Sylvester Stallonen parrasvaloihin nostanut Rocky-elokuvien sarja on nyt käännetty peliksi, joka on julkaistu kaikille uutuuskonsoleille. Kyseessä on siis nyrkkeilypeli, jossa seurataan kovia kokeneen nyrkkeilijälupauksen matkaa parrasvaloihin. Lienee sanomattakin selvää, että kyseessä on vahvasti elokuvalisenssiin nojaava peli. Ennakko-odotukset pelin suhteen eivät olleet kovin korkealla, sillä lisenssipeleillä on paha tapa olla parhaimmillaankin vain keskinkertaisia tekeleitä. Rocky jatkaa tätä perinnettä: se ei ole mikään huippujulkaisu, mutta ei ihan toivotonkaan tapaus.
Pelin nimikkohahmon lisäksi peli marssittaa nyrkkeilykehään 20 nyrkkeilijää, joista osa on elokuvista tuttuja ja loput pelintekijöiden mielikuvituksen tuotetta. Rockyn pääpelimoodi on movie mode, jonka juoni etenee elokuvien tapahtumien mukaan. Ensin mäiskitään pikkusaleissa, minkä jälkeen aloitteleva nyrkkisankarimme saa elämänsä tilaisuuden haastaa Apollo Greed, nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari. Apollon kohtaamisen jälkeen taistellaan mm. Venäjällä ja viimeinen ottelu käydään Rockyn oppipoikaa vastaan Philadelphian slummialueella. Juonta kuljetetaan muutamilla välinäytöksillä, jotka on revitty suoraan elokuvista ja väännetty FMV-muotoon. Välinäytökset varmistavat, että myös ne jotka eivät ole nähneet Rocky-elokuvia, pysyvät kärryillä pelin tapahtumista.
Matsien välillä Rockyn kuntoa on pidettävä yllä erilaisilla treeneillä, jotka parantavat mm. voimaa, nopeutta ja kestävyyttä. Treenien onnistumisen mukaan sankarimme ominaisuudet kasvavat 1-10 pisteellä, mutta mikäli joku treeni ei tunnu sujuvan sitten millään, pelaaja voi käyttää autotrain-optiota, joka nostaa haluttua ominaisuutta viidellä pisteellä.
Movie-moodin lisäksi pelistä löytyy kolme muutakin pelimoodia. Ensimmäisenä näistä on yksittäisen matsin sisältävä näytösottelu, joka toimii myös moninpelinä. Sparring Mode on harjoittelumoodi, ja Knockout Tournamentissa osallistutaan maksimissaan 16 pelaajan turnaukseen. Movie-mode on käytännössä pakko läpäistä ennen muihin moodeihin siirtymistä, sillä alussa miltei kaikki nyrkkeilijät sekä areenat ovat lukittuja ja ne avautuvat vasta Movie Modessa kertyvän menestyksen myötä.
Pelimekaniikka on tavattoman yksinkertainen. Kontrolleissa on neljä perusiskua, väistöt sekä torjunnat. Yhtä nappia painamalla suorat muuttuvat kuitenkin ylä- tai alakoukuiksi. Kun mukaan lasketaan vielä jokaiselta taistelijalta löytyvät superiskut, lyöntivalikoima kasvaa varsin kattavaksi ja monipuoliseksi. Erilaisia lyöntejä voi luonnollisesti yhdistellä monenlaisiksi komboiksi, jotka murskaavat vastustajaa tehokkaasti. Väistöt ja torjunnat jäävät sen sijaan vähäiseen käyttöön, sillä Rockyssä hyökkäys on paras puolustus.
Rocky ei ole kovin monipuolinen peli, mutta se ei ole mikään ihme, sillä nyrkkeily on nyrkkeilyä, ei mitään sen kummempaa. Vaikka pelin sisältö onkin melko yksipuolinen, peli ei silti ole ihan lyhyttä hupia. Movie Moden tahkoaa läpi kerran tai pari, ja silloin tällöin yksittäiset ottelutkin jaksavat kiinnostaa. Moninpelinä Rocky on parhaimmillaan, sillä kaverin kanssa käydyt nyrkkeilymatsit ovat erittäin intensiivisiä ruudun molemmin puolin. Todellista peli-iloa koetaankin juuri silloin, kun vieressä kiroava kaveri pyrkii epätoivoisesti nostamaan kanveesissa makaavan nyrkkeilijän takaisin taisteluun.
Pelin audiovisuaalinen anti on hivenen keskitasoa parempaa. Grafiikat ovat kaikin puolin mukiin menevää tavaraa ja muutamien nyrkkeilijöiden animaatioihin on saatu mallinnetuksi elokuvasta tuttua persoonaakin. Esimerkiksi Apollo Greed tuntuu liikkuvan hieman rennommin kuin muut, ja Rockyn jäyhä olemus on tallella. Jokaista matsia edeltävät nyrkkeilijöiden sisääntulot ja esittelyt, jotka eivät kuitenkaan säväytä. Sisääntulot eivät ole vain kuivia, vaan myös täysin turhia.
Äänipuolen parasta antia ovat iskujen osumista viestivät mäsähdykset, jotka eivät ehkä kuulosta kovin aidoilta, mutta kivuliailta kylläkin. Musiikki on suurimmaksi osaksi leffasta tuttua Gonna Fly Now?ta ja vastaavaa. Ihan kelpo tavaraa siis, mutta kun samaa biisiä kuuntelee sadatta kertaa niin tekee jo mieli vääntää volume-potikat nollille. Myöskään yleisö ei vakuuta. On se kumma, kun nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruudesta otellessa yleisö vain heiluu paikallaan, mutta ääntä heistä ei lähde juuri yhtään.
Kokonaisuutena Rocky on lisenssipelien parempaa kastia. Pitkässä juoksussa se käy tylsäksi, mutta pieninä annoksina se on mukavaa ajankulua.