Spyro: Enter the Dragonfly

20.12.2002

Spyro on tänä jouluna tekemässä useammankin uuden aluevaltauksen. Lohikäärmeen tuorein seikkailu Enter the Dragonfly on nimittäin sen ensiesiintyminen niin Playstation 2:lla kuin Gamecubellakin. Sarjan edellisten osien toteuttajan Insomniacin keskittyessä viilaamaan Ratchet & Clankia uuden Spyro-pelin kehitystyö uskottiin Check Six�in tehtäväksi. Valitettavasti studion vaihtuminen näkyy myös lopputuloksessa eikä Enter the Dragonfly pysty nousemaan läheskään edeltäjiensä tasolle.

Pelin taustatarina lähtee liikkeelle tutusta tilanteesta. Spyron arkkivihollinen Ripto keskeyttää lohikäärmeiden juhlallisuudet ja, lausuttuaan muutaman mahtipontisen kommentin, häivyttää kaikki valtakunnan sudenkorennot. Koska nämä pienet otukset ovat kaikkien tulta syöksevien liskojen voimien lähde, jonkun on lähdettävä pelastusreissulle. Tehtävä lankeaa luonnollisesti Spyrolle ja hänen uskolliselle kumppanilleen Sparxille.

Tästä tilanteesta lähtee liikkeelle erittäin tutuista elementeistä koottu seikkailu. Edessä on jälleen yhdeksän tason verran juoksentelua, hyppimistä, jalokivien keräilyä, vihollisten käristämistä ja erilaisten tehtävien suorittamista. Lisäksi pelaajaa viihdytetään toisinaan nopeutta vaativilla haasteilla ja sekalaisilla minipeleillä. Lyhyesti sanottuna mukana ei ole mitään, mitä Spyro-sarjassa ei ole nähty jo moneen otteeseen.

Tämä ei välttämättä olisi huono asia, ellei pelintekijöiden mielikuvituksettomuus olisi yltänyt sisällön suunnittelun lisäksi myös sen toteutukseen. Varsinkin kenttäarkkitehtuurista näkyy, että kyseessä on Check Six�in ensimmäinen peliprojekti. Vastaan ei tule oikeastaan mitään mielenkiintoista tai oivaltavaa, vaan suunnittelussa on tyydytty kautta linjan helppoihin ja yksinkertaisiin ratkaisuihin. Suurin osa kentistä koostuu laajoista alueista, jotka pitävät sisällään lähinnä jalokiviä, rikottavia esineitä ja hirviöitä. Lisäksi ne on yhdistetty toisiinsa vielä tylsemmillä käytävillä ja tasohyppelykohtauksilla. Minipelien ja haasteiden keksimiseenkään ei ole tuhlattu aivokapasiteettia, vaan ne koostuvat hyvin yksinkertaisista ja suoraviivaisista nopeuskilpailuista. Pelaajan tehtäväksi niissä jää lähinnä oivaltaa, miten Spyron matkantekoa voi sillä kertaa nopeuttaa.

Puutteistaan huolimatta peli onnistuu olemaan suhteellisen viihdyttävä kokemus ainakin muutaman kentän ajan. Tämä on ennen kaikkea ilkikurisen ja runsaasti populaarikulttuurisia viittauksia sisältävän huumorin ansiota. Esimerkiksi ensimmäisessä kentässä Spyron on pelastettava dojoilla joukko jääkuutioiden sisään vangittuja lohikäärmemestareita, joiden nimet vaikuttavat jokseenkin tutuilta. Mukana ovat mm. Jackie, Bruce, Lee ja Chow. Parissa paikassa irvailu tuntuu tosin menneen vähän liiankin pitkälle, sillä jänisten jyrääminen tankilla ei oikein sovi pelin tyyliin.

Teknisellä puolella julkaisu ei anna kovin mairittelevaa kuvaa kehitysstudion ammattitaidosta. Esimerkiksi kontrollit ovat pohjimmiltaan kunnossa, mutta Spyron tuskastuttavan laaja kääntösäde ja suunnanvaihdoksia laiskasti seuraava kamera aiheuttavat lievää päänsärkyä. Pelin grafiikka on suhteellisen siistiä, mutta sen päivitysnopeus ei pysy kovin tasaisena ja taivaalle ilmestyy toisinaan suuria mustia palkkeja. Lisäksi mukaan on pujahtanut muutamia erittäin kiusallisia bugeja. Näistä pahimpia ovat pienen lohikäärmeen taipumus pudota toisinaan pystysuunnassa liikkuvien tasojen lävitse ja koko pelin kaatuminen enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Musiikista vastanneelle Stewart Copelandille on sentään syytä nostaa hattua, mutta se ei riitä pelastamaan puolihuolimattomasti koottua pakettia.

Spyro: Enter the Dragonfly ei siis ole missään suhteessa edeltäjiensä veroinen julkaisu. Se on suunniteltu huonosti, toteutettu välinpitämättömästi ja julkaistu keskeneräisenä. Sen verran pienen lohikäärmeen taiasta on vielä jäljellä, että muutaman hetken pelin parissa viettää mielellään. Pidemmän päälle kyseessä on kuitenkin niin ongelmallinen ja toivottoman keskinkertainen julkaisu, että sen hankkiminen ei yksinkertaisesti kannata. Tämän joulun pelivalikoimasta löytyy paljon parempiakin tasohyppelyjä.