VAROITUS: TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA EMOPELISTÄ
Valhalla oli jo ilmestyessään kertakaikkisen massiivinen teos. Lähes sadan tunnin mittainen pääkampanja oli rönsyilevä ja kunnianhimoinen mutta myös aavistuksen verran ylipitkä. Tarinan osalta moottori myös kävi melko usein lähes tyhjäkäynnillä. Usealle aikatasolle, mantereelle ja jopa todellisuuden sfäärille sijoittuva tarina ei varsinaisesti enää lopputekstien jälkeen kaivannut lisää pelattavaa. Kokonaisuutta kuitenkin laajennettiin pääosin onnistuneesti pääpelin jälkeen julkaistuilla kahdella lisäsisältöpaketilla ja useilla ilmaisilla lisäyksillä. Kumpikaan isommista paketeista ei kuitenkaan lisännyt itse tarinaan mitään merkittävää, vaan kyseessä oli lähinnä helposti unohdettavissa olevat sivuseikkailut. Kolmas maksullinen sisältöpäivitys, Dawn of Ragnarök, on laajennuksista lähes neljänkymmenen euron hinnallaan ylivoimaisesti kallein, laajin ja valitettavasti myös kaikkein heikoin.
Emopelin aikana päähenkilö Eivor paljastui jumalten kuningas Odinin reinkarnaatioksi. Varsinaisen päätarinan sijaan nyt arvostelun alla olevassa seikkailussa viedään loppuun tämän jumalkuninkaan saaga. Täten herkulliseen asemaan päättynyt päätarina ei saa koko paketin aikana minkäänlaista jatkoa. Odinin tai tuttavallisemmin Havin seikkailut olivat jo alkuperäisen paketin heikointa antia, joten lisärillä on kova työ yrittäessään vakuuttaa ostajat tarpeellisuudestaan.
Tarina saa alkunsa Surturin kidnapattua protagonistimme pojan, Baldurin. Raivoisasti maailmanlopun ennustuksista viis veisaten pelastusoperaatioon ryntäävät Odin ja Friga kuitenkin epäonnistuvat pelastusyrityksessään. Odin vetäytyy nuolemaan haavojaan Svartalfheimiin ja päätyy siellä auttamaan sorrettujen kääpiöiden kansaa. Kääpiöitä auttaessa mukaan kantoon tarttuu uusia varusteita, joiden mahdollistamilla kyvyillä Surtur kätyreineen olisi tarkoitus lopulta kaataa.
Uusi Svartalfheimiin sijoittuva alue on reippaasti isompi kuin kahden aiemman laajennuksen kartat yhteensä. Pelkästään kartan kokonaispinta-alan perusteella Ragnarök voisi hyvin olla oma itsenäinen julkaisunsa. Maisemat ovat ajoittain henkeäsalpaavan upeita ja paljastuupa kartan sisältä myös vaihtelua mukavasti. Valitettavasti kauniista näkymistä huolimatta sisällön osalta päädytään kuitenkin käytännössä vain toistamaan suoraan jo ennestään pääseikkailusta tuttuja tehtävätyyyppejä. Mukana ovat jälleen lyhyet sananvaihdot erinäisten yhdentekevien sivuhahmojen kanssa, noiduttujen esineiden tuhoaminen ja kevyiden lukkopulmien ratkominen. Oikeastaan vain pääpelin raivostuttava kivien pinoamiseen keskittynyt fysiikkasekoilu loistaa poissaolollaan; tämän voi sentään laskea laajennuksen parhaiden puolien joukkoon.
Tallennukseni ilmaisi pakettiin upotettujen tuntien määräksi 168 jo ennen Dawn of Ragnarökin korkkaamista. Ajatus mahdollisesti kymmenien tuntien pituisesta lisäseikkailusta ei suoraan sanoen tuntunut aloittaessa enää kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Lisäpaketin pituus ei kuitenkaan päätarinan osalta onneksi ole aivan niin pitkä kuin pelätä saattaisi. Lopputekstit rullasivat ruudulla jo itse asiassa suurin piirtein kymmenen tunnin hujakoilla. Lisäpelattavaa riittää vielä ainakin kymmenen lisätunnin verran, mutta pääteoksen tehtävätyyppejä loputtomiin toistavan täytesisällön mielekkyydestä voidaan olla montaa mieltä.
