Siinä missä kilpailijat keskittyvät futuristisiin räiskintöihin tekee EA käännöksen taaksepäin ja johdattelee pelaajat sadan vuoden takaisiin ensimmäisen maailmansodan kauhuihin. Ruotsalaisen Dicen uutukainen Battlefield 1 on rohkea hyppy menneisyyteen, sillä ensimmäinen maailmanpalo on hieman harvemmin nähty taistelukenttä sotapelien saralla. Tuon aikakauden immersiivisen sotakuvaston luominen tinkimättä Battlefield-sarjan hauskasta räiskintäkokemuksesta tuntuu kovalta haasteelta, mutta Dice näyttäisi onnistuneen tehtävässään komeasti.
Battlefield 1:n yksinpelikampanja koostuu muutaman tehtävän mittaisista tarinoista, joissa pääsemme seuraamaan eri sotanäyttämöiden sankareiden kokemuksia. Jo heti ensimmäisestä tehtävästä lähtien tehdään selväksi se, miten arvoton ihmishenki ensimmäisessä maailmansodassa oli. Pointti menee hyvin perille näkökulman kiertäessä nopeaan tahtiin kuolevasta sotilaasta toiseen. Kuolema kuitataan vain kertomalla henkensä menettäneen nimi sekä syntymä- ja kuolinvuosi. Maanpinta on muuttunut upottavaksi kuravelliksi, tykistökeskitykset ovat tuhonneet ympäristön rakennukset ja siellä täällä leviävät vaaralliset vihreät myrkkypilvet. Tunnelma ja kuvasto ovat alusta alkaen kohdallaan. Kampanjan kertomista sotatarinoista mieleenpainuvimmat ovat brittiläisen tankkimiehistön seikkailut länsirintaman mutavellissä sekä Gallipolin tulihelvetin läpikäyminen australialaisen veteraaniupseerin näkökulmasta. Myös itse T.E. Lawrence hyppää toiminnan keskelle omassa Lähi-itään sijoittuvassa tarinassaan, jossa autetaan beduiineja näiden taistelussa osmaneja vastaan.
Sinne tänne hahmosta toiseen poukkoileva kampanja sisältää paljon hienoja hetkiä, mutta jää kokonaisuutena hieman ontoksi. Tarinoiden tarkoitus on esitellä pelin sotanäyttämöt ja opettaa pelaajalle eri aselajien perusteet. Battlefield-sarjaa ei muisteta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen mieleenpainuvista tarinoista, sillä kampanja on aina ollut enemmän tai vähemmän sivuroolissa ikään kuin moninpelin kylkeen pultattuna pakollisena lisänä. Näyttäviä ja henkeäsalpaavia hetkiä on toki luvassa, mutta Battlefield 1:tä ei pelkän yksinpelikampanjan takia kannata hankkia. Onneksi kilpailullinen moninpeli on joka suhteessa parasta battlefieldailua vuosikausiin.
Verkkomoninpeli on pelimuotojensa suhteen hyvin tuttu ja turvallinen Battlefield: mukana ovat lipunvaltaukset Conquestin ja Dominationin muodossa, etenemistaistelumuoto Rush sekä tietysti perinteiset tappomatsit. Aikakauden tunnelmaa luodaan ehkä hieman kikkaillen War Pigeons -pelimuodossa, jossa tiimit yrittävät saada eri puolille kenttää ilmestyvät kirjekyyhkyset haltuunsa, jotta voivat lähettää niiden avulla tulikomennot omalle tykistölleen. Kun kyyhkysen saa haltuunsa, kestää viestin kirjoittaminen noin puoli minuuttia, jona aikana linnun kantaja on koko vihollistiimin rajoittamattoman huomion kohteena. Lintujahti on turhan sekavaa toimintaa, joka jäi ainakin omalla osalla kiinnostavampien pelimuotojen varjoon. Mielenkiintoisin uutuus pelitiloista on selkeät rintamalinjat muodostava Operations, jossa hyökkääjillä on kolmen aallon verran resursseja vallata tietty määrä maa-alueita itselleen. Useamman kartan käsittävä Operations on lyhyimmilläänkin yli tunnin sessio, joka luo hienolla tavalla immersiota tuolle ajalle tyypillisestä sodankäynnistä. Lyhyiden rypistysten sijaan pelissä on kerrankin tavoitteellinen ja tiimipelaamisesta palkitseva taistelumuoto.
