(Kuva: Ubisoft San Fransisco / Rocksmith)
Ubisoftin Rocksmith on musiikkipeli, jonka ideana on korvata muovikitara oikealla kitaralla tai bassolla. Ajatuksena on selvästi opettaa pelaajille pisteiden keräämisen ohella oikeaa kitarointia.
Periaatteessa tämä vaikuttaa loistavalta. Rokkihittien paukuttamisessa sähkökitaralla on enemmän fiilistä kuin peliohjaimen rämpyttämisessä, ja peli seuraa soitettuja säveliä hyvin. Soundimaailmakin on oivallisen ryhdikäs ja kitarasoundeissa riittää potkua. Pelin edetessä pelaajalle avautuu lisää mahdollisuuksia muokata arsenaaliaan pedaaleilla ja vahvistimilla.
Biisivalikoiman rock-uskottavuus on moitteeton. Joukkoon mahtuu Rollareita ja Curea sekä modernimpaakin räimettä Musesta Red Fangiin. Näitä treenatessa pelaaja pääseekin käymään läpi laajan joukon soittotekniikoita. Treenitilassa biisejä voi harjoitella osa kerrallaan, täydentäen soitettuja nuotteja pikku hiljaa.
Rocksmithin ongelmana on kuitenkin aiempien musiikkipelien painolasti. Jos kyseessä on muovikitaran nappulat, värikoodit toimivat hyvin. Kitaran kieli ei kuitenkaan ole punainen tai vihreä, joten sen kanssa värikoodi on huono ratkaisu.
Kitaran kaulalta haettavan kohdan osoittaminen vaakasuunnassa on myös perua aiemmista peleistä. Niissä vasen käsi hakee viittä nappia, mutta oikeassa kitarassa nauhoja löytyy reilusti päälle tusina. Isompien kaulaa pitkin tehtävien hyppyjen kohdalla oikean nuotin hahmottaminen on hyvin vaikeaa.
Käyttöliittymä on erityisen kummallinen, kun ottaa huomioon, että kitaristit ovat tottuneet aivan toisenlaiseen esitysmalliin. Tabulatuurikuvauksen käyttäminen olisikin ollut tässä huomattavasti selkeämpää. Nyt Rocksmith on pelikansalle turhan soitannollinen ja muusikoille liian epäselvä.
Yhdessä olemattoman opastuksen kanssa tämä tarkoittaa sitä, että Rocksmith on vaikea oppia. Aloittelijoille on tiedossa kylmää kyytiä.
Rocksmith on peli, jolla on selvästi huikeaa potentiaalia. Hieno konsepti ja äänimaailma tekisivät tästä upean paketin, mutta kehno pelattavuus ja ankara vaikeusaste turhauttavat. Toivottavasti pelille saadaan jatko-osa, jossa nämä kömmähdykset on korjattu.
ARVOSTELIJA
RISTO PAALANEN
PLUSSAT
OIKEAT SOITTIMET
MIINUKSET
ANKARA OPPIMISKÄYRÄ
KEHNO OPASTUS
PÄÄSTÖTODISTUS
Harmillisen hankala kitarapeli, jonka kohdeyleisö rajoittuu jo osaaviin kitaristeihin.