Lontoossa laukkaaminen on kimpassa kivempaa – ennakossa Watch Dogs: Legion Online

Tilt pääsi käsiksi Watch Dogs: Legionsin tuleviin moninpelikahinoihin. Studion tarjontaan tutustuttiin viiden tunnin verran, joista jäi käteen paljon positiivisia sekä negatiivisia mietteitä.

10.03.2021

Varsin keskitasoisesti menestynyt Watch Dogs: Legion saa viimein arsenaaliinsa verkkomoninpelin. Kimppakahinoiden oli alun perin määrä avautua viime vuoden joulukuun juureen, mutta Ubisoft teki valinnan venyttää julkaisua jokseenkin kuuluisan viruspandemian aiheuttamien vaikeuksien myötä. Teoksen moninpelimahdollisuudet tuovat varmasti mukavaa kipinää Lontoossa viihtyville, mutta jättimenestystä en usko tästä seuraavan, sillä avoimia verkkohiekkalaatikoita on runsain mitoin jo valmiiksi markkinoilla.

Yksin moninpelin olennaisimpia asioita on luonnollisesti oma pelattava hahmo. Verkkokahinointien eskapismiin istuva fiktio-omakuvan luominen on suoraan teoksen yksinpelin puolelta. Kovasti hehkuttamani kenen tahansa pelihahmon rekrytointi toimii erinomaisesti myös verkossa – ja jopa hieman alkuperäistä toteutusta helpommin. Perustason suorittajat voi poimia suorin käsin kadulta, mutta ammattitason kaverit avautuvat rekryttäviksi vasta tiettyjen suoritusten jälkeen. Suorituksiin kuuluu esimerkiksi tietyn tehtävän- tai tehtäväsarjan läpäisy, jonka myötä pääsee palkkausportaissa eteenpäin.

Watch Dogs: Legion Online mahdollistaa Lontoossa riehumisen neljän pelaajan voimin. ”Kaupunkilomalle” pääsee näppärästi kasaamalla ryhmän etukäteen erillisestä onlinemoodin päävalikosta, jolloin pelaajat pudotetaan niin sanottuun Free Roam -tilaan kaupungin turvatalon kulmille. Vapaana temmellyskenttänä Lontoo tarjoaa samat aktiviteetit sivutehtävineen ja vaatekauppoineen kuin yksinpelinkin puolella. Tästä isoa plussaa Ubisoftin suuntaan, sillä olin valmistautunut rajattuun kokemukseen. Yleisellä tasolla vapaa rellestys Lontoossa on helposti rinnastettavissa tuoreimpien Ghost Reconien ja The Division -pelien suuntaan. Vapauden lisäksi tämä koskettaa myös varsinaisiin tehtäviin siirtymistä.

Yksinpelistä tuttujen aktiviteettien lisäksi Lontoon kaduille tupsahtaa toisinaan erilaisia Event-tapahtumia, joihin osallistuminen on vapaaehtoista. Vaihtelu oli ainakin demoilun aikana hyvin rajallista, sillä törmäsimme vain puolustustehtävään sekä isomman dronen tuhoamiseen. Palkintopolitiikka ei myöskään osoittautunut järin päätä huimaavaaksi, mutta kyseessä saattoi olla myös kokeiluversion rajoitteet. Tapahtumiin uppoutuminen on dynaamisesti suoritettu, eli paikalla olevan pelurin ei tarvitse klikkailla mitään hyväksyntäkuvakkeita tai vastaavia osallistuakseen touhuun. Verkkopelin valikoimiin kuuluu myös tarkempaa osallistumista vaativia tehtäväsarjoja rentoon sekä vaativaan makuun.

Watch Dogs: Legionin verkkopuolen ehdoton ykkönen on sen saumaton tehtäviin heittäytyminen. Tekemisen meininkiin voi hypätä suoraan joko kartan kautta pikavalintana tai kulkemalla tietyille aloituspaikoille. Saumattomuudella ei Legionin kohdalla valitettavasti tarkoiteta latausruutujen olemattomuutta vaan tehtävästä toiseen siirtymistä. Onnistuneista läpäisyistä täräytetään noin 30 sekunnin kello, jonka jälkeen käynnistyy seuraava tehtävä samasta kategoriasta. On muuten hitusen miellyttävä tapa sahata tehtäviä läpi, kun vaihtoehtona voisi kuitenkin olla Free Roamin kautta vauhdinotto ennen seuraavia koetuksia. Saumattomuus näkyy erityisesti yksittäisiä rennompia tehtäviä suorittaessa, sillä teoksessa on tarjolla myös haastavempia juonella pohjustettuja tehtäväketjuja.

Sarjassa käytävät tehtäväketjut on kasattu erillisen juonen ympärille. Näihin osallistuminen vaatii hieman enemmän aikaa sekä osallistumista, sillä sarjassa käytävät tehtävä ovat huomattavasti haastavampia ja vieläpä ilman välitallennuksia tai muuta vastaavia välietappeja. Tehtäväjono on siis vedettävä yhdellä istunnolla lävitse, jos mielii täydelliseen suoritukseen, sillä kesken tehtävien on turha haaveilla muusta hommasta ennen finaaliin pääsemistä. Haasteiden voittaminen kuitenkin palkintaan yksittäisiä tehtäviä arvokkaammin esimerkiksi aikaisemmin mainituilla ammattitason hahmoilla. Luonnollisesti myös kehityspisteitä ja pelin sisäistä virtuaalivaluutta tihkuu näistä runsaammin omalle “pankkitilille”.

Saumattomasta tehtäviin siirtymisestä ja haasteesta huolimatta Watch Dogs Legionin verkkokahinat tuppaavat myös toistamaan itseään runsaasti. Testijakson aikana käytännössä jokainen tehtävä – niin yksittäiset kuin sarjatkin – toistivat samaa kaavaa. Alkusektorilla rynnitään, hiiviskellään ja hakkeroidaan päämäärään, jonka jälkeen suoritetaan jokin askare. Hommana voi esimerkiksi olla yhden tai useamman serverin hakkerointi, jonkun onnettoman “tärkeän” henkilön pelastaminen tai muita vastaavia stereotyyppisiä valkoritarillisia hetkiä. Tämän jälkeen “yllättäen” putoaa uloste tuulettimeen, jolloin luvassa on jäätävä määrä rivisotilaita ja tehtävä muuttuu täysin horde- ja wave survival -tyyppiseksi luotihelvetiksi.

Watch Dogs: Legionin verkkokahinoinnit on selkeästi tehty yhteistyömeininki prioriteettina, sillä varsinainen PvP-osuus on hieman kieli keskellä poskea tehty SpiderBot Arena. Vastakkainasettelu on leppoisasta toteutuksesta huolimatta yllättävän hauskaa paukuttelua. Yhteistyömoodien lailla myös SpiderBottien kanssa kahinointi on neljän pelaajan kesken käytävää kiihkeää taistelua. Yksinpelistäkin tutuilla kahdeksanjalkaisilla metallipurkeilla käytävät taistelut ovat muutaman minuutin mittaisia lähes Quakea muistuttavia kaikki-vastaan-kaikki-asetelmia. Hyvin perustasoisilla kivääreillä varustetut botit juoksevat ja hyppivät näppärästi taistelukentillä maassa sekä korkeuksissa. Kentältä on tarkoitus poimia taistelun sykkeen keskellä tehokkaampia aseita ja luonnollisesti saada mahdollisimman monta eliminointia. Vaikka moodin viihdearvo on yllättävänkin korkealla, ei se vedä vertoja yhteistyön puolelle moitteistaan huolimatta.

Viiden tunnin jälkeen meininki alkoi olla jo hieman väsynyttä, mutta fiilis on silti positiivisen puolella. Uskon toistosta ja ryhmäkoon rajoituksesta huolimatta, että Watch Dogs: Legion saa verkkopelinsä kautta mukavaa uutta kipinää ja helpompaa lähestyttävyyttä uusille sekä miksei myös jo alkuperäisjulkaisua pelanneille. Omalla kohdallani Lontooseen paluu on hieman epävarmaa, mutta onneksi paikalle meneminen on vain konsolin käynnistämisestä kiinni.

Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

”Täältä pesee! Ilon ja energian turkoosi suihkahdus.”

YouTube video

Lisää luettavaa