Journey to the Savage Planet ei ole No Man’s Sky. Se pitää sanoa heti alkuunsa, sillä peli näyttää, tuntuu ja paikoitellen kuulostaa tismalleen samalta. Kaksikko on kuitenkin helppo erottaa toisistaan: No Man’s Sky on satunnaisesti rakennetuista ympäristöistä koostuva eloonjäämis-simulaattori, kun taas Journey to the Savage Planet on mukahauskalla huumorilla töhritty metroidvania.
Savage Planet tuntuu kokoonkarsitulta. Huumori on velkaa Portal-sarjalle, edistyminen on puhdasta Metroidia, visuaalinen ilme Sporesta ja yleinen fiilis No Man’s Skystä. Eihän mikään enää ole täysin omaperäistä, mutta välillä Savage Planet tuntuu jopa liian tutulta. Vähän kuin söisi lämmitettyjä tähteitä. Mikään ei varsinaisesti maistu pahalta, mutta ei myöskään niin hyvältä kuin ekalla kerralla.
Pelaaja haaksirikkoutuu tuntemattomalle planeetalle matkalla kohti uutta aurinkokuntaa. Reissun on rahoittanut maailman neljänneksi paras yhtiö tutkimusmatkailun saralla, ja koko operaatio tuntuu sekundalta. Budjettimatkailua on helppo kirota kun alus hajoaa osiin pakkolaskun myötä eikä siihen asennettu pirtsakka tietokoneen tekoälykään loista hienovaraisuudessa. Kun maankamaralle viimein pääsee, sosiopaattinen emolevy iloisesti ilmoittaa lähestyvästä kuolemasta.
Vitsien armoton tykitys alkaa jo hahmon valinnasta. Pelaajaa seuraava Glados-klooni pyytää valitsemaan matkustajien listalta oman kuvasi. Galleria on täynnä toinen toistaan räiskyvämpää karikatyyriä, seassa yksi äimistynyt labradorinnoutaja. Vastasin laimeaan vitsiin yhtä nasevasti ja valitsin koiran. Tästä eteenpäin hahmoni osasi vain haukkua, koska olin siis oikeasti älykäs piski avaruudessa. Naurun ja huokauksen välinen rajamaasto on häilyvä. Vaikka yksinpelissä ollaan tiiviisti kiinni ensimmäisen personaan näkökulmassa, moninpelissä vitsistä saa varmaan enemmän irti.
Mainosten mukaan peli kannustaa seikkailemaan ja oivaltamaan, mutta tällaista en planeetalla nähnyt. Seikkailu on alusta alkaen hyvin rajattu, eikä teos esimerkiksi anna mahdollisuutta ohittaa tiettyjä rajoja, vaikka siihen keinot olisikin. Näkymättömät seinät estävät etenemisen vähän väliä ja pakolliset pomotaistelut ovat kerrasta tylsäksi käyvää pakkopullaa. Parasta tutkimisessa on veikeät sähkölassot, joiden avulla viilettäminen saa kyynisenkin mörököllin hymyilemään. Vielä kun kontrollit olisivat sulavampia niin pelkästään liikunnalla pelastaisi paljon.
Tehtävä on yksinkertainen: alus pitää saada kuntoon kotimatkalle päästäkseen. Ikävä kyllä osat ovat lentäneet ties mihin, ja planeetalla tuntuu olevan muutakin älykästä elämää. Pienimuotoista mysteeriä seuraa ainakin osittaisella mielenkiinnolla, mutta varsinaista tarinaa peli ei tarjoa. Kokonaisuus toistaa samaa kaavaa alusta lähtien. Etsitään luonnonvaroja parempia työkaluja varten, joiden avulla päästään sitten uusiin mestoihin etsimään alukseen kelpaavia osia. Uuden kaman kanssa kipitetään takaisin alukselle, jossa älyttömän huonosti näytellyt mainos- ja opetusvideot yrityksen perustajalta testaavat pelaajan sietokyvyn rajoja. Näitä ei onneksi ole pakko katsoa. Sama pätee tutkijalta vaadittaviin performanssiarvioihin, joissa vastauksilla ei oikeastaan ole väliä. Kone nälvii keskenkasvuisesti takaisin riippumatta omasta vastauksesta.
Sinänsä mikään näistä asioista ei olisi omillaan ongelma. Tökerö huumori voisi toimia, jos sen vastapainona olisi aidosti kiinnostava seikkailu. Muilta ammennettut mekaniikat ovat täysin suvaittavia kunhan niillä tekee jotain uutta. Jopa kömpelöt kontrollit ja huonosti suunnitellut pomotaistelut ottaisi ilolla vastaan jos tietäisi, että kulman takana odottaa huikeita uusia näkymiä. Mutta Savage Planet ei tee mitään näistä. Se tyytyy menemään aina sieltä, mistä aita on matalin. Ensimmäinen paikallinen fauna on suloinen lintumainen pallukka valtavilla Disney-silmillä varustettuna. Missä tahansa muussa pelissä tämä voisi olla kiehtova ensikosketus uuteen maailmaan. Savage Planet sen sijaan on paljastanut korttinsa tähän mennessä täysin. Sen tietää olevan vain ajan kysymys kunnes tipuja pitää alkaa potkia tai syöttää muille.
Kun tämän on tajunnut, ei tuntematon planeetta maailmankaikkeudessa enää tarjoa mitään yllättävää.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kauhu, kielenkäyttö)
Tämän kesän rantamuoti vetää tipuja puoleensa.