Wave Race – Blue Storm

10.05.2002

Kesän lähestyessä vesiurheilu alkaa olla kysyttyä tavaraa pelipuolellakin. Gamecuben julkaisupelien joukosta lomalaisten rentoutumistarpeeseen yrittää vastata Waverace: Blue Storm, mutta varsin keskinkertaisin tuloksin. Teknisesti toimivasta toteutuksesta huolimatta kaikkia kaahailupelien kliseitä noudatteleva skootterihurjastelu ei nimittäin pidemmän päälle ole kovin omaperäistä pelattavaa.

Pelin perusrakenne on suorastaan puuduttavan kliseinen. Sen sydämenä toimii sarjamuotoinen kilpailu, joka on jaettu kolmeen eri taitoluokkaan. Jokaisessa sarjassa ajetaan viidestä seitsemään kisaa. Ennen kutakin kilpailua pelaajalle annetaan sarjapisteistä riippuva sijoitus, johon hänen on vähintään yllettävä. Mikäli tavoitteeseen ei päästä, tie nousee armotta pystyyn ja pelaajan on aloitettavan urakka alusta. Onnistuneesta kilpailusta on puolestaan palkintona uusi rata ja koko sarjan selvittäneet pelaajat pääsevät uuden, entistä vaikeamman haasteen kimppuun.

Itse kisoissa kaahataan pitkin suhteellisen lyhyitä vesiratoja, joiden sijainnit vaihtelevat paratiisisaarelta suurkaupungin satamaan. Leveää vesiväylää ei voi hyödyntää täysin vapaasti, vaan sille on ripoteltu keltaisia ja punaisia poijuja, jotka on pujottelu-tyyliin ohitettava aina oikealta puolelta. Yhden poijun ajaminen väärin tiputtaa turbo-mittarin väliaikaisesti nollaan ja viiden virheen tekeminen keskeyttää kisan. Tarkkana on siis oltava, vaikka se ei arvaamattomassa aallokossa olekaan aina helppoa. Poijujen kiertäminen pitää kisat sopivan tiukkoina, mutta ajoittain niiden asettelu tuntuu lähinnä typerältä. Monet laajat vesialueet jäävät nimittäin hyödyntämättä punaisten ja keltaisten kellukkeiden muodostamassa sokkelossa.

Mielenkiintoiseksi ajamisen tekee useimpien ratojen muuttuminen kilpailun aikana. Eri kierrosten välillä sumu voi hälvetä, veneet ja muut kelluvat esteet liikkua paikasta toiseen ja veden korkeus vaihdella huomattavasti. Etenkin viimeisin vaihtoehto voi aiheuttaa pelaajalle melkoisia sydämentykytyksiä, sillä nopeasti laskeva vedenpinta tekee reiteistä kapeampia ja paljastaa yhä uusia esteitä vesiskoottereiden tielle. Vaihtelevimmissa kilpailuissa jokainen kierros on ajettava hyvin erilaisella tyylillä. Tämä nostaa pelin tunnelmaa parilla pykälällä ja tuo hieman potkua muuten varsin puuduttavaan pelikokemukseen.

Muuten Waverace jää hyvän, muttei mitenkään erityisen merkittävän julkaisun asteelle. Ratasuunnittelu on erittäin konservatiivista eikä se pääse missään vaiheessa irti ympyrän kiertämiseen keskittyneestä peruskaavastaan. Vaihtoehtoiset ajoreitit ovat jääneet muutaman lyhyen hypyn tasolle ja omaperäisempiä rataelementtejä nähdään vain parissa paikassa. Etenkin viime syksynä ilmestyneeseen Splashdowniin verrattuna tarjonta on varsin mielikuvituksetonta.