Kampanjan tarina itsessään on hämmentävän sekava, hajanainen ja heikosti kerrottu. Ajoittain narratiivinen poljenta toimii hyvin ja saadaanpa mukaan jopa hieman tunnettakin. Pääosan ajasta kokonaisuus tuntuu kuitenkin lähinnä löyhästi toisiinsa kehystarinalla nidottujen lyhyempien tarinoiden kokoelmalta. Valitettavasti jopa lyhyehköt limittäiset tarinat tuntuvat alkavan tyhjästä ja loppuvan kesken. Jopa päätarina tuntuu jäävän kesken ja suorastaan hämmästyin lopputekstien lävähtäessä ruudulle. Mitään niin kiinnostavaa seikkailun aikana kuitenkaan ei tapahdu, että jatkoa kuitenkaan jäisi kaipaamaan. Sarjan fanien pettymykseksi oikean maailman päätarinaakaan ei jatketa käytännössä millään tavoin, eikä Basimin ja Laylan kohtaloita avata ollenkaan.
Ubisoftilla on ajoittain liioiteltu maine keskeneräisten ja bugien vaivaamien tuotteiden julkaisemisesta. Yleisesti ottaen olen itse säästynyt pahimmilta ongelmilta, mutta Dawn of Rangarökin kohdalla allekirjoittanutkin joutui kokemaan tilanteen pahimmillaan. Ongelmat alkoivat jo asennuksesta, sillä lisäpaketti ei suostunut alkuun toimimaan testialustana olleella Xbox Series X:llä ollenkaan. Kahden uudelleenasennuksen jälkeen kampanja sentään lähti vihdoin käyntiin, mutta koko seikkailun ajan vastassa oli hämmentävä määrä muitakin ongelmia. Ajoittain toimintaa säestävä musiikki puuttui kokonaan, hahmomallit katoilivat, animaatiot tökkivät ja olipa paketilla pahana tapana myös kaatuilla ajoittain. Ottaen huomioon, että Assassin’s Creed Valhalla julkaistiin jo lähes puolitoista vuotta sitten, on laajennuspaketin teknisten ongelmien runsas määrä yllättävää.
Assassin’s Creed Valhalla: Dawn of Ragnarök on valitettava esimerkki siitä, että liika on todellakin liikaa. Samojen kaavamaisten tehtävien nakuttelu massiivisen pääpelin ja kahden edeltävän laajennuksen jälkeen aiheuttaa lähinnä ähkyn, joka jättää koko Valhallasta kokonaisuutena suuhun hieman huonon maun. Edellisiä lisäosia arvostellessani totesin, että sarjan olisi jo aika siirtyä eteenpäin, muuttaa kaavaa tai uudistaa kokonaisuutta reippaasti. Ragnarökin jälkeen vaihtelu tuntuu jo pakolliselta, sillä nyt tämä Assassin’s Creed Originsin aloittama sarjan uudistettu malli tuntuu totaalisen loppuun kalutulta. Vaikka isoimmat tekniset ongelmat saataisiin ratkottua, ei sekään onnistu pelastamaan Ragnarökiä yhdentekevyyden suosta. Valitettavasti tätä laajennuspakettia ei voi suositella oikeastaan edes sarjan faneille, satunnaisesta seikkailijasta puhumattakaan. Mahdollinen huhuttu välivuosi sarjan pääjulkaisujen osalta kuulostaa nyt koetun varjolla erittäin hyvältä idealta.
Saatavilla: PC, Playstation 4, Playstation 5, Xbox One, Xbox Series X|S (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (kielenkäyttö, väkivalta, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
** / *****
Dawn of Ragnarök on tylsähkö ja yllätyksetön lisäpaketti jo ennestään turhan massiiviseen kokonaisuuteen. Joskus liika on todellakin liikaa, ja tämän kattauksen kohdalla kannattaakin pohtia josko täyteen ähkyyn itsensä syöminen on enää kannattavaa.