Mielipide: Jatko-osien salat – paljastettu! Oletko samaa mieltä?

Jatko-osia, jatko-osia ja vielä lisää jatko-osia. Jatko-osat ovat tämän päivän markkinavaltti – ja miksipä eivät olisi?

Elämme yhteiskunnassa, jossa markkinointi on kaikki kaikessa. Siinä missä ennen uusista hiteistä ilmoitti viidakkorumpu, nykyisin niistä toitottaa kalliilla hinnalla hankittu järkyttävän kokoinen mainostorvi.

Kun pelinkehityspalaverissa edetään fläppitaululla kohtaan ”markkinointi”, kuullaan varmasti usein seuraava puheenvuoro.

”Mitä jos tekisimme sittenkin jatko-osan aiempaan hittiimme? Pelillä on jo valmista yleisöä, joten sen markkinointiin ei tarvitse laittaa niin paljon rahaa. Myös lehdistö uutisoi helpommin jatko-osista, koska siinä missä me joudumme markkinoimaan uutuuspelejämme, he joutuvat markkinoimaan uutisiaan. Valmiiksi kiinnostava uutisaihe menee kuumille kiville samalla tavalla kuin valmiiksi tunnettu pelikin. Rahansäästöä ja helppoa mediaa – miltäs kuulostaisi?”

Ja hei, herra kokouksenpitäjä, älä unohda, että jatko-osaa varten tarvitsee laittaa myös huomattavasti vähemmän uutta ajatusta peliin! Hahmot ovat valmiina, pelimekaniikka on valmiina, maailma on valmiina ja kaikki linjauksetkin on viittä vaille lyöty lukkoon!

Jos pelintekijät sitten oikeasti tahtovat viedä menestysbrändinsä uuteen suuntaan, niin eipä sekään niin haittaa: kutsutaan vain tuoretta painosta re-bootiksi, uudelleenlämmittelyksi. Saadaan tehdä pohjimmiltaan erilainen peli ja silti nauttia menneen työn hedelmistä.

Pahin mahdollinen jatko-osa

Jatko-osien kansoittamassa peliteollisuudessa on yksi jatko-osatyyppi alle muiden. Se alhaisin mahdollinen jatko-osa, se wannabe-jatko-osa, joka on oikeasti kaikkea muuta kuin jatko-osa! Itse asiassa kyseessä on anti-jatko-osa – prequel, esiosa!

En osaa yhtään sanoa, kuinka laajasti massat jakavat mielipiteeni, mutta minusta prequelit ovat pelien pohjasakkaa. Niiden ideana on ottaa kiintopisteeksi menestynyt pelitarina ja selittää tapahtumahistorian kautta, miten siihen pisteeseen päädyttiin. Oikeasti, onko mitään näin antiklimaattista olemassa? Olet pelastanut maailman jo kertaalleen, ja nyt uusi ”jatko-osa” antaa sinulle mahdollisuuden päättää, selviytyikö hahmosi menneisyydestään ennen maailmanpelastamista?!

Prequelit ovat merkityksetöntä interaktiivista takaumaa. Pelaajan pääkoppaa kuormitetaan luomalla tarinasta liian paradoksaalinen, mikä kitkee jännityksen ja mahdollisuuden nauttia pelistä täysillä. ”Tämä tapahtui aiemmin, mutta silti hahmoni henkikultaa uhataan… Jos nyt menen epäonnistumaan, niin eivätkö suorittamani uroteot tapahdukaan?” Ongelmaksi nousee myös se, että pelaaja tavallaan tietää loppujuonen ulkoa. Hahmo ei voi kehittyä valtavasti tai esimerkiksi kuolla, koska kyseessä on jo eletty aika.

Entä esiosien pelillinen anti? Ainakaan itse en uskaltaisi odottaa, että rakas hahmoni tiesi menneisyydessään jippoja ja temppuja, joista hän ei myöhemmin osannut uneksiakaan. Näin ollen mahdolliset pelilliset uudistuksetkin tuntuvat parhaimmillaankin kaksiteräisiltä miekoilta, jotka jälleen monimutkaistavat yksinkertaisen viihteen vaikeaksi käsitellä.

Kaunis, vieno pyyntöni pelintekijöille onkin seuraava: jos jatko-osan teette, niin jospas eteenpäin meette! Kiitos.