Arvostelussa King’s Quest – ”sekä retro että nykyaikainen”

King’s Quest on pelisarja jolla on pitkä historia. Ensimmäinen sarjan peli, Quest for the Crown, ilmestyi jo vuonna 1983. King’s Questit ovat perinteisiä seikkailupelejä, joiden tyylilajina on kevyt satufantasia. 80- ja 90-luvuilla pelejä ehti tulla yhteensä noin kymmenen.

Nyt ilmestyvä King’s Quest on samaan aikaan sekä retro että nykyaikainen. Perinteisestä seikkailupelikaavasta on luovuttu ja tilalla on Telltale Games -tyylinen, interaktiivista piirrossarjaa muistuttava seikkailu. Animaatio on käsintehdyn kaltaista ja arvoitukset ovat helppoja. Pelaajan ei ole tarkoitus jäädä tuskailemaan, vaan peli liikkuu koko ajan. Telltalen tyyliin King’s Quest etenee osissa, joista on toistaiseksi ilmestynyt vasta ensimmäinen.

Telltalen kaava on kopioitu niin tarkkaan, että yksityiskohtien vertailu on mahdollista. King’s Questin keskustelut ovat yksinkertaisempia, mutta toimintakohtauksissa on vähän enemmän elämää.

Pelin kehystarinassa vanha isoisä kertoo lapsille tarinoita omasta elämästään. Tyyli on vankan sentimentaalinen. Isoisä, eli pelin päähenkilö Graham, ei koskaan tunnu olevan varsinaisesti vaarassa. Lohikäärmeitä ja muita uhkia toki on, mutta peli suojelee Grahamia.

Tarinallisesti pelissä kerrotaan uudestaan vanhojen pelien tapahtumia, joskus uskollisesti ja joskus ei. Ykköspelin kaivo ja lohikäärme ovat mukana, tosin kolmessa vuosikymmenessä visuaalinen puoli on ehtinyt kehittyä aika paljon komeammaksi.

Alkuperäisiin peleihin on paljon viittauksia, ja paikoin on pakko miettiä, kuinka suuri osa tämän pelin potentiaalisesta pelaajakunnasta on pelannut 80-luvun originaaleja. Myös pelin huumorintaju tuntuu vanhanaikaiselta. Tyylitellyt ritarit ovat hauskoja, mutta niissäkin on vahva kasarimeininki. Sanaleikkihuumoria pilkataan pelin sisällä, mutta sitä on parasta kyetä sietämään tai muuten pelaamisesta ei tule mitään.

King’s Quest on taas yksi tarinavetoinen, osissa julkaistava peli. Tässä kohtaa kaava alkaa olla jo varsin tuttu, mutta ainakin peli etenee leppoisasti. Se muistuttaa lämminhenkistä lasten satua. Tyylinsä vuoksi se saattaa vedota enemmän niiden lapsuusnostalgiaan, jotka ehtivät pelata myös alkuperäisiä pelejä.

Arvosana: 7

Lisää luettavaa