Will Wrightin ideoima SimCity on ollut yksi pelihistorian vaikutusvaltaisimpia julkaisuja. Siitä alkunsa saanut Sim-pelien sarja on säilyttänyt suosionsa ja viehätysvoimansa vuosien vaihtumisesta ja tekniikan kehittymisestä huolimatta. Viimeisin luku tässä menestystarinassa on ollut virtuaalielämää tarjoillut The Sims, mutta vanhaa mestariakaan ei ole vielä unohdettu. Sen uusin, juuri kauppojen hyllyille ilmestynyt versio kulkee nimellä SimCity 4.
Pohjimmiltaan kaikki on niin kuin ennenkin. Pelaajan tehtäväksi uskotaan virtuaalisen kaupungin suunnittelu, rakentaminen ja kehittäminen pienestä kyläpahasesta suureksi metropoliksi. Alussa käyttöön annettavat varat riittävät perus-infrastruktuurin luomiseen, minkä jälkeen kotipormestari on pääasiassa verotulojen varassa. Tiukan budjetin sovittaminen menoihin vaatii taitoa, sillä tehtäväkenttä on laaja.
Kaavoituksen lisäksi pelaajan on pystyttävä tarjoamaan kaupunkinsa asukkaille vettä, sähköä, palveluja, koulutusta ja työpaikkoja. Kaikkien näiden suhteen tarvitaan ennakkosuunnittelua, sillä esimerkiksi asukkaiden yleinen koulutustaso vaikuttaa siihen, millaisia yrityksiä yhteisö houkuttelee puoleensa. Raskas teollisuus kaipaa suhteellisen halpaa ja kouluttamatonta työvoimaa, kun taas korkean profiilin elektroniikkayritykset tarvitsevat asiantuntemusta ja panostusta kalliisiin opinahjoihin. Pelin viehätys perustuukin nimenomaan eri elementtien välillä tasapainotteluun ja vähitellen kasvavan kaupungin tarjoamaan onnistumisen tunteeseen.
Sarjan edellisiä osia pelanneille tarjolla olevat työkalut ja rakennukset vaikuttavat kuitenkin häiritsevän tutuilta. Suurin osa niistä nähtiin jo vuonna 1989 ilmestyneessä alkuperäispainoksessa eikä todellisia uutuuksia ole kuin pari kappaletta. Vanhoista vaihtoehdoista on kuitenkin tehty entistä yksityiskohtaisempia ja pelaajan mahdollisuudet vaikuttaa kaupungin kehitykseen niiden kautta ovat lisääntyneet. Jotakin tuntuu silti puuttuvan, sillä käytössä olevat työkalut eivät aina vastaa täysin kotipormestarin tarpeita.
Paketin mukanaan tuomat uudistukset keskittyvätkin enemmän pelikokemuksen kuin sen sisällön muokkaamiseen. Niistä merkittävin on uusi jumal-moodi, joka antaa pelaajalle mahdollisuuden muokata kaupunkinsa kasvuympäristöä vapaasti ennen rakennustöiden aloittamista. Ensimmäisillä pelikerroilla tämä ominaisuus tuntuu lähinnä tarpeettomalta kikkailulta, mutta tuntien karttuessa maaston editoiminen alkaa vaikuttaa koko ajan houkuttelevammalta. Näköalavuoret, millimetrin tarkkuudella sijoitettavat satamapaikat ja muut vastaavat yksityiskohdat auttavat suunnittelemaan kaupungit täsmällisesti omien mielihalujen mukaisiksi.
Toisen merkittävän uudistuksen ansiosta kotipormestari saa entistä yksityiskohtaisempaa informaatiota asukkaidensa elämästä. Kaupunkiin voi nimittäin majoittaa joko pelin mukana tulevasta valikoimasta valittuja tai suoraan The Simsistä napattuja simejä. Nämä alkavat elää omaa elämäänsä uuden ympäristön tarjoamissa puitteissa ja kertovat pelaajalle jatkuvasti sen vaiheista. Kommentteihin vaikuttavat niin terveyskeskuksissa esiintyvät jonot, lasten koulutilanne, lähistölle avattavat pikaruokalat kuin uudet kaatopaikka-alueetkin. Etenkin rakkaiden, itse kehitettyjen simien kohdalla tämä tekee pelaamisesta paljon henkilökohtaisempaa ja antaa kotipormestarille täysin uusia syitä paneutua kaupunkinsa kehittämiseen.
Lähestymistavan uudistamisen lisäksi myös pelimoottori on pantu remonttiin. Huippumodernia ja vapaasti pyöriteltävää 3d-grafiikkaa odottaneet joutuvat kuitenkin pettymään, sillä Maxis on pysytellyt edelleen tutussa ja turvallisessa isometrisessä näkökulmassa. Kaupunkinäkymää voi tarkastella neljästä eri suunnasta kiinteiden kuvakulmien asettamissa rajoissa ja zoomauskin hoidetaan asteittain. Tämä mahdollistaa tavallista yksityiskohtaisemman ja värikkäämmän grafiikan, mutta johtaa valitettavasti myös lievään tahmaisuuteen. Etenkin tarkempaan näkymään zoomaaminen vaikuttaa kömpelöltä, sillä vie hetken ennen kuin peli ehtii ladata ruudulle yksityiskohtaisemmat rakennukset.
Edellisten SimCityjen kankealle käyttöliittymälle on niin ikään näytetty ulko-ovea. Sen tilalle on tullut huomattavasti helppokäyttöisempi ja joustavampi malli, joka muistuttaa melkoisesti The Simsin vastaavaa. Kaikki työkalut, taulukot ja käyrät löytyvät nyt parilla hiiren naksautuksella. Eräistä ongelmista ei tosin vieläkään ole päästy eroon. Esimerkiksi vesijohtojen vetäminen on edelleen turhan monimutkaista ja epätäsmällistä. Lisäksi joidenkin palvelujen säätämistä vaikeuttaa se, ettei kaupunkinäkymää pysty vierittämään pienempien ikkunoiden ollessa avoinna.
Aivan moitteettomaan kuntoon SimCity 4:kaan ei siis ole saatu viilattua. Muutamista pikkuongelmista ja hirveistä taustamusiikeista huolimatta kyseessä on kuitenkin sarjansa paras julkaisu, jonka ansioita ei himmennä edes uusien rakennusten ja työkalujen puuttuminen. Uudet pelilliset ratkaisut toimivat hyvin ja tuovat virtuaalisen kaupungin johtamiseen hämmästyttävän paljon syvyyttä. Kotipormestarin pestiä ja yllättävän pitkiksi venyviä pelisessioita kaipaaville tulokas onkin varma valinta.
