Arvostelussa Captain Toad: Treasure Tracker – ”Aarrejahdin ulosanti on tuttua Nintendoa”

Sienipipoisen Toadin aarteenmetsästyksestä saatiin jo esimakua Mario 3D Worldissä. Pulmapainotteiset minipelit olivat kelpo vaihtelua tasohyppelylle, mutta riittääkö aarrejahdista puhtia kokonaiseen peliin?

Pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen pulmapeli esittelee ripeällä tahdilla uusia mekaniikoita, ja alkupään simppelit ongelmat saavat varkain lisää potkua. Seikkailun tärkein jippo on kamerakulmassa. Joko ohjainta tai tattia vääntämällä kenttiä voi vilkuilla lähes mistä vinkkelistä vain.

Välillä pitää sörkkiä kosketusnäyttöä, jolloin katse seilaa kömpelösti ohjaimen ja tv:n välillä. Toki vaihtoehtona on pelata pelkältä ohjaimelta, mutta silloin tv:n tarjoama parempi grafiikka jää väliin.

Nintendolla on tapana käyttää laitteidensa potentiaali huippuunsa. Paikoitellen näppäily ja ohjaimen kääntely tuntuu silti turhalta kikkailulta. Perusteet ovat kuitenkin kohdillaan, joten Toadin tapauksessa temppuilun vielä sietää.

Peli onnistuu sekoittamaan rauhallista pohdintaa ja hieman toiminnallisempaa paahtamista. Tästä pitävät huolen sienivaltakunnasta tutut viholliset ja esineet. Sienipää ei suuren reppunsa takia ole yhtä ketterä kuin Mario ja muut sankarit, joten esimerkiksi hyppiminen ei luonnistu.

Pelkkä kentän läpäisy on vasta alkua, sillä todellinen porkkana on timanttien metsästäminen. Välillä varsin ovelastikin piilotettuja jalokiviä löytääkseen saa nuohota jokaisen nurkan. Tämän lisäksi jokaiseen kenttään on upotettu piilotettu haaste, joka tuntuu usein keinotekoiselta pelin pidentämiseltä. Haasteet vaihtelevat tietyn kolikkomäärän keräämisestä esimeriksi vihollisten katseilta välttymiseen. Joskus haaste suoriutuu vahingossa, mutta usein samaan kenttään joutuu palaamaan uudemman kerran. Peli ei suostu paljastamaan piilotehtävää ennen kuin kenttä on läpäisty kerran.

Pienestä toistosta huolimatta sisältörikkaan seikkailuin parissa ei ehdi kyllästymään. Sopivan kokoiset kentät kannustavat pelaamaan aina vielä yhden tason verran, eikä epäonnistuminen vie montakaan minuuttia takaisinpäin.

Aarrejahdin ulosanti on sitä tuttua Nintendoa. Söpöilyä katsoo ja kuuntelee ihan mielellään, vaikka sienipäät voisivatkin luopua alituisesta rääkymisestään. Kaikkiaan Toadin aarteenmetsästys on pirteä ja kepeä pulmapeli.

KEHITTÄJÄ
Nintendo

JULKAISIJA
Nintendo

TESTATTU
Wii U

MUUT ALUSTAT

ARVOSTELIJA
KALLE ESKELINEN

IKÄSUOSITUS
3+

PELAAJIA
1

PLUSSAT
PULMIEN MONIMUOTOISUUS

MIINUKSET
SIENIPÄIDEN RÄÄKYMINEN

PÄÄSTÖTODISTUS
Pirteää pulmailua sienikapteenin seurassa

ARVOSANA
8

LAJITYYPPI
Pulmapeli

JULKAISUPÄIVÄ
2.1.2015