöritellessä tämä näkyy suoraan esimerkiksi lataustaukojen pituudessa. Nykymallisilla emolevyillä on lähes aina ainakin yksi mutta yleensä useita M.2-laajennuspaikkoja, joihin modernin SSD-kiintolevyn kiinnittää suoraan ilman sen suurempia kaapelisotkuja. Laajennuspaikkojen ohella koneeseen voi liittää usein lisäksi lukuisia SATA-standardilla kytkettäviä vanhemman mallisia asemia. Budjettikoneeseen kiintoasemaksi valikoitui kaksi Kingstonin 500 gigatavua tallennustilaa sisältävä M.2 NVME -palikkaa.

SSD-asema

Keskusmuistin hinnat ovat tulleet merkittävästi alaspäin viime vuosina. Siinä missä aikoinaan muistikammoista sai maksaa itsensä kipeäksi, voi tänä päivänä sopivan kampaparin poimia jo huomattavan huokeaan hintaan. Valmiin päivityspaketin mukana tulleet 3 600 megahertsin nopeudelle sykkivät DDR4-kantaan sopivat 8 gigatavun kammat ajavat budjettitason koneessa asiansa jo paremmin kuin hyvin. 16 Gt on vielä toistaiseksi riittävä määrä 1080p-resoluutiolla pelejä ajaessa ja yhdellä näytöllä konetta käyttäessä. Lisämuisti on kuitenkin helppo tapa pidentää laitteensa käyttöikää. Muistikammat myydään nykyään lähes poikkeuksetta kahden palikan seteissä, sillä nykyiset prosessorit hyötyvät kahden eri muistikanavan samanaikaisesta käytöstä. Tästä johtuen määrällisesti saman muistikapasiteetin lisääminen vain yhtä kampaa käyttämällä aiheuttaa erityisesti AMD:n suorittimien kanssa merkittävää suorituskyvyn alenemista.

Keskusmuisti

Koteloksi valikoitui NZXT:n H5 Flow. Kyseessä on hieman keskitasoa kalliimpi paketti. Tarkoituksena on vaihdella kokoonpanon osia tarpeen mukaan useastikin, joten koimme hieman tilavamman mallin elämää jatkossa huomattavasti helpottavaksi tekijäksi. Aivan passeleita koppeja, jopa esiasennettujen tuulettimien kanssa voi hankkia alle 50 euron hintaan. Huomattavan halpojen koteloiden mukana tulee toki omat ongelmansa. Usein halpismalleissa piuhavetojen tekeminen siististi on mahdottomuus ja tilavuus on muutenkin rajallinen. Niukat sisätilat saattavat myös estää isompien näytönohjainten käytön kokonaan. Halvimpiin malleihin on myös hyvin harvoin mahdollista rakentaa tehokkaasti toimivaa ilmastointia. Toimivan ilmanvaihdon puute voi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa laitteiston suorituskykyyn merkittävästi.

Kotelo

KOKOAMISPROSESSI

Kokoonpanon osien yhteensovittaminen on yleisesti ottaen hyvä aloittaa asettamalla emolevy tämän mukana tulevan paketin päälle ja tutkiskella ensin lankun asettelua. Emolevyjen mukana tuleva ohjekirja on hyvä pitää esillä koko asennusprosessin ajan, sillä sen syvyyksiin piilotettu kartta piirisarjan liitännöistä nopeuttaa touhua kummasti. Itse levyyn ei välttämättä ole aina merkattua tarkasti liitäntöjen merkintöjä, joten pohjapiirrustusta seuraamalla eri piuhat löytävät oikeat paikkansa huomattavasti nopeammin kuin sokkona kopeloimalla.

Emolevyn kartta

Tapanamme on ollut korkata asennusprojekti kiinnittämällä itse suoritin emolevyn kantaan. Tämä työvaihe voi usein olla hieman jännittäväkin, sillä koska kallis prosessori on yksi laitteiston herkimmistä osista, voi noviisi pelätä tuhoavansa koko yksikön heti kättelyssä. Ohjeita tarkasti noudattamalla virheiden mahdollisuus on onneksi hyvin pieni. AM4-kannan laitteissa emolevyn kantaliitäntä muistuttaa hieman vohvelia ja herkät pinnit puolestaan löytyvät itse suorittimesta.

AM4-kanta

Prosessorin pinnit

Jotta suoritin voidaan asentaa, pitää emolevyllä sijaitsevan kannan kyljessä oleva kampi ensin avata. Tämän jälkeen sekä prosessorista että emolevystä tulee tarkistaa yksikön oikea asento. Kantaan ja siruun on molempiin merkitty kolmion muotoinen nuoli merkitsemään oikean asennon.

Huomaa vasemman alakulman pienen pieni kultainen kolmiomerkintä

Kun prosessori on asetettu emolevylle kiinni oikein päin, voidaan kampi kääntää takaisin alas ja lukita kannan kyljessä olevan klipsin alle.

