Näytä mulle missä sul on raateluarvet – arvostelussa The Quarry

Supermassive Gamesin henkinen jatko-osa vuoden 2015 erinomaiselle Until Dawnille on vihdoin täällä. Paketti nojaa tehokkaasti studion vahvuuksiin, mutta kokonaisuus kompastuu myös ajoittain edeltäjänsä tavoin omiin jalkoihinsa. Tälle kesäleirille kuitenkin kannattaa kaikesta huolimatta lähteä mukaan.

05.07.2022

Erinomaisella tavalla interaktiivisten elokuvien genreä eteenpäin vienyt Until Dawn oli vuosikausien mittainen ongelmaprojekti, jonka valmistumiseen harva edes uskoi. Lopulta ilmestyessään se kuitenkin riemastutti genrefaneja kovasti ja poiki myös useita jatko-osia sekä sivuseikkailuja. Varsinaista täysimittaista jatko-osaa toivoneet ovat saaneet tyytyä saman studion pääosin mainioihin Dark Pictures Anthologyn osiin. Pienemmän budjetin ja mittakaavan peleinä DPA-sarjan teokset eivät kuitenkaan ole onnistuneet tyydyttämään täysin kaikkia fanien toiveita. Nyt julkaistu The Quarry pyrkii olemaan kaikkea sitä, mitä vuosien varrella on osattu toivoa.

Vietetään kesäleirin viimeistä päivää ja paikalla ovat enää leirin vetäjät ja näiden pomo. Monille vetäjinä toimineille nuorille on kesän aikana kertynyt jos jonkinmoista henkistä painolastia, eikä makuupussien heilutteluiltakaan ole voitu täysin välttyä. Porukan pakatessa jo laukkujaan lähtöä varten, päättää yksi ryhmän jäsenistä sabotoida autoa niin, että nuoret saavat vielä yhden yön aikaa bilettää lempeän kesän lämmössä ja puida potentiaalisia parisuhteitaan. Ryhmän ainoa aikuinen, David Arquetten erinomaisesti näyttelemä Chris Hackett, ei ole erityisen innostunut käänteestä. Hän tuntuu selvästi kammoavan jotain lähestyvässä yössä. Pakon edessä tämä kuitenkin suostuu jättämään nuoret omien ongelmiensa pariin sillä lupauksella, että nämä pysyvät yön yli ovet lukittuna leirin keskusmajatalossa. Koska kyseessä on kauhuseikkailu ja vieläpä vahva tribuutti 80-lukulaisille slasherpätkille, ohjainta kädessään pitävät gorehoundit tietävät, että jotain kamalaa on tulossa. Metsässä tuntuu vaanivan useita erilaisia uhkia, joista osa on inhimillisempiä kuin toiset.

Supermassive Gamesin edeltävien julkaisujen tapaan, varsinaista pelattavaa ei ole kovinkaan paljoa. Tärkeimmät pelilliset elementit ovat dialogivalinnat ja sitä kautta haarautuvan narratiivin jatkuva manipulointi oman mielensä mukaiseksi tai toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi. Ihailtavasti studio on edelleen alansa kärkinimi valinnanvapauden illuusion luomisessa, ja päätökset ainakin tuntuvat usein vaikuttavan tapahtumien kulkuun merkittävillä tavoilla. Arvostelua varten pelasin kokonaisuuden läpi kahdesti, joista toisella kerralla kokijoina oli itseni lisäksi kolme muuta kauhufania (kiitokset avustajille Maisa, Kaisa & Samu). Ilokseni sain todeta, että jo ihan alkumetrien pienetkin valinnat vaikuttavat tapahtumien kulkuun yllättävän paljon. Vaikka usein kyse on nyanssieroista, on kokonaisuutta huomattavan nautittavaa tökkiä uudestaan kerta toisensa jälkeen nähdäkseen potentiaaliset eroavaisuudet tapahtumien kulussa.

The Quarrya voi myös pelata huomattavan monipuolisin tavoin. Pääasiallisena pelimuotona on yhden ohjastajan muoto, jossa kaikkien hahmojen valinnat tehdään diktaattorin elkein. Huomattavasti perinteistä yksinpeliä mielenkiintoisempi on yhteistä elokuvailtaa simuloiva muoto, jossa jopa kahdeksan katsojaa voi ottaa osaa seikkailuun. Useamman pelaajan mukana ollessa voidaan jokaiselle nimetä omat hahmot tai laittaa peli arpomaan nämä satunnaisesti. Kokemus antaa passiivisen elokuvantuijottelun sijaan huikeaa lisäarvoa illanistujaisiin varsinkin silloin, jos joku pelaajista päättää alkaa juonittelemaan muiden päänmenoksi. Useat seikkailun aikana tehtävistä valinnoista saattavat nimittäin vaikuttaa muiden hahmojen selvitymismahdollisuuksiin merkittävästi. Myös esteettömyysasiat on huomioitu esimerkillisen hyvin. Tarjolla olevia tekstejä voi fonteista ja koosta lähtien muuttaa kokijoille sopiviksi. Kaikki tekstit valikoista dialogiin on lokalisoitu suomeksi ja onpa tarjolla jopa lukihäiriöisille suunnattu tekstitysformaatti. Myös reaktiominipelien vaikeustasoa ja vaativuutta voi muokata sopimaan erilaisille pelaajille sopiviksi niin, etteivät mahdolliset fyysiset esteet estä kokonaisuudesta nauttimisesta.

