Varaslähdöllä loppuvuoden rallipelitulvan alkukesästä aloittanut Rally Championship on pätevä arkadiralli, johon on sekoitettu niukasti simulaattoria. Kun auton hallinta on sisäistetty, ajokit liukuvat läpi vaikka minkälaisista mutkista. Vain tiukimmissa käännöksissä jarrupoljinta edes tulee ajateltua. Jälkimmäisiä aineksia löytyy lähinnä äärimmilleen pelkistettyä Gran Turismoa muistuttavasta uramoodista. Siinä aloitteleva kuski aloittaa ralliuransa paikallisralleista halvan ajokin omistajana. Palkintorahoilla talliinsa saa hankittua hintavampia ajopelejä, joilla irtoaa kilpailupaikkoja tuottavammilta ralliapajilta.
Sarjoja uralle mahtuu ajokokeenomaiset paikalliskisat mukaan laskien neljä. Jokaisessa sarjasa on kasvava määrä ajettavaa ja eläkkeelle vetäytyessä kuskilla on takanaan toista sataa kilpailua. Uramoodi kuulostaa eksoottiselta, mutta kovin erikoinen tapaus se ei ole. Mitään suurempaa merkitystä auton valinnalla, rahatilanteella tai edes ajokin säädöillä ei etenemisen kannalta ole. Lisensoituja ajokkeja mukana on vajaat kolmekymmentä, lopuilla lisenssirahoilla on saatu mukaan neljän ralliammattilaisen nimet. Valinnanvaraa on viritellyistä henkilöautoista ammattilaisten rallirautoihin. Eroja kulkupelien välillä on lähinnä vauhdissa, jota hitaammillakin riittää mukavasti. Lisäksi yritteliäs pelaaja voi tienata ajettavaksi kolme klassikkokotteroa.
Realismin sijaan pelin visuaalista ilmettä hallitsee pulppuava mielikuvitus. Harvasta ajopelistä löytyy yhtä rusaasti vaikuttavia yksityiskohtia ja kuvankaunista luontoa. Suomi esimerkiksi näyttäytyy neljän kentän osuudessaan vuorien ja syvien kanjonien halkomana jääerämaana. Oman jännityksensä lisäävät yllätykselliset esteet, kuten reitillä retkottavat puunrungot ja siltojen kaltaiset kapeikot. Kuskin löydettäväksi annetaan paikoittain jopa suoranaisia oikoteitä, joiden käytöstä ei sakoteta. Myöskään pidemmät koukkaukset pientareelle eivät menoa hidasta, eikä vastaan tule näkymättömiä valleja. Parilla kaupunkiradalla voi harhautua väärällä tielle tajuamattakaan sitä ennen kuin peli viskaa eksyneen kuskin takaisin reitille.
Säätiloja ja vuorokaudenaikoja on mallinnettu Skotlannin usvaisesta vesikelistä Afrikan kauniiseen iltaruskoon ja Lapin talviyöhön. Tingitty ei ole myöskään vaikuttavasti ryvettyvistä ralliajokeista, jotka on kopioitu lisensoiduista esikuvistaan tarkasti sisätiloja myöten. Kolareissa puskurit irtoavat pientareelle ja ajokit rypistyvät aaltopelliksi, mutta ajettavuudessa eivät suuretkaan törmäilyt tunnu kostautuvan. Auton uittaminen joessa tai kuiluun syöksyminen keskeyttää matkan vain pariksi sekunniksi. Hyytymään kotteroita ei tahtonut saada edes yrittämällä. Myös ratojen erot ovat lähinnä kosmeettisia — ajotuntuma talvisella pääkallokelillä ei merkittävämmin eroa maantieajosta.
Ajonäkymiä on tarjolla pari sisältä ja takaa sekä viidentenä puskurikamera. Komeassa uusintamoodissa kisoja voi katsella kuvakulmia vaihtaen, pikakelauksella tai frame-by-frame hidastuksena. Kuva päivittyy jatkuvasti sulavasti jopa moninpelissä jonka radat tosin ovat yksinpelin taidonnäytteiden rinnalla ankeampaa seurattavaa. Rally Championship jää kaipaamaan aavistuksen verran enemmän vaihtelua ja sisältöä, mutta omaa kaikki toimivan kaahailupelin ainekset; huikeat maisemat, vaivattoman ajettavuuden ja taidokkaasti suunnitellut radat. Vain tuhannesti kuultu ääniraita voisi olla toimivampi. Lokakuussa ilmestyvä Gamecube- versio tulee olemaan piristävä lisä konsolin niukassa ajopelitarjonnassa.