Kiinnitetty prosessori

Koska päädyimme tässä kokoonpanossa käyttämään suorittimen mukana tulevaa perustason prosessorijäähdytintä, asennetaan se seuraavaksi. Kookkaamman tornijäähdyttimen asennus puolestaan on hyvä jättää hieman myöhemmäksi, sillä näin helpotat johtojen asennustöitä.

Prosessorijäähdytin

Mukana toimitetun jäähdyttimen prosessoriin kiinnittyvän osan pintaan oli jo tehtaalla pursotettu kevyt kerros jäähdytykseen tarkoitettua piitahnaa, joten tässä tapauksessa sitä ei tarvinnut itse lisätä. Mikäli tahnaa ei ennalta ole, tulee sitä pursottaa prosessorin pintaan noin herneen kokoinen täplä tai vaikkapa kevyt viiva. Oikeasta jäähdytystahnan määrästä väitellään usein, mutta hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että liian paljon on tässä tapauksessa parempi kuin liian vähän. Tahnaa on tarkoitus olla sen verran, että jäähdyttimen kiinnittäessä se levittyy paineen alla koko suorittimen pintaan tursuamatta juurikaan yli.

Esiasennettu piitahna

Jäähdyttimillä on useita erilaisia kiinnitysjärjestelmiä, joten asennuskehikoiden oikeaoppinen asento on hyvä tarkistaa mukana tulevasta ohjekirjasta. Lopulta tiukasti asennettu suorittimen päälle asennettu laite liitetään vielä emolevyyn. Emolevyyn kautta jäähdyttimen tuuletin saa virtaa ja sen pyörimisnopeutta voidaan hallinnoida tarpeen mukaan.

Prosessorijäähdyttimen piuha kiinnitettynä emolevyyn

Seuraavaksi voidaan kiinnittää keskusmuistikammat. Parhaan suorituskyvyn taatakseen on oikeat asennuskolot hyvä tarkistaa emolevyn käyttöohjeista. Mikäli levyssä on neljä muistipaikkaa, asennetaan palikat useimmiten vasemmalta katsoen toiseen ja viimeiseen loveen. Muisteissa itsessään on lovet, joiden avulla ne asettuvat paikoilleen vain yhdellä tavalla. Itse kiinnitys vaatii hieman voimaa. Oikein asentuessaan lovien päissä olevat kiinnikkeet naksahtavat suorastaan uhkaavan äänen päästäen paikalleen.

Muistikampa asennettuna

Seuraavaksi asennetaan itse kiintolevy. M.2-laajennuspaikkaan kiinnittyvä asema sujautetaan sopivaan kohtaan ja lopulta levy ruuvataan kiinni. Sopivan ruuvin löydät useimmiten emolevyn mukana tulevan tarvikepussin sisältä.

SSD-asema asennettuna

Vaikka tähän yksikköön ei SATA-liitäntäistä kiintolevyä vielä asennetakaan, päätimme silti kiinnittää yhden sen mahdollistavan piuhan valmiiksi. Johtojen lisäily jälkikäteen on usein melko työlästä, joten tämä asennusvaihe helpottaa mahdollisesti tulevaisuudessa häämöttäviä laajennustöitä.

SATA-kaapeli asennettuna

Seuraavaksi voidaan kiinnittää emolevyyn asennettavat virtapiuhat. Modulaarisen virtalähteen ansiosta piuhat voidaan yhdistää ensin yksikköön ja vasta aivan lopuksi itse virtapalikkaan. Kiinteät piuhat sisältävän yksikön kanssa on hyvä ensin katsastaa kotelon piuhaviennit ja suunnitella työjärjestys ne huomioiden. Emolevy itse saa virtansa 24-liitäntäisestä piuhasta, jollaisia ei ole virtalähteissä yleensä yhtä enempää.

Emolevyn virtajohto

Seuraavaksi emolevyyn asennetaan prosessorin virtapiuha, jonka liitin on sijoitettu useimmiten itse suorittimen yläpuolelle.

Suorittimen virtapiuha

Ennen kuin emolevyn asentaa itse koteloon, tulee lankun liitäntöjä suojaava io-suojus sijoittaa kopan takapaneeliin. Emolevyn mukana toimitettava levy sisältää näppärästi merkinnät eri liitännöistä, joten suojan lisäksi se myös helpottaa laitteiston käyttöä vastaisuudessa.

Io-suoja

Johtojen ja liitäntäsuojan asentamisen jälkeen lähes valmis paketti voidaan vihdoin pujottaa kotelon sisään. Oikean paikan löydyttyä voidaan kokonaisuus ruuvata kiinni.

Emolevy kotelon sisällä

Seuraavaksi on hyvä kiinnittää vielä irrallaan olevat virtajohdot itse virtalähteeseen. Tässä vaiheessa on myös hyvä tarkistaa näytönohjaimen vaatimat virtapiuhat ja kiinnittää tarvittavat kaapelit yksikköön. Lopulta virtalaatikko voidaan sujauttaa sille tarkoitettuun paikkaan ja ruuvata kiinni paikoilleen.

