Paluu juurille – arvostelussa: World of Warcraft Classic

Vuosien odotus on vihdoin päättynyt, kun Blizzard vastaa vanhojen fanien toiveisiin julkaisemalla World of Warcraftin Classic-version.

World of Warcraftin maailma on kokenut monia mullistuksia pelin historian aikana, kun useat lisäosat sekä niiden tapahtumat ovat muokanneet ympäristöä kukin omalla tavallaan. Nykyinen versio on kaukana lähtöpisteestä, joten osa pelaajista on haaveillut jo pitkään paluusta ”vanhoihin hyviin aikoihin”.

Nyt Blizzard viimein vastasi rukouksiin antaen pelaajille aikakoneen, jolla voi matkustaa viisitoista vuotta taaksepäin.

Julkaisupäivä lähti liikkeelle aika lailla odotettujen haasteiden kanssa – jos siis tarkoituksena oli simuloida myös alkuperäisen julkaisun tuskaa. Jos tämä ei ollut tarkoituksena, aliarvioi Blizzard roimasti Classicin suosion jo heti alkuunsa. Käytännössä kaikille servereille oli yli tunnin jono, eli pelaamisesta pääsi lähinnä haaveilemaan.

Jos ensimmäisten viikkojen aikana jaksoi jonottaa peliin pääsyä sen useamman tunnin, eivät haasteet toki päättyneet siihen. Serverien hurja ylikansoitus on jatkuvasti läsnä. Kaikille alkupään tehtäville on käytännössä jono, joten suurin osa ajasta menee odotellessa. Tämä generoikin ensimmäisten viikkojen aikana roima-annoksen meemejä ja twiittipuhinaa.

Blizzard teki korjausliikkeen lisäämällä uusia servereitä sekä tarjoamalla siirtoa ylikuormitetuilta pienemmille, mutta mahdollisuus tuli sen verran myöhään, että moni oli jo siinä vaiheessa luovuttanut. Tämän jälkeen tilanne kuitenkin onneksi rauhoittunut siten, että pelaaminen on jopa mahdollista ja jonotusaikakin on lähinnä enää ruuhka-aikojen ongelma.

Varsinaisesti pelatessa Classic on juuri odotusten mukainen nostalgiaryöppy. Maailma on palautettu takaisin aikaisempaan malliin, ja vaikka monet lisäosien muutoksista olivatkin tervetulleita, hivelee paluu vanhaan sielua jollain hyvin alkukantaisella tavalla. Ensimmäisten tuntien aikana keskittyminen ei todellakaan ole pelaamisessa itsessään, vaan ihan maisemista nauttimisessa.

Toki visuaalisesti pelin ikä näkyy vahvasti, kun graafisen teknologian viidentoista vuoden kehitys otetaan pois. Saumat ovat hiomattomia ja mallit yksinkertaisia sekä kulmikkaita aikakauteen tutulla tavalla. Toisaalta kevyet grafiikat ja yksinkertaisempi maailma antavat selkeän edun – peli kun pyörii nätisti myös vähän heikommalla koneella, eikä nykimistä tai ruudunpäivityksen putoamisia ole käytännössä ollenkaan.

Lisäosien poispudottamisella on vaikutusta myös pelattavan maailman kokoon, mikä osoittautuu kaikin puolin hyväksi asiaksi. Nyt matkan määränpää ei tunnu loputtoman kaukaiselta. Retail-versiossa lisäosien tekemistä on tarjolla niin paljon, että se tuntuu helposti saavuttamattomalta vuorelta, jota ei ikinä saa ylitettyä. Classicissa sisältö on rajoitteidensakin kanssa hallittavissa oleva kokonaisuus, mikä tekee pelaamisesta miellyttävämpää. Se myös madaltaa kynnystä lähteä peliin mukaan huomattavasti, ja teosta onkin varmasti hyvä syy kokeilla, mikäli paluu on houkutellut.

Toki aina on niitä, jotka rynnivät vain kohti loppupeliä mahdollisimman nopeasti, mutta ainakin itselle suurin ilo on ollut mahdollisuus edetä rauhassa tutkien ympäristöä ja nauttien nostalgian huumasta.

Nostalgian ohella yksi ehkä odotetuimmista ja kaivatuimmista ominaisuuksista paluussa vanhaan on sosialisointi – Classic kun ei tarjoa automaattisia ryhmänhakutoimintoja tai ”etsi raidia” -työkaluja, joilla retail-versiossa voi välttää kaikenlaisen keskustelun käytännössä kokonaan. Sen sijaan esimerkiksi yhteistyöhön perustuvat luolastot vaativat oikeata keskustelua kanssapelaajien kanssa, minkä ainakin teoriassa pitäisi rohkaista aktiiviseen sosialisointiin.

Ainakin lähtökohtaisesti tämä on toteutunut ihailtavan hyvin. Serverityypistä riippumatta pelaajien asenne on ollut todella positiivinen sekä avoin sosiaaliselle kanssakäymiselle, joten spontaania kanssakäymistä on ainakin tuntunut olevan enemmän. Classic on myös houkutellut luolistaan useita ihmisiä, joita ei ole aikoihin näkynyt. Vanhojen ystävien kanssa kuulumisten vaihtaminen on tuonut oman pienen positiivisen lisänsä kokemukseen.

Alkuvaiheen haasteista huolimatta Classic on hyvässä ja pahassa juuri sitä mitä se lupaakin. Kokemus on kuin aikamatka ajassa viisitoista vuotta taaksepäin, minkä lisäksi kaikki toimii siten kuin sen pitääkin.

Tämä on toki vasta alkua, sillä osa ominaisuuksista julkaistaan päivitysten myötä pikkuhiljaa alkuperäisen julkaisumallin tyyliin. Tiedossa on tuttuja haasteita niin raidien kuin PvP-päivitystenkin muodossa. Blizzardin mukaan tarkoituksena on tarjota mahdollisimman autenttinen kokemus, joka vastaa pitkälti sitä miten päivityksiä ja ominaisuuksia avattiin alkuperäisessä julkaisussa.

Kaiken kaikkiaan World of Warcraft Classic on kaikkea muuta kuin mitä nykypäivän MMO:lta odottaisi, ja se on sille sekä etu että haaste. Valitettavasti teoksen viehätysvoima ratsastaa hyvin vahvasti nostalgian voimin, eli uusille kohderyhmille sen houkutus tuskin säilyy. Käytännössä hupia on kuitenkin pitkäksikin ajaksi, mikäli ympärillä on ystäviä tai tuttuja joiden kanssa seikkailla yhdessä.

Jos peliin palaaminen on houkutellut, tarjoaa klassikkoteos oivan nostalgiaryöpyn. Mikäli se ei ollut tehtävälistalla valmiiksi, kannattaa koko härdelli jättää väliin.

Saatavilla: PC
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)

”Tsekkaa miten siistit kledjut löysin Tarjoustalosta kympillä!”