Tekniseltä toteutukseltaan kyseessä on toistaiseksi ainakin konsoleilla Supermassive Gamesin hiotuin kokonaisuus. Uusimmalla PlayStationilla toiminnan immersiivisyyttä lisätään DualSense-ohjaimen erityisominaisuuksien avulla, mutta muuten Xbox Series X tuntuu pyörittävän pakettia piirun verran tasaisemmin. Microsoftin konsolien natiivituki Dolby Atmos -äänille nostaa elokuvamaisen kokemuksen tasolle, jolle Pleikkari ei valitettavasti äänijärjestelmän puutteellisuutensa takia ainakaan vielä yllä. Aiempia pelejä ajoittain pahasti piinannut hiomattomuus loistaa poissaolollaan. Yleisesti ottaen kaikki liikkuu sulavasti kuin teflonpinnotteinen machete teinin keskivartalon läpi kesäyössä. Erään hahmon hiukset tuntuivat elävän täysin omaa elämäänsä väristen ja väpättäen ensimmäisillä kokeilukerroillani, mutta muuten varsinkaan grafiikkaan liittyviä ötököitä ei tämän kesäleirin aikana tarvinnut isommin lätkiä.

Tarinan puolesta maaliin osutaan useammin kuin ammutaan huteja. Täysiltä ohilyönneiltä ei kuitenkaan vältytä ja pieni kerronnallinen vauhdittaminen etenkin tarinan alkupuoliskolla olisi ollut paikallaan. Loppua kohden tahti onneksi kiihtyy järkyttävällä vauhdilla ja pelaajien valinnat pinoutuvat loppurypistyksen aikana kertakaikkisen traagisin seurauksin. Vaikkei juoni varsinaisesti tarjoa esimerkiksi legendaarisen Sleepaway Campin kaltaisia nakkitwisteja, on mukaan saatu mahtumaan sen verran erikoisia käänteitä, ettei genreveteraanikaan ihan kaikkea onnistu arvaamaan heti kättelyssä. Kehittäjille jaettakoon myös iso kiitos siitä, että mukaan on kirjoitettu myös heteronormatiivisesta mallista poikkeava romanssioptio, jollaisia harvemmin nähdään varsinkaan kauhuteoksissa.

Kieli on koko pelin keston ajan pääasiassa selvästi edeltäjiään enemmän poskella ja muutamat pienet tarinalliset kömmähdykset tuntuvat tästä johtuen lähinnä kunnianosoituksilta kauhugenren rakastetuille kasarikalkkunoille. Rooleihin palkatut ammattinäyttelijät ja kulttistarat tuovat mukana olollaan myös kokonaisuudelle ihan omanlaistaan arvokkuuden tunnetta. Maineikkaasta näyttelijäkatraasta nostettakoon esille jo aiemmin mainitun Arquetten ohella legendaarinen Lance Henriksen, kulttimaineessa kylpevä Ted Raimi ja aina hyytävä Grace Zabriskie.

Kehuttavaa olisi vielä musiikkivalintojen, valikkodesignin, äänimaailman ja uudelleenpeluuarvon saralla, mutta tässä vaiheessa arvostelua kantani lienee jo selvä. The Quarry on studion toistaiseksi nautittavin teos ja interaktiivisten elokuvien genressä yksi rehellisimmistä hedonistisista ilotteluista pitkään aikaan. Pakkaa siis aurinkorasvat laukkuun, vedä speedot jalkaan, livauta veitsenteroitin vyölaukkuun ja suuntaa auton nokka kohti Hackett’s Quarrya!

HUOMIO:
Pakettiin julkaistaan myöhemmin myös täysiverinen verkon kautta toimiva yhteistyöpelitila, mutta tätä emme valitettavasti vielä päässeet testaamaan. Verkkopelin toimivuudesta on luvassa vielä erillinen lisäarvio lähitulevaisuudessa.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

YHTEENVETO:
**** / *****
Studionsa kunnianhimoisin ja hauskin kauhuseikkailu onnistuu piristämään kesän muuten tylsähköä pelitarjontaa. The Quarry on Ihastuttavasti visuaalisilla ja auditiivisilla meriiteillään rehentelevä interaktiivinen elokuva pelillisillä elementeillä, joka toimii mainiosti esimerkiksi hyvän kaveriporukan yhteisen illanvieton tukena.

… vaan eipä osannut Annukka erottaa puumajaa paskahuussista.

Lisää luettavaa