NHL-kausi on jo alkanut ja näinpä EA muistaa meitä uudella NHL-pelillään, josta meillä on nyt arvostelussa PS2-versio. Kuten arvata saattaa, NHL 2003 marssittaa jäälle yhä komeamman näköisiä pelaajia ja kaikkea muutakin on hienosäädetty. Tuntuvin uudistuksista lienee parannettu maalivahtien tekoäly ja nämä torjuvat varsinkin one-timerit hyvin tehokkaasti. Sen sijaan puolustamista ei voi edelleenkään tietokoneen ohjastamien pelaajien harteille jättää, sillä nämä ovat edelleen kohtuullisen kahvilla kentän tapahtumista.
Äänimaailman uudistaminen on tuonut lisää tunnelmaa, sillä jäähalliääniä on käyty äänittelemässä ihan oikeissa otteluissa. Laidat kolisevat ja kiekko paukkuu mailoissa varsin aidon tuntuisesti. Soundtrackilla on edellisvuotta parempia ja soinniltaan yllättävänkin erilaisia bändejä. Näistä voisi mainita juuri Dave Grohlin riveinsä saaneen Queens of Stone Agen, Jimmy Eat Worldin ja inhoa/ihastusta herättävän Papa Roachin. The Vinesin Get Free on myös varsin hilpeä, punk-henkinen, nopeatempoinen runttausralli, joka sopii peliin kuin nyrkki silmään. Kaiken kaikkiaan perussävel pysyykin kuitenkin turvallisen testosteronipitoisena räimeenä. Selostus tulee varmasti taas jakamaan mielipiteitä, kuten yleensä. Allekirjoittaneen mielestä jutustelu on mukavan rentoa, toki vähän enemmän voisi selostajien suusta tulla informaatiota esim. joukkueista.
Siinä missä edellisvuoden painoksessa yleisön innostus vaikutti pelaajaan, on tänä vuonna pakkaa sekoittamassa Game Breaker meter. Kyseessä on varsin vastaava ominaisuus, jossa on elementtejä myös viime vuonna esitellystä läpiajokamerasta. Eli tekemällä harhautuksia ja maaleja mittarin vähitellen täyttyy. Aktivoimalla mittarin pelaajalle avautuu läpiajokameran tapainen tila, jossa pelaaja saa etua ratkaisevissa tilanteissa.
Käytännössä tämä uudistus on lähinnä rasittava, kuten läpiajokamerakin, mutta onneksi sen saa pois päältä. En ole tähän mennessä tavannut pelaajaa, joka oikeasti pitäisi läpiajokamerasta. Hetken pelattuaan pelaaja alkaakin virittelemään säätöjä mielensä mukaan ja itse otinkin nopeasti tappelut, läpiajokameran ja Game Breaker meterin pois käytöstä. Toki sivusta katsojan näkökulmasta nämä elementit tuovat pelikuvaan vaihtelua uusintojen kanssa, mutta häiritsevät itse pelin kulkua.
Peli on vielä asteen arcademaisempi kuin edeltäjänsä ja tämä saattaa ärsyttää joitakin. Poikittainen maila heiluu varsinkin kaveria vastaan urakalla, sillä kiekon anastaminen on tullut hivenen hankalammaksi. Kiekko tarttuu mailaan myös vähän tehottomammin ja välillä tämän mustan täplän ympärillä kierrelläänkin parin pelaajan voimin. Tappeluihin ei ole tullut muutosta ja ne ovat edelleen aika heikosti toteutettuja. Mukana on myös uusia kikkoja hämmentämään vastustajan puolustajia ja näppäräsormisimmat voivat näitä toteutella dualshockin oikealla tatilla.
Graafisesti peli on käynyt läpi kevyen kasvojenkohotuksen ja animaatiot ovat hivenen kohentuneet. ”Hivenen kohentunut” kuvastaakin hyvin perustunnelmaa NHL 2003:ssa. Arvostelijan tekeekin mieli kopioida edellisvuoden arvostelu ja vaihtaa vain viimevuotisesta avautumisesta vuosinumero. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peli olisi missään nimessä huono. Nimittäin jos halajat markkinoiden parasta lätkäpeliä, NHL 2003 on valintasi. Mutta koska pelikokemuksena se on niin lähellä NHL 2002:sta, ei sitä voi suositella edellisvuoden painoksen ostajille.