Moninpelissä pelaajilla on valittavana neljästä hahmoluokasta: panssarintorjunnasta päävastuussa olevasta rivijääkäristä, kenttälaastarista morfiinipiikkeineen, tulitukea antavasta konekiväärimiehestä sekä perinteistä sniputtajan roolia vetävästä tiedustelijasta. Kaikilla hahmoluokilla on myös vaihtoehtoisia varusteita, joten lääkärikin tarvittaessa vyöryttää juoksuhaudat kiväärikranaateillaan ja niin edelleen. Taistelukentällä on tilaa ja sopiva rooli jokaiselle, joten pelistä voi nauttia, vaikka ei olisikaan reflekseiltään se kaikkein nopein vihollisten kaataja. Uusia elementtejä taistelukentälle tuovat mahdollisuus luotien loppuessa rynnätä vihollisen kimppuun pistin tanassa hurjasti huutaen sekä kuolettavan myrkylliset kaasukranaatit, joilta pystyy suojautumaan ainoastaan vetämällä kaasunaamarin kasvojen suojaksi. Kaasunaamari päässä ei voi kuitenkaan tähdätä kovin tarkasti, joten koko ajan täytyy punnita onko sen vetäminen naamalle turvallista vai ei.
Conquestissa ja Operationsissa taistelukentällä on molemmilla osapuolilla myös rajallinen määrä raskaampaa kalustoa kuten tankkeja ja autoja. Tankit ovat varsin alkeellisia ja helposti hajoavia, mutta isompien metallihirviöiden sisuksiin saa mahtumaan vaikka koko oman viiden hengen ryhmän, mikä tarjoaakin mielenkiintoisia mahdollisuuksia taistelukentän dominointiin. Lentokoneissa piisaa valikoimaa yksipaikkaisten hävittäjien ja isompien pommikoneiden väliltä – ajalle tyypillisiä monitasomalleja toki kaikki. Turhankin ketterien lentokoneiden suhteen on annettu ehkä eniten siimaa hauskuuden suuntaan sotakoneiden suhteen ainakin näennäiseen realismiin pyrkivässä sarjassa. Peli myös tasoittaa puntteja pahasti alakynnessä olevan joukkueen suuntaan antamalla heille käyttöön kartasta riippuen joko raskaasti aseistetun panssarijunan, rannikkoalueet turvattomaksi tekevän taistelulaivan tai yläilmoista kuolemaa kylvävän ilmalaivan. Nämä harvoin kääntävät taistelun kulkua lopullisesti, mutta ainakin ne tekevät hommasta mielenkiintoisempaa. Kaluston ohella kotipesästä voi halutessaan karauttaa liikkelle myös hevosen selässä, jolloin kuvakulma vaihtuu kolmanteen persoonaan. Ratsastaja on melko iso maali, joten liikkumanopeutta kannattaa hyödyntää syöksyessään vihollisen kimppuun miekka viuhuen.
Battlefield 1 on Dicen näyttävin peli tähän mennessä. Lopputulos peittoaa jopa upean näköisen ja kuuloisen Star Wars: Battlefrontin. Ympäristö tuhoutuu pelissä ennennäkemättömän upeasti, tulipalot ja räjähdykset peittävät ympäristön sankkaan savuun. Tulitukselle herkkä ilmalaiva syöksyy tuhoutuessaan tulipallona tonttiin tasan siinä kohtaa, missä se sattui tuhonsa hetkellä olemaan. Pommien maahan tekemät valtavat kraaterit tarjoavat sopivia suojapaikkoja tulitukselta turvaa hakeville jalkamiehille. Pelin äänimaailma on takuuvarmaa Battlefield-laatua: taistelun ratkaisevilla hetkillä voimakkaaksi yltyvä sankarimusiikki virittää tunnelman tappiinsa. Dice ei ole aina selviytynyt peliensä julkaisuista puhtain paperein, mutta Battlefield 1:n verkkomoninpeli on toiminut alusta alkaen oikein hyvin ainakin Xbox Onella.
Vuosi on ollut todella antoisa räiskintäpelien suhteen, mutta Battlefield 1 kestää vertailun ollen varma valinta jokaisen genren peleistä pitävän pelihyllyyn. Yksinpelinä kokemus ei kanna kovin pitkälle, mutta verkkomoninpeli imaisi sarjan edelliseen osaan pettyneen arvostelijan mukaansa skeptisyydestä huolimatta todella nopeasti. Näinä hektisten scifi-räiskintöjen aikoina Battlefield 1 on todella tervetullutta vaihtelua tarjotaan. Useamman kymmenen tunnin jälkeen mieli tekee mahdollisimman pian takaisin taistelukentälle ollakseen valmiina pistinrynnäkköön, kunhan pilliin seuraavan kerran vihelletään.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One (testattu)
Ikäraja: 18