Virtalähde piuhoineen

Ennen näytönohjaimen asentamista on vielä hyvä kiinnittää kotelon tuulettimien ja etupaneelin piuhat emolevylle, sillä näiden asennuspaikat sijaitsevat usein näytönohjaimen alapuolella. Itse näytönohjaimen asennus puolestaan tapahtuu napsauttamalla kortti kiinni PCI-E-korttipaikkaan. Nyt asennettava RTX 2060 -kortti vaatii vielä erikseen 8-pinnisen lisävirtapiuhan toimiakseen.

Näytönohjain asennettuna

Kun kaikki on vihdoin kiinnitettynä, voidaan laitteen takapaneeliin yhdistää virrat, näyttöpiuhat ja tarvittavat lisälaitteet kuten hiiri sekä näppäimistö. Yleisesti ottaen kotelon sivupaneeleja ei kuitenkaan kannata laittaa kiinni ennen kuin laitteiston on ensimmäisen kerran nähnyt omin silmin käynnistyvän.

SE ON ELOSSA!

YHTEENVETO

Perustason asennustaidoilla ja pienellä mielikuvituksella varustettu aloittelija voi kuin voikin halutessaan rakentaa itse oman pelitietokoneensa. Kokoonpanonsa itse suunnittelemalla ja kasaamalla voi valmiisiin pakettikoneisiin verrattuna säästää rahaa ja samalla taata myös laitteiston päivitettävyyden. Konepellin alla hyrräävien osien tuntemus myös mahdollistaa potentiaaliset korjaustyöt ja päivitykset ilman kalliiden lisäpalveluiden pariin palaamista. Osansa tuntevan harrastajan on kohtalaisen helppo diagnosoida konetta vaivaavat ongelmat omatoimisesti.

Mikäli uskallusta puuttuu ja omat taidot epäilyttävät, internet on pullollaan eritasoisille harrastajille suunnattuja oppaita. Esimerkkeinä mainioista suomalaisista aihepiirin ympärillä pyörivistä kanavista mainittakoon io-tech ja JNS Tech (huomautus: JNS Tech ilmoitti juuri lopettavansa tubevideoiden tuottamisen.) Syvemmälle tekniikkaluolan uumeniin uskaltaville suosittelemme englanninkielisten RandomGaminginHD:n, Linus Tech Tipsin ja vaikkapa Dawid Does Tech Stuffin kanavien aktiivista seurantaa.

LOPULLINEN KOKOONPANO:

Kehräävä kissa

Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Emolevy: Asus Tuf GAMING B550-PLUS
Keskusmuisti: 16 Gt (2 * 8 G) Kingston FURY Renegade 3600 MHz DDR4
Päivityspaketin hinta ostohetkellä: 349 €

Näytönohjain: AMD Radeon 6600
Hinta ostohetkellä: 269 €

Kiintolevy: 2 x 500 Gt, Kingston NVMe M.2
Hinta ostohetkellä: 2 * 35 €

Kotelo: NZXT H5 Flow
Hinta ostohetkellä: 89 €

Virtalähde: Fractal ION+ 660P
Hinta ostohetkellä: 89 €

Hinta yhteensä: 866 €

Tuhannen euron budjetista jäi siis vielä 134 euroa käytettäväksi esimerkiksi hiirtä, näppäimistöä, kuulokkeita tai näyttöä varten!

Laite itsessään pyritään vastaisuudessa pitämään keskivertoisen pelikoneen tasolla, osia tasaisesti vaihdellen. Mahdollisesti tulevaisuudessa pyrimme hankkimaan Radeon-grafiikkakortin rinnalle myös Intelin ARC-kortin, jotta pääsemme testaamaan niille ominaisia XeSS-tekoälyskaalaimia.

Mikäli nyt kasattua pakettia olisi tarkoitus päivittää vastaisuudessa tehokkaammaksi, olisi se helppoa esimerkiksi keskusmuistia lisäämällä. Noin satasen verran enemmän näytönohjaimeen satsaamalla olisi kätösissä jo mahdollista pidellä vaikkapa Nvidian RTX 3060 -korttia, jonka tehot riittäisivät huomattavasti nyt asennettua RX 6600 -yksikköä pidemmälle. Myös tehokkaamman prosessorituulettimen hankkimalla suorittimen kellotaajuksia voisi ajaa pysyvästi korkeammalle, mikä repisi enemmän tehoa irti. Niin tai näin, tulemme Tiltissä jatkamaan näiden rakennusprojektien merkeissä tavalla jos toisellakin!

Ja kyllä, tästä eteenpäin Tiltin peliarvosteluissa otetaan aina – mahdollisuuksien mukaan – huomioon eritehoiset pelikoneet.

Tiltin kolmeen eri arvostelukokoonpanoon pääset tutustumaan tästä.

Seuraavaksi rakennetaan pieni pelinäppis: klikkaa tästä kyseiseen projektiin!

Lisäys 11.4.2023: Tämä artikkeli on luotu itsenäisesti ilman mitään yhteistyötä minkään tahon kanssa. Rakennetun tietokoneen jokainen osa on ostettu toimittajien omilla rahoilla.

Lisää luettavaa