Need for Speed: Hot Pursuit 2

01.11.2002

90-luvun loppupuolella oli tavattoman hauskaa, kun pelasimme kaverini kanssa Need for Speed kakkosta PC:llä. Sitä hakattiin kaksinpelinä järjettömän paljon. Meitä viehätti suunnattomasti sen posketon arcade-henki, järjettömät ilmalennot, oikoreitit ja uskomaton vauhdin tunne. Lisäksi pelissä pystyi ajamaan kisaa myös koulubussilla, huussilla, ufolla ja jopa valtavalla T-rexillä.

Nyt Need for Speed -sarja on ehtinyt jo kuudenteen osaansa, ja Playstation kakkosen omistajat saivat juuri osansa tästä arcade-kaahailusta. Edelleen pelisarja luottaa kalliisiin autoihin ja rehelliseen vauhdintuntuun, vaikka meno onkin muuttunut hivenen realistisemmaksi. Silti on melkoisen sama, ajaako tiellä vai pientareen puolella kaataen kaktuksia ja liikennemerkkejä, sillä vauhtiin se ei vaikuta. Hot Pursuit -osissa konseptiin on tuotu mukaan poliisit, joita voi joko ajaa karkuun tai hypätä itse siniseen ujellusautoon.

Perinteisesti lisenssiautot eivät pelipuolella vaurioidu, hyvänä esimerkkinä Gran Turismo -sarja. Need for Speed: Hot Pursuit kakkosessa pelti kuitenkin ruttaantuu ja lasi helisee, vaikka lisenssirautavalikoimasta löytyy sellaisia helmiä kuin Ferrari 360 Spider, Porche Carrera GT ja Lamborghini Diablo VT 6.0. Vauriot eivät vaikuta ajettavuuteen, mutta on silti tervetullut lisäelementti.

Pelin radat ovat sitä hyvää, yliampuvaa ja mielikuvituksellista jälkeä, jota Need for Speedeissä on totuttu näkemään. Kilparadoilla on paljon vaihtoehtoisia reittejä ja hauskoja elementtejä pällisteltäväksi, aina metsäpaloista lähtien. Tosin aistittavissa on kierrätyksen makua, kun veteraani tunnistaa ne samat tunnelit ja majakat, joita nähtiin jo 90-luvun puolivälissä. Siitä huolimatta kaikkia yksityiskohtia jää ihmettelemään, ja moni pelisuunnittelija voisikin ottaa mallia näistä hilpeistä radoista.

Graafisesti peli ei pääse loistamaan, vaikka monet valaistusefektit ja kikat ovatkin ihan mukavaa katsottavaa. Autot heijastuksineen ovat kohtuullisen hyvän näköisiä, ja mikä tärkeintä, peli rullaa hyvin, vaikka ruudulla tapahtuisi paljon samaan aikaan. Hot Pursuit kakkoseen on eksynyt elementtejä muista EA:n peleistä. Musiikkia mainostetaan samanlaisilla kylteillä kuin uusimmassa NHL:ssä. Mukana on myös Matrix-efekti, joka on tuttu SSX:stä tai juuri kauppoihin saapuneesta Shoxista. Efektin saa päälle olkanäppäintä painamalla, ja näin näkee hyvin ympärilleen kameran kiertäessä auton ympäri. Samanlainen efekti tulee myös pitkistä ilmalennoista.

Need for Speed: Hot Pursuit 2 on kokonaisuutena hauska arcade-kaahailu, joka toimii myös kaksinpelinä erittäin hyvin. Mikä sen hauskempaa, kuin kaverin kanssa leikkiä rosvoa ja pollaria, kun on poliisihelikopterit ja tiesulut piikkimattoineen mukana. Toki voi myös ajaa ihan perinteisesti kilpaakin. Hot Pursuit muuttuu kaksinpelissä aikamoiseksi romuralliksi, mutta kuten edellisosassakin, poliisin homma on huomattavasti hankalampaa, kuin pakoauton ajaminen.

Jos on aikaisemmin pelannut paljon Need for Speed -sarjaa, peli voi alkaa maistua vahvasti vanhan toistolta. Toisaalta peli kyllä tarjoaa mukavasti pelattavaa monipuolisine pelimoodeineen ja palkitsee suoritetuista tehtävistä. Moninpeli on edelleen kaksinpelien parhaimmista päästä. Kokonaisuutena Need for Speed: Hot Pursuit 2 tarjoaakin PS2:n omistajille Burnout kakkosen ohella vauhdin hurmaa koko rahan edestä.