Nostalgiatrippi junnuvuosien suosikkiin – arvostelussa Final Fantasy VIII Remastered

Parikymppisiään tänä vuonna viettävä Final Fantasy VIII remasteroitiin juhlakuntoon. Tekevätkö uudistukset klassikosta entistäkin paremman?

Square Enixin kiistattomat kultavuodet sijoittuvat tukevasti 90-luvulle sekä vielä vuosituhannen alkuunkin. Japanilaisyhtiön klassikkoteoksia on uusittu aika ajoin syystä ja aiheesta, sillä erityisesti Final Fantasy -sarja kuuluu jokaisen pelaajan yleissivistykseen. Yksi on kuitenkin ollut pitkään poissa: Final Fantasy VIII:n uusintaa on manguttu jo pitkän aikaa. Onneksi Square löysi teoksen pölyisistä varastoista, joten virhe päästiin viimein paikkaamaan.

Todettakoon heti alkuunsa, että en varmastikaan ole täysin objektiivinen Final Fantasy VIII Remasteredin suhteen. Taival teoksen parissa alkoi ykkös-Pleikkarilla useita kertoja, mutta jostain syystä matka jäi kesken aina kolmoslevyn hujakoilla. Kaikesta huolimatta Squallin, Zellin ja kumppaneiden seikkailu on itselleni aina ollut ysin ohella viimeisistä fantasioista ”se ainoa oikea”.

Alkujaan vuonna 1999 julkaistu seikkailu on yhä sama vanha itsensä. Angstisen Squallin tähdittämä sankarikaarti koostuu SeeD-erikoisjoukoista, jotka pyrkivät saamaan ilkeän noidan hengiltä. Matkalle mahtuu toki käänteitä ja juonen lisäsyvyyttä, mutta päärooli ojennetaan kaikesta huolimatta sankarikaartin kasvulle. Squallin muuttuminen johtajaksi, Zellin aikuistuminen, Quistiksen paineet opettajana sekä muut murheet pitävät otteessaan. Samalla käy nopeasti selväksi, miten paljon kymmenvuotiaana junnuna missasikaan tarinan hienoudesta.

Final Fantasy VIII Remastered esittelee tukun tärkeitä ja kokemusta parantavia uudistuksia. Ensinnäkin pelaajan matkaan asetetaan tatteihin jemmatut kolme jekkua: nopeutus, satunnaismättöjen poisto sekä taisteluavustus. Näistä viimeisin pitää soturikolmikon täysissä ruumiin ja sielun voimissa kunhan vihollisen isku ei koidu suoraan kuolemaksi. Systeemi tekee pelistä toki läpijuoksun, mutta samalla tarjoaa mahdollisuuden tarinan näkemiselle ilman turhaa hermojen koettelemista.

Kiistatta merkittävin peli-iloa parantava lisäys on kuitenkin kolminkertainen nopeutus. Eihän siitä mihinkään pääse, että alkuperäinen teos oli ja on hidas kuin maanantaiaamu. Uusioversiossa Guardian Force -jumalhahmojen animaatiot, maailmalla tepastelut sekä taisteluvuorot noin yleisestikin rientävät silmissä sopivaa vauhtia. Arvostelusessiota vierestä seurannut ja sarjaan perehtymätön oli tosin kiristyneen tempon kanssa ihmeissään, mutta kokemuksena Remastered-teos on valovuosia alkuperäistä paremmalla tolalla.

Kuten nimen Remastered-loppuosa viittaa, on pakettia hiottu myös ulkoisesti. Tekstuurit, animaatiot ja hahmot ovat entistä tarkempia, mutta eihän teosta siitäkään huolimatta voi kauniiksi kutsua. Final Fantasy VIII:n realistisempi tyyli ei yksinkertaisesti ole vanhentunut yhtä arvokkaasti kuin IX:n fantasiamaailma. Kaikesta huolimatta uusioversion pelaaminen on jo pelkästään maailman eläväisyyden vuoksi aiempaa kiinnostavampaa kuin koskaan aiemmin. Nurkkiin jemmatut kätköt ja salaisuudet näkyvät entistä paremmin, joten enää ei ohita tärkeitä esineitä pelkästään graafisen suttuisuuden vuoksi.

VIII:n upeus on yhä edelleen sen salaisuuksissa. Nurkkansa huolella nuohoavat löytävät kymmenien tuntien aikana kokoelmiinsa niin GF-jumalhahmoja kuin pelaajakorttejakin. Vaikka näistä jälkimmäinen on sinänsä ”vain” kenties kaikkien aikojen paras roolipeliin ympätty sivuaktiviteetti, kerää lappusia mieluusti. Sen sijaan niin hahmojen kykyihin kuin tietysti taisteluihin tehoa tuovat GF-otukset ovat tuiki arvokkaita. Siren, Carbuncle sekä muut vain kerran tarinan aikana tarjolle tuotavat yliluonnolliset voimat saa toki loppupomon häämöttäessä vielä haalittua, mutta otusten harvinaisuuden takia silmät on syytä pitää auki jokaisessa pomotaistossa.

Final Fantasy VIII on vuosikymmenten jälkeenkin tunnelmallinen, tarinaltaan kiehtova ja ennen kaikkea pelattavuudeltaan huikea seikkailu. Vaikka nostalgialasien painolasti on toki painanut nenään heleän punoituksen, seikkailun ahmintaan kuluneet 25 tuntia riensivät kuin siivillä. Paketin toki kahlaa ilman korttivimmaa sekä sivuaktiviteettien tekemistä puolet nopeamminkin.

Square Enixin päätös julkaista Final Fantasy VIII Remastered on itselleni vuoden kulttuuriteko. Kun lopputekstit ja platinapytty viimein napsahtivat ruudulle, aikuiseksi ikänsä puolesta tulkittu mies sai hetken haukkoa happea. 20 vuotta sitten alkanut matka sai viimein päätöksensä. Toki ulkoasua olisi voinut hioa enemmän, mutta tietty rosoisuus lienee ollut tarkoitushakuistakin. Vai miten muutoin voi selittää sitä, että peli pakkotallennuttaa klassisissa kohtauksissa, joissa aikoinaan vaihdettiin levy seuraavaan? Tällaisia yksityiskohtia arvostaa pakostakin.

Vain parinkympin hintalapulla varustettu Final Fantasy VIII Remastered on ehdottomasti ostamisen arvoinen roolipelipläjäys. Nuorempi yleisö saattaa hyvinkin kokea teoksen vanhentuneena ja rumana, mutta sen suhteen painan kintaalla. Sain palata junnuvuosien nostalgisiin hetkiin ja kokea ne nautinnollisesti uudelleen. Mikä voisikaan olla parempaa?

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, Switch, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)

Vain Mikko ja Vappu puuttuvat.