Vesiskootterin ohjaaminen tuntuu pelissä ainakin maallikon näkökulmasta katsottuna realistiselta. Pelkkä kaasun painaminen ja ohjaimen tatin vääntäminen ei riitä, vaan pelaajan on kiinnitettävä huomiota myös kuskin asentoon. Kallisteleminen puolelta toiselle auttaa menopeliä kääntymään nopeammin ja tavallista matalampi ajoasento saa sen puskemaan tehokkaammin aaltojen lävitse. Mukana on myös kiitettävä valikoima erilaisia stuntti-temppuja. Tavallisuudesta poiketen niitä ei kuitenkaan tehdä erityisiä temppunappeja painelemalla, vaan ohjaintatin ja muiden perusnappien avulla. Tämä vaatii pelaajalta hieman enemmän taitoa, mutta saa temppujen tekemisen tuntumaan realistisemmalta.

Kokonaisuudessaan ajotuntuma on hyvä ja skootterit reagoivat laineisiin erittäin uskottavaksi. Monille tämä on varmasti mieleen, mutta arcademaisesta pelityylistä pitävien kannattaa suhtautua asiaan varauksella. Ajokkia pomputtavien laineiden vuoksi skootteri ei nimittäin aina käänny pelaajan toiveiden mukaisesti, vaan saattaa loikkia eteenpäin pitkiäkin matkoja täysin holtittomasti. Tähän tottuminen vie aikansa ja kiristää varmasti joidenkin pelaajien hermoja. Toisaalta taitotason karttuessa aaltoja voi myös hyödyntää ja lisätä niiden avulla nopeuttaan. Skoottereiden turbo-ominaisuudesta huolimatta Waverace ei siis ole puhdasverinen arcade-kaahailu, vaan puolittainen simulaattori, joka vaatii kärsivällisyyttä ja opettelua ennen kuin vetisen ajomallin salat aukeavat.

Kolmen erilaisen sarjan lisäksi kilpailemaan pääsee myös kelloa vastaan. Muutamaa astetta mielenkiintoisemman haasteen tarjoavat kuitenkin stunttimoodi ja moninpeli, jotka lisäävät Waveracen elinikää mukavasti. Stunttimoodissa pisteitä kerätään temppujen lisäksi myös ajamalla määrättyä reittiä pitkin suurten renkaiden lävitse ja suoriutumalla radasta mahdollisimman nopeasti. Aluksi mielenkiintoiselta tuntuva temppuilu kaatuu pidemmän päälle kunnollisten haasteiden puuttumiseen. Pelkkä piste-ennätyksen kasvattaminen ei nimittäin jaksa kiinnostaa kovin pitkään. Moninpelissä rataa pääsee kiertämään niin perinteisten kilpailuiden kuin stunttienkin merkeissä. Homma toimii erittäin hyvin eikä ruudunpäivitys ala nikotella edes neljän pelaajan koitoksissa.

Graafisesti Waverace sen sijaan jättää hieman toivomisen varaa Gamecuben parhaisiin julkaisupeleihin verrattuna. Pääosassa oleva vesi on sentään erittäin komeaa katsottavaa, mutta ajajat ja ratojen ympäristöt eivät yllä aivan samalla tasolle. Silmään pistää etenkin niiden kankea animaatio. Esimerkiksi Arctic Bay -kentän miekkavalaat ponnahtelevat vedenpinnan yläpuolelle kovin epäuskottavan näköisesti. Myös öinen tähtitaivas näyttää jostakin Mario-sarjan pelistä lainatulta eikä oikein sovi Waveracen suhteellisen realistiseen graafiseen tyyliin.

Kaiken kaikkiaan Wave Race: Blue Storm on hieman sekalainen kokonaisuus. Sen vahvuuksia ovat jatkuvasti muuttuvat radat, hyvä pelattavuus ja realistisen oloinen ajomalli. Peliin ei kuitenkaan ole kovin helppo päästä sisään, sillä vesiympäristöön tottuminen vie väistämättä oman aikansa. Samalla mielikuvitukseton perusrakenne, persoonaton ratasuunnittelu ja vähäiset bonukset syövät pelin kiinnostavuutta uhkaavasti. Vesiskootteri-pelinä Waverace edustaa alansa huippua, mutta ajopelien joukosta löytyy parempiakin tuotoksia. Ostopäätös kannattaakin tehdä lähinnä sen perusteella, kiinnostaako vesihenkinen kaahailu vai